Suomi nousuun onnellisten, hyvinvoivien ja liikkuvien työntekijöiden avulla

Tänään 20.3. vietämme kansainvälistä onnellisuuden päivää. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat keskimäärin melko onnellisia. (HS 20.3.2015) Onnellisuuteen vaikuttavat monet eri asiat, mutta yksi niistä on tietenkin fyysinen jaksaminen ja siihen liittyen myös työhyvinvointi.

Työhyvinvointi ja työkyky ovat nousseet puheenaiheiksi viime vuosina, kun resurssien karsinta ja tehokkuus ovat korostuneet työelämässä. Venyminen ja joustaminen työpaikan säilymisen toivossa on lisääntynyt, ja työntekijöistä saatetaan puristaa kaikki mehut ajattelematta kauaskantoisempia seurauksia. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin niin töissä kuin kotona, ja lisäksi sen avulla voidaan ehkäistä vakavia sairauksia, joilla usein on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työkyvyn säilymiseen ja yhteiskunnan huoltosuhteeseen.

Hyvä kunto on yleisesti tärkeää, mutta erityisesti lihaskunnon merkitys monesti unohdetaan. Se on perusta arkielämän jaksamiselle. THL:n vuonna 2013 toteuttaman haastattelututkimuksen perusteella yli 80 % suomalaisista työikäisistä harrastaa liian vähän lihaskuntoa kehittävää liikuntaa. Hälyttävin tilanne on maakunnissa, mutta petrattavaa löytyy pääkaupunkiseutua myöten. (YLE 20.2.2015)

Asiantuntijoiden mukaan liikkumattomuuden osuus Suomen terveydenhoitokuluista on jopa 1-2 miljardia euroa. Reilu Peili on urheilun arvokeskustelua yleiseen tietoon tuova raati, joka keräsi alkuvuodesta kannanottoja suomalaisilta liittyen liikkumisen merkitykseen Suomen talouden kehittämisessä ja elvyttämisessä. Tulokset olivat yksimieliset: liikunnalla voitaisiin parantaa niin yleistä työhyvinvointia kuin työurien kestoa – puhumattakaan terveydenhuollon kustannusten karsimisesta. (Cision 13.3.2015)

Mutta miten saada kansa liikkeelle? Kaiken tulisi lähteä helppoudesta ja siitä, että ihmiset kokevat liikkumisen mukavana ja mielekkäänä. Kaikille eivät sovi samat lajit tai samat metodit, eikä ketään voi pakottaa liikkumaan. Muutos on tuotava yhteiseen kulttuuriin, jossa kaikenlaiset liikkujat hyväksytään ja heitä kannustetaan.

Olennaisessa roolissa ovat työnantajat, jotka voivat vaikutusmahdollisuuksiensa lisäksi hyötyä merkittävästi työntekijöidensä hyvinvoinnista. Monissa yrityksissä tuetaankin jo työntekijöiden liikkumista esimerkiksi liikuntasetelein. Työpaikoille muodostuu porukoita, jotka kokoontuvat viikottain pelaamaan sählyä, juoksemaan tai vaikkapa zumbaamaan yhdessä. Joillakin työpaikoilla osallistutaan pyöräilyn kansalliseen kilometrikisaan, jolla halutaan kannustaa työmatkapyöräilyyn. Toiset firmat antavat työntekijöilleen mahdollisuuden käyttää 15 minuuttia päivittäin työajastaan happihyppelyyn lähialueilla, tai jopa tunnin tai kaksi viikottaisesta työajastaan treenaamiseen. Monilla yrityksillä on oma kuntosali, ja ehkä jopa hyödynnettävissä oleva personal trainer.

Työpaikkojen kannattaisikin ottaa työhyvinvointi vakavasti, ja miettiä keinoja, joilla kannustaa työntekijöitään liikkumaan. Vaihtoehtojen tulisi olla monipuolisia, ja kaikkien oma lähtötaso pitäisi ottaa huomioon. Jo pienillä muutoksilla, kuten istumisen vähentämisellä, voi olla suuria vaikutuksia työssä jaksamiseen pitkällä tähtäimellä. Vinkkejä työntekijöiden liikuttamiseen voi lukea esimerkiksi Sykettä työhön –sivustolta.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Takatalvi uhkaa businesta

TEM antoi tiedonannon 12.3.15 Talvivaaran mahdollisesta liiketoiminnan jatkajasta eli ostajasta, vaikkakin kauppahinta on vaatimaton tämän hetkisen tiedon mukaan.  Vaatimaton verrattuna kaivosalueen lähes 1,5 miljardin investointiin. Mutta on tärkeää, että kaivostoiminta jatkuu yhdellä maailman suurimmalla nikkeliesiintymällä, ja Kainuuseen tulee työtä ja toimeentuloa. Ja vielä tärkeämpää on, että vesitase mahdollisesti - siis mahdollisesti - saadaan hallintaan. Takatalvi tosin voi peruuttaa kaupat.

Takatalvi ja reilusti lunta lisää Kainuuseen, silloin eivät vedet mahdu kaivosalueelle. Tilannetta voidaan yrittää hallita juoksuttamalla aiemmin puhdistettuja (puhdistuslaitos ollut syksyllä ja talvella poissa käytöstä useita kuukausia) vesiä erikoisluvalla pohjoisen suuntaan. Nyt vain on niin, että suurten lukujen lait hallitsevat Talvivaarassa. Ja purkuputki ei tähän hätään ehdi.

Suomen valtio on mukana mahdollisessa uudessa liiketoiminnassa 15 % osuudella takaamassa (ja maksamassa) vuosien kuluessa aiheutetut ympäristön pilaamisen korjaustoimet. Tämä hinta Talvivaaran start-upista on maksettava. Vaihtoehtoja ei ole. Erolan kirjassa "Kirottu kaivos" s. 291 on kirjoitettu näin: Vuonna 2012 Talvivaara investoi ja kulutti toiminnassaan 87 miljoonaa euroa ympäristönsuojeluun. Vuonna 2013 luku oli 70 miljoonaa euroa. Jos tuota 157 miljoonaa euroa ei olisi tarvinnut käyttää, kaivos olisi aivan eri tolalla kuin nyt.

Ensinnäkin, mitä on laskettu ympäristönsuojelukuluihin - luvut vaikuttavat suorastaan utopistisilta- ja toiseksi noilla summilla olisi rakennettu alun perin melkoinen määrä altaita ja puhdistuslaitoksia. Siis kun tuo summa olisi käytetty oikein, niin kaivos olisi todennäköisesti hyvässä iskussa.

Summa summarum, tässä epäonnistuneessa tarinassa on yksi sankari: ministeri Jan Vapaavuori teki mahdottomasta mahdollisen. Kaivostoiminta saattaa jatkua Kainuussa.