perjantai 9. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

Tulevana sunnuntaina moni muistaa ajatuksin, kukkasin, kynttilöin, lahjoin tai läsnäolollaan äitiä. Suomessa äitienpäivää on juhlittu jo lähes sata vuotta ja juhlapäivänä äitejä muistetaan myös tasavallan presidentin toimesta ansiomerkein. Ja mikäpä siinä muistaessa, onhan Suomi maailman paras maa olla äiti. Näin sanoo Pelastakaa lapset –järjestön tuore, kuluneella viikolla julkaistu raportti. Raportissa tarkasteltiin maittain äitiys- ja lapsikuolleisuutta, koulutusaikaa, talouden tilaa ja naisten osuutta parlamentissa, ja vaikkei Suomi pokannut kultamitalia yhdestäkään sarjasta, oli tasainen pistesijoitus joka sarjassa voiton takeena. Saharan eteläpuoliset valtiot, Somalia ja Kongo etunenässä, löytyvät listan häntäpäästä.

Valtiovalta on muistanut jo äideiksi tulleiden lisäksi myös äideiksi aikovia. Matti Vanhanen kehotti pääministerikaudellaan suomalaisia lapsentekoon ja Sauli Niinistö säesti Vanhasen sanomaa pari vuotta takaperin. Nyt kuitenkin tukipolitiikan muuttuessa ja leikkurin laulaessa lapsilisien vähennyksistä, on valtiovallan viesti muuttunut mollivoittoiseksi. Lisäksi epävarmat työpaikat, pitkät opiskeluajat ja toimeentulon pelko saavat monet lykkäämään lapsentekoa. Mikäli verkossa kiertävä huhu ”lapsilisäleikkauksen vaihtoehtona oli tupakkaveron nosto” pitää paikkansa, voidaan puhua aikamoisesta päättäjien suunnasta tulevasta pyllistyksestä kannustimen sijaan.

Kannustamista maassamme kyllä kaivattaisiinkin, ihan naisten kesken. Eurovaalien ollessa ajankohtainen teema myöskin, pohtii europarlamentaarikko Riikka Pakarinen haastattelussaan (MeNaiset 34/2013) äitien asemaa ­ – toisten äitien keskellä. Pakarinen on huomannut naisten välillä kovaa arvostelua kasvatusasioissa. Kasvatuksen lisäksi naisten välinen selkäänpuukotus ja kadehtiminen eivät rajoitus pelkästään äitiyteen, vaan seuraavat monesti myös työpaikoille. Kuulostaako kenellekään äidille tai naiselle tutulta?

Kuinka maamme äidit ja naiset saataisiin sitten suuntaamaan kaikki se mahdolliseen kadehtimiseen käytetty energia lasten hyväksi? Mistä naisten välinen kateus ja kyräily maassamme kumpuaa? Onko äitiydestä ja elämästä tullut suorittamista, jonka alla uuvutaan, mutta jonka nimissä tavoitellaan silti kaikkivoipaisuuden viittaa hartioille? Tapahtuuko samaa niin sanotussa miesten maailmassa?

Ihmisen kohtaaminen ihmisenä ja hyväntahtoinen, vilpitön ja kunnioittava välittäminen ja huomioiminen lienevät lääke tähän vaivaan. Kuulostaa helpolta, tiivistetyltä ja varmaankin kliseiseltä. Mutta silti, kokeillaanko?

Kirsi Seppänen
Project Manager M.Sc. (Tech)

Crnet Oy