Suomalaiset ovat materiaalien
käytön suhteen varsin tuhlaava kansa. On arvioitu, että suomalaisten
elintapojen ylläpitämiseksi tarvittaisiin 3,5 maapallon verran resursseja. Suomalaisten
kulutustottumukset eivät siis tällä hetkellä ole kovin kestävällä pohjalla. Puhuttaessa
kestävästä kehityksestä puhutaan usein samalla resurssitehokkuudesta eli siitä,
miten toiminnassa pyritään säästäväisyyteen luonnonvarojen ja resurssien
suhteen. Muun muassa Sitra tarttui haasteeseen viime vuonna starttaamalla yhdessä
Jyväskylän kaupungin kanssa Resurssiviisaus-ohjelman. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi käsite ja
tarkoittaa sitä, että luonnonvarojen käyttöä ja päästöjä voidaan vähentää
samalla kun hyvinvointi kasvaa (Sitra). Lisää termejä tähän aihepiiriin – niitähän tässä tarvittiin hämmentämään
kuluttajia entisestään. Tämä oli ensimmäinen ajatus. Toisaalta viisas
käyttäytyminen edellyttää, että tietää
mitä pitäisi tehdä, ja se onkin ollut tässä ohjelmassa fokuksena;
resurssiviisaat käytännön kokeilut ovat tarjonneet kuluttajille konkreettisia
esimerkkejä resurssien viisaasta käytöstä omassa arjessa.
Jos suomalaisilta kysytään, miten
he itse voivat vaikuttaa kestävään kehitykseen tai resurssitehokkuuteen, vastaukset
usein liittyvät kierrätykseen, energiansäästöön tai yksityisautoiluun. Tuoreen tutkimuksen
mukaan ihmiset toivovat ympäristöystävällisen toiminnan olevan mahdollisen
vaivatonta ja edullista. Tulos itsessään ei varmasti yllättänyt ketään, mutta siinä
on todella tärkeä pointti – kestävän kehityksen mukaisten valintojen täytyy
olla kuluttajille helppoja ja edullisia.
Yksityisautoilun vähentäminen oli
yhtenä teemana Sitran Resurssiviisaus-ohjelman myötä toteutetuissa käytännön
kokeiluissa. Harvaan asutussa Suomessa yksityisautoilu on välttämätöntä
tietyillä alueilla, mutta kaupunkiympäristöissä yksityisautoilun suosimisen
syyt perustuvat useimmiten julkisen liikenteen epämukavuuteen. Jyväskylässä
tarjottiin ilmaiset bussikyydit yhden vuorokauden ajan. Samanlaisia kokeiluja
on toteutettu myös muualla jo pitkään. Vuosittain vietettävän auton vapaapäivän
yhteydessä julkisen liikenteen tarjoajat kyydittävät matkustajia ilmaiseksi tai
hyvin edulliseen hintaan. Pääkaupunkiseudulla HSL tarjosi viime vuonna kahden
viikon ilmaisen matkakortin uusille asiakkaille. Kampanja oli kohdistettu ensisijassa
yksityisautoilua muuten suosiville. Loppuvuodesta Matkahuollon
joulupipari-tempaus herätti myös laajasti huomiota, kun ilmaisia matkoja
jaettiin niille, jotka toivat lähtö- ja kohdepaikkakuntien nimillä koristellun
joulupiparin Matkahuollon lipunmyyntiin. Vaikka ilmaisen matkan ansainneiden
joukossa tuntui olevan paljon opiskelijoita, jotka muutenkin matkustavat
edullisemmin julkisessa liikenteessä, ehkä myös jokunen uusi matkustaja pääsi
kokeilemaan julkista liikennettä. Tärkeintä on siis saada sellaiset ihmiset,
jotka eivät muuten koskaan käytä julkista liikennettä, kokeilemaan sitä edes
kerran.
Julkisen liikenteen rinnalta löytyy
myös paljon muitakin yksityisautoilua vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja. Netin
kautta sovittavat kimppakyydit kasvattavat tasaisesti suosiotaan pitkillä
ajomatkoilla. Onko perimmäisenä syynä polttoaineen hinnan kasvu vai
ympäristöystävällisempi valinta, sillä ei ole väliä. On hienoa että ihmiset
lähtevät kokeilemaan tällaisia matkustamisen muotoja. Myös autojen
yhteiskäyttöpalveluita tarjoavien yritysten suosio on nousussa. Autojen
yhteiskäyttöpalvelu on erinomainen ratkaisu niille, jotka tarvitsevat autoa
omaan käyttöön vain silloin tällöin.
Viime syksyllä starttasi kolmella
eri paikkakunnalla Kestävän kehityksen (Keke) kurssi, joka oli suunnattu toisen
asteen ammatillisten oppilaitosten opettajille. Kurssilla käytiin puolen vuoden
aikana läpi kestävän kehityksen tärkeimmät teemat, ja tarkoituksena oli, että
opettajat saavat eväitä omaan opetukseensa. Oppilaitokset ovat varmasti yksi
parhaista paikoista viedä kestävämpiä kulutusmuotoja perille suomalaisiin
kotitalouksiin, kun nuoret vievät koulusta oppeja mukanaan koteihinsa. Olemme
nyt kuulleet hienoja esityksiä siitä, miten kurssille osallistuneet opettajat
aikovat lähteä hyödyntämään keke-kurssin antia omassa opetuksessaan. Päällimmäisenä
itselleni jäi mieleen käytännönläheisyys – teoriatuntien sijasta opetuksessa
painotetaan tehtäviä, joissa opiskelijat paneutuvat keke-teemoihin oman arkisen
toiminnan kautta.
Näitä siis lisää, viedään kestävän
kehityksen mukaisen kuluttamisen oppeja perille käytännön kautta! Sillä sitähän
se on – pieniä valintoja ihmisen arjessa.
Minttu Aalto
Projektikoordinaattori, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy
