tiistai 21. kesäkuuta 2011

”Auta, älä häiritse” – hyvän johtamisen ylin periaate?

Hyvät periaatteet kantavat pitkälle. Johdamme niistä tilannekohtaiset päätöksemme ja valintamme. Hyvin toimivien periaatteiden varassa on helpompi tehdä onnistuneita päätöksiä kuin huonosti toimivien. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, millaisia periaatteita valitsemme valintojamme ohjaamaan. Esimerkiksi, millainen olisi hyvää johtamista ohjaava ylin periaate? Millaisen periaatteen sinä valitsisit?

Minä löysin oman suosikkini jo opiskeluaikoinani Sibelius Akatemiassa. Soitin tuolloin kapellimestariluokan harjoitusorkesterissa eli kapubändissä. Samassa orkesterissa tulevat, monet heistä sittemmin maailmanmaineeseen yltäneet, ammattikapellimestarit harjoittelevat johtamista. Luokan professorina toimi Jorma Panula, yksi alan arvostetuimmista suomalaista oppi-isistä.

Panulan mukaan kapellimestarin tehtävä on luoda puitteet, joissa orkesteri voi ilta illan jälkeen yltää musiikilliseen huippusuoritukseen. Hänen ensisijainen tehtävänsä ei ole hänen oman egonsa pönkittäminen vaan orkesterilaisten auttaminen – kapellimestari auttaa omien instrumenttiensa huippuasiantuntijoita loistamaan yhdessä. Musiikki on missio, visio ja tavoite: toimintaa ohjaava ylin yhteinen nimittäjä. Soivan lopputuloksen onnistuminen määrittää kaiken muun. Kapellimestarin perustehtävä on johtamisensa kautta auttaa soittajia, ei häiritä heitä. Yhtä paljon kuin tekemistä kapellimestarius on myös tekemättä jättämistä – pidättäytymistä sellaisesta tekemisestä, joka ei auta vaan haittaa yhteisen huippusuorituksen syntymistä. Tätä kaikkea on hyvä orkesterin johtaminen.

Kapubändissä opin myös huonosta johtamisesta. Kapellimestariluokalle järjestettiin pääsykokeet, jossa kokelaat joutuivat ehkä ensimmäistä kertaa elämässään johtamaan elävää sinfoniaorkesteria. Monet pyrkijöistä eivät koskaan aiemmin olleet päässeet kokeilemaan, miten elävistä ihmisistä koostuva ammatillinen yhteisö reagoi heidän musiikilliseen johtamisviestintäänsä. Panula painotti meille orkesterilaisille, ettemme korjaisi kapellimestarikokelaiden mahdollisia johtamisvirheitä omassa tekemisessämme. Päinvastoin! Meidän tuli soittaa juuri niin kuin meitä johdettiin – soittaa piano (hiljainen kohta) fortena (kovaa), jos niin näytettiin, ja hidastaa kapellimestarin sivunkäännön yhteydessä, jos hänen lyöntinsä tuolloin hidastui… Toisin sanoen oma järjenkäyttö oli kielletty. Kyllä oli vaikeaa! Aivan kuin väkisin olisin halunnut korjata johtamisen virheet oman työni kautta. Uskon, että monelle kapellimestarikokelaallekin omien johtamisvirheiden peilautuminen orkesterista moninkertaisena tuli yllätyksenä – ja melkoisena oppituntina.

Tämän esimerkin jälkeen sitä voi vain pohtia, kuinka paljon työelämässä ja organisaatioissa ylipäätään menee voimia ja aikaa johtamisvirheiden korjaamisiin. Millaisia tuloksia voitaisiinkaan saada aikaan, jos tämäkin energia käytettäisiin tuottavaan toimintaan?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että johtajatkin ovat ihmisiä ja että ihmiset ovat halutessaan oppivaisia. Kukaan meistä ei synny valmiina. Tämä johtaakin kysymykseen, miten monen organisaation kulttuuri tarjoaa riittävästi tilaa johtajan oppia. Löytyykö esimerkiksi tilaa oivaltaa, miten oma vuorovaikutus- ja kommunikaatiotyyli otetaan organisaatiossa vastaan? Tilaa tunnistaa omat epätarkoituksenmukaiset ja siinä mielessä virheelliset ajatus- ja toimintamallit? Tilaa ylipäätään korjata omaa toimintaa?

Riippumatta missä asemassa organisaatiossa on, keskeistä on ymmärtää, mitä oma tapa toimia saa aikaan – millaisia tuloksia, millaisia reaktioita. Erityisen tärkeää se on johtavassa roolissa olevalle. Hänelle tulisi tarjota mahdollisuus nähdä ja oivaltaa, miten hänen toimintansa ja myös ”virheensä” peilautuvat moninkertaisina työyhteisön toiminnan kautta organisaation tuloksessa; sivuja kääntäessä lyönti hidastuu tai viestitään ”kovaa”, vaikka tarkoitetaan ”hiljaa”. Epätarkoituksenmukainen johtaminen näkyy organisaation tuloksessa siitäkin huolimatta, että työyhteisö käyttäisi omaa järkeään ja pyrkisi korjaamaan johtamisen virheitä omassa toiminnassaan.

Auta, älä häiritse!

Kirjoittaja:

Eija Mäkirintala / Altonova
FT, Toimitusjohtaja, Valmentaja ja Business Coach
www.altonova.fi

Kiinnostuitko? Lue lisää Eija Mäkirintalan uudesta kirjasta Luova ote huippusuoritukseen – resonanssi ratkaisee (katso täältä).