Maailman resurssit hupenevat, ja erityisesti kehittyvissä maissa kestävää ajattelua ei vielä tunneta saati huomioida. Vaurastumisen huumassa luonnonvaroja, ihmisiä ja teknologioita hyödynnetään häikäilemättä ja lyhytnäköisesti. Kehittyvillä mailla on kiire saavuttaa hyvä elintaso, teollisuusmailla taas säilyttää se. Vaan minkä hinnan maksamme tästä hetken menestyksestä ja toimeentulosta?
Pula vedestä, ruuasta ja raaka-aineista on jo arkipäivää
joissakin maailman valtioista. Vaan harva tulee ajatelleeksi sitä, että se on
todellinen uhka myös monissa tällä hetkellä hyvinvoivissa kansantalouksissa.
Esimerkiksi elektroniikan raaka-aineina käytettävät harvinaiset maametallit
uhkaavat loppua, ja Euroopassa mehiläiskannan huolestuttava hupeneminen saattaa
aiheuttaa radikaalejakin muutoksia viljantuotannossa. Ilman näitä nykyelämän
peruselementtejä voi elintasomme olla vakavasti uhattuna.
Samalla kun resurssit vähenevät, kehittyvät maat valtaavat
yhä enemmän alaa taloudesta. Samalla vanhat teollisuusmahdit, Eurooppa mukaanlukien, ajetaan ahtaalle. Kaupankäynti ja kilpailu resursseista kovenee. Entistä tärkeämpää
olisikin tehostaa nykyisiä prosesseja, vähentää raaka-aineen käyttöä ja
innovoida uusia, kestävämpiä ratkaisuja. Tähän tähtää Suomessa esimerkiksi Sitran
Resurssiviisaus-ohjelma, joka on jo herättänyt kiitettävästi huomiota, uusia
hankkeita ja keskustelua.
Nyt hyvinvoinnin mittarina pidetään bruttokansantuotetta, joka ei kerro mitään kestävyydestä, ekotehokkuudesta tai resurssiviisaudesta. BKT:n avulla vertaillaan maailman valtioita, ja pidetään yllä vanhaa, puhtaaseen talousteoriaan perustuvaa järjestelmää, unohtaen samalla ympäristön, väestön hyvinvoinnin ja jatkuvuuden merkityksen. Tulevaisuuden tutkija Markku Wilenius onkin mediassa korostanut, että talouden ja yhteiskunnan kehitystä ei voida jatkossa mitata vain ja ainoastaan näin – tai yhteiskuntamme kehitys on tuhoon tuomittua.
Uusien indikaattorien kehittely ei ole yksioikoista, vaan siihen vaaditaan eri alojen asiantuntijoita ja pitkäjänteistä työtä. Toisaalta, niin vaaditaan kaikkeen muuhunkin toimintaan, jolla tähdätään maapallon kantokyvyn säilyttämiseen ja tulevaisuuden turvaamiseen. Nyt täytyy vain ottaa tiukka kurssi yhteisiä tavoitteita kohti, ja suunnitella, toteuttaa sekä mitata tekijöitä rohkeasti uusin silmin.
Helena Moring
Environmental Engineer (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
