Henkistä pääomaa työpaikoille?

Yhä useammilla suomalaisilla työpaikoilla tuetaan henkilöstön hyvinvointia. Tämä voi näkyä ergonomiaongelmien ennaltaehkäisynä, liikunta- ja virkistystapahtumien, tai erilaisten kuntoremonttien tukemisena. Hienoa että tämäntyyppisessä toiminnassa on tänä päivänä mukana useita yrityksiä, kaupunkeja ja kuntayhtymiä. Tulokset ovat näkyneet sairauspoissaolojen vähentymisenä ja kenties yhteishengenkin vahvistumisena. Näin voittajia ovat molemmat osapuolet ja hyvinvointipääoman tili kasvaa mukavasti korkoa.

Monissa näissä ohjelmissa painotetaan fyysisen kunnon kohenemisen kautta saatavia etuja. Entäpä työntekijän henkinen puoli? Kuinka työpaikat voisivat tukea työilmapiirin kohenemista tällä saralla? Työnohjauksella ja mentoroinnilla esimerkiksi. Monilla työpaikoilla meditaatio ja mindfulness ovat se "viimeisin villitys", ainakin jos otsikoihin on uskomista. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkästään kaukaisissa temppeleissä harjoitettava uskonnollinen rituaali, vaan jo nyt monen ison kansainvälisen yrityksen johtajistoon jalkautettu tapa, jonka on todettu parantavan keskittymistä ja tietoista läsnäoloa työpaikoilla. Olisiko siis vartti meditaatiota päivässä pois työajasta, vai jopa lisäys siihen myös meillä Suomessa? Siinä ehkäpä uusi haaste kotimaisille työpaikoille. Turun yliopistossa käynnissä oleva mittava tutkimus ihmisen tietoisuudesta antaa varmasti lisää löylyä tähän keskusteluun.

Pelkkien terveyttä ja hyvinvointia edistävien toimintojen lisäksi jotkin työnantajat myös palkitsevat henkilöstöään joko tehtyjen tai tekemättömien asioiden johdosta. Nyt moni varmaan kysyy, kuinka tekemättömistä asioista voidaan palkita? Esimerkkinä voin mainita työnantajan, joka palkitsee tupakoimattomat työntekijänsä yhdellä palkallisella vapaapäivällä vuodessa, koska he ovat työnantajan mukaan sen ansainneet. Tupakoitsijat kuulema viettävät ainakin yhden työpäivän verran vuodessa näillä omilla tauoillaan. Myös tupakoinnin lopettamisesta ja myös vapaa-ajalla liikutuista kilometreistä maksetaan jo joissakin yrityksissä. Hienosti johdettu – näitä lisää! Entä kuinka henkisen hyvinvointipääoman kasvattamisesta voitaisiin palkita, tai kuinka siihen voitaisiin kannustaa enemmän?

Kirsi Seppänen 

Project Manager M.Sc. (Tech)

Crnet Oy

Kadonneet työpaikat

Miten Oy Suomi Ab voi elpyä, jos koko ajan työpaikkoja vähenee? Taloussanomat (4.1.14) uutisoi, että 120 työpaikkaa päivässä katoaa. Tämä on nyt se perimmäinen kysymys, kun tulot ja verotulot vähenevät, palvelut häviävät sekä yksityisellä sektorilla että julkisessa hallinnossa.

Vuodenvaihteessa on uutisoitu kuluttajien käyttäytymisen muutoksista, jolloin työpaikkojen väheneminen kohdistuu nimenomaan palvelualoille eli kauppoihin, matkailualalle, ravintoloihin ja henkilökuljetuspalveluihin (eli takseihin). Suuret yritykset ovat vähentäneet työvuosia asiantuntijatehtävistä ja niin sanotusta keskijohdosta, jolloin akateeminen työttömyys on kasvanut, ja nimenomaan näiden edellä mainittujen palvelujen käyttäjät ovat muuttaneet kulutustottumuksiaan merkittävästi.

Kun yritykset vähentävät asiantuntijoitaan eli keskitytään ydinliiketoimintaan, usein myös uusien tuotteiden ja palveluiden kehittäminen vähenee merkittävästi tai jopa päättyy kokonaan. Maailma vain nyt on sellainen, että tämän päivän ydinliiketoiminta voi huomenna olla jo historiaa. Esimerkki tästä on verkkokaupan laajeneminen marginaalikäyttäjistä massojen toimintatavaksi. Siihenkin meni viisi (5) vuotta, mutta taisi tulla palvelusektorille silti 'yllätyksenä'.

Teolliset työpaikat tuovat mukanaan palvelujen kysyntää eli jokaista teollista työpaikkaa kohden syntyy 2-3 palvelusektorin työpaikkaa (nykyisen laskutavan mukaan). Vaikka suhde olisi 1:1 niin siltikin tilanne olisi positiivinen. Nyt meillä Oy Suomi Ab vähentää koko ajan näitä teollisia työpaikkoja, ja uusia aluevaltauksia ei ole näköpiirissä.

Yhteenvetona tästä edellisestä voi todeta, että nyt pitäisi tämän lähes maailman koulutetuimman väen ryhdistäytyä sekä saada tämä hyvin kehittynyt ja turvallinen yhteiskunta uudelleen kasvun tielle - kestävän talouden uralle. Siihen vaadittaisiin nyt todellisia näkijöitä ja innovatiivisia uudistumiskykyisiä tekijöitä.

Kumoon johdettu

Näin vuoden lopulla tehdään katsaus kuluneeseen vuoteen. 2013 lienee yksi Suomen talouden haasteellisimmista vuosista. Yrityksissä ja julkisen hallinnon organisaatioissa erilaiset säästötoimenpiteet ja yt:t ovat alkaneet uudelleen ennen kuin edelliset ovat ehtineet päättyä. Akateeminen työttömyys on kasvanut. Rakenneuudistusta on yritetty saada aikaan. Harvoja valopilkkuja on ollut peliteollisuus.

Mistä tämä kurjuus johtuu? Ei, se ei pelkästään johdu maailman markkinoista ja globaalista taloudesta. Eikä Euroopan markkinoiden hyytymisestä. Tilanne on mitä suurimmassa määrin ihan meidän itsemme aikaansaama ja aiheuttama. Meidän yrityksiä - ja osin myös julkisen hallinnon organisaatiota - on johdettu kumoon.

Kumoon johdettuilla yrityksillä on ollut kaikki mahdollisuudet jatkaa menestyksen tiellä - tässä ei nyt mainita erikseen mitään teollisuuden tai palvelualan toimijoita - mutta tämä menestyksen tie on kadotettu johdon vääriin päätöksiin, johtoryhmien ja hallitusten kyvyttömyyteen tehdä (nopeita) korjaavia toimenpiteitä, huonoon henkilöjohtamiseen ja jopa lainvastaiseen toimintaan.

Mitä sitten näille kumoon johdetuille yrityksille (tai organisaatioille) pitäisi tehdä? Julkisen hallinnon osalta korjaavia liikkeitä kutsutaan rakenneuudistukseksi, yritysten osalta yrityssaneeraukseksi (konkurssissa ei voida enää tehdä korjaavia toimenpiteitä) tai toiminnan sopeuttamiseksi.

Kumoon johdetuilla yrityksillä (organisaatioilla) on useimmiten vielä mahdollisuus kannattavaan toimintaan, mutta aikaa ei ole rajattomasti. Ja jos aikaa hukataan toisarvoisiin asioihin, lopputulos ei ole huono, se on surkea, jopa katastrofaalinen.

Jonkinlainen ryhtiliike nyt tarvittaisiin päätösten tekemiseen ja etenkin toiminnan korjaustoimenpiteiden aloittamiseen ja niiden loppuun saattamiseen. Muuten Oy Suomi Ab ei pysty säilymään Euroopan AAA-kerhossa, ei Pisa-kilpailujen kärjessä eikä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.

Salainen asiantuntijaryhmä

Kahdeksan (8) minuuttia suorassa ajankohtaislähetyksessä - ja samana iltana alkaa puhelin soida. Ajankohtainen aihe kuten ajankohtaisohjelmassa pitääkin olla, kirvoitti puheluja ja viestejä myös kansalaisten keskuudesta - etenkin pitkän linjan toimijoilta teollisuudesta. Pääsääntöisesti rakentavia mielenilmauksia. Ja tietenkin yhteydenottoja median edustajilta.

Asiantuntijaryhmä, jonka kokoonpano julkaistiin seuraavana iltapäivänä, oli toiminut jo toukokuun lopusta lähtien, yhteyttä oli pidetty casen sidostyhmiin ja toimijoihin, tutkittu tilannetta, mietitty ratkaisuja.

Ja torstaina 7.11.13 iltapäivällä eräässä uutisessa sitten lukee, että salaisen asiantuntijaryhmän kokoonpano on julkistettu. Miten niin salaisen? Kukaan vain ei ollut aiemmin kiinnostunut siitä, ketkä mahdollisesti miettivät ratkaisuja Suomen teollisuuden ehkä kipeimpään ympäristöasiaan sitten 1960-luvun.

Ryhmä ei ollut mitenkään julkisuushakuinen.Sen sijaan ryhmä halusi löytää mahdollisimman tehokkaan ratkaisun ympäristöasioiden hallintaan saamiseksi. Ryhmä oli miettynyt erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja niitä oli esitelty sidosryhmille. Kun tuli pyyntö kertoa tilannearvio julkisuudessa, oli jäsennelty esitys olemassa.

Mikä sitten oli asiantuntijaryhmän keskeinen viesti? Tilanne ympäristöasioiden osalta on casessa erittäin vakava ja teollisuuslaitosta ei voi sulkea siten, että viimeinen työntekijä sammuttaa valot. Ympäristöinvestoinnit pitää tehdä - kaikissa ratkaisumalleissa. Vaati rohkeutta kertoa, että helppoja ratkaisuja ei casessa ole. Ja se on nyt tehty.

Tuula Pohjola

Pelastusoperaatioita - kuuleeko kukaan?

HS:n kuukausiliitteen juttu siitä, kuinka toimittaja yritti pelastaa Nokian v 2008, on aika opettavainen tarina, kun jotakin olisi vielä ehkä  voitu pelastaa. Tai sitten ei.

Yritys - siis Nokia - reagoi, koska kirjeen lähettäjä oli maan johtavan päivälehden toimittaja. Olisiko yritys reagoinut, jos kirjeen olisi lähettänyt joku Taavi Tavallinen, kun hän pettyi ostamansa puhelimen ominaisuuksiin (tai siis tiettyjen ominaisuuksien puutteeseen). Tuskinpa, sillä strategiajohtajia ei yleensä kiinnosta loppukäyttäjä, joka kuitenkin aika itsenäiseti päättää, mitä tuotteita ostaa.

Tässä edellä mainitussa tapauksessa lyhyellä aikavälillä häviäjä oli Suomen valtio menetettyinä verotuloina. Uskolliset osakkeenomistajat saattavat vielä saada jopa vähän voittoakin. Mutta tapaus ei sisältänyt välitöntä uhkaa meille suomalaisille eikä ympäristötuhon aineksia eikä muitakaan todellisen vaaran aineksia.

Mutta tässä maassa yritetään nyt - vuonna 2013 -  pelastaa tapauksia, jossa panoksena on todennäköiset laajat ympäristövahingot, joiden korjaaminen vie vuosikymmeniä, sekä maakuntia koskevat suuret teollisten työpaikkojen menetykset ja myös Suomen maine vastuullisena valtiona.

Kuuleeko kukaan? Ehkä kuulee, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää - tai sitten kysymyksessä on peli, jossa on tulossa hyvät bonukset mutta vain harvoille toimijoille - tuskin kuitenkaan omistajille. Mitä voi pieni ihminen tehdä? Turvautua maan suurimman mediayhtiön edustajaan, josko häntä kuunnellaan?

Ehkä sitten viiden vuoden kuluttua julkisuuteen tulee kirjeitä, joista ilmenee, että tilanne olisi voitu saada hallintaan.


Tuula Pohjola

100 vuodessa kehitysmaasta maailman huipulle

Kyseessä on oma kotimaamme - Suomi (HS 30.6.13 Ohuen langan päässä).

Harvoin tulemme pysähtyneeksi nykyisessä tietoyhteiskunnassa, joka elää 24/7 -elämää, miettimään edes hetkiseksi lähihistoriaamme. Vuonna 1913 ei ollut mitään nykyisistä 'saavutetuista eduista' : kaikille avointa koulutusjärjestelmää, kaikkille tarkoitettua terveydenhuoltojärjestelmää, kahdeksan tunnin työpäivää, työterveyshuoltoa ja viiden viikon vuosilomaa eikä myöskään työttömyysturvaa tai toimeentulotukea.

Suomi elää parhaillaan keskellä EU:n talouskriisiä, maailmanlaajuista taantumaa sekä 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkuvuosien it-buumin alasajon aikoja. Meillä on ollut tapana selvitä erilaisista vakavistakin kriisitilanteista viimeisen 100 vuoden aikana. Entä nyt?

Hajanaisten havaintojen perusteella näyttää siltä, että nyt meiltä puuttuu yhteinen näkeys Oy Suomi Ab:n päämäärästä seuraavalle kvarttaalille eli 25 vuodelle. Edellä mainittu 24/7 - rytmi vaatii nopeampaa päätöksentekoa kuin 100 vuotta sitten, mutta innovaatioiden ja uusien toimintamallien tärkeys ei ole kadonnut mihinkään.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - mutta jonkun pitäisi toteuttaa nämä suunnitelmat. Ja tässä lienee nyt se meidän heikko kohta: vain harvat haluavat nykyään tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle, jota uudet liiketoiminta-alat ja -mallit väistämättä vaativat.

Olisiko nyt aika tarttua toimeen ja ohjata Oy Suomi Ab kestävän talouden tielle: keskitytään olennaiseen, pistetään itsemme peliin, ja saavutaan maaliin voittajina.

Mustaa taloutta

Harmaa talous on tuomittu niin yritysten kuin myös julkisen hallinnon kannanotoissa. Mutta tätä ympäristörikoksia tehneen jäteyrittäjän toiminnan jatkumisen mahdollistavia päätöksiä voinee kutsua mustan talouden edistämiseksi: HS: Rikoksista tuomittu jäteyrittäjä edelleen alalla.

Herää muutama kysymys: miten ELY-keskus voi antaa luvan jätevesien keräämiseen ja käsittelyyn, vaikka kyseisen yrityksen ympäristörikosten käsittely on hovioikeudessa odottamassa päätöstä sekä miten pääkaupunkiseudun toimijat mm. julkiselta sektorilta ostavat palveluja tältä 'mustan talouden' yritykseltä.

Tässä on toimittu ELY-keskuksen luvan myöntäneen henkilön mukaan lakien mukaan, koska oikeuskäsittely hovioikeudessa on kesken. Eli voit toimia rikollisesti, ja sen jälkeen voit oikein luvan kanssa jatkaa samaa liiketoimintaa, koska oikeuskäsittely on kesken. 

Joko lainsäätäjällä on ollut jokin 'black out' mahdollistaessaan tällaisen toiminnan - tai sitten lakia on tulkittu tosi suurpiirteisesti. Liiketoimintakielloilla ei siis ole mitään merkitystä. Onko tämä reilua toimintaa muita alan yrittäjiä kohtaan? 

Voi olla, että on toimittu lainsäädännön mukaan, mutta vastuullisesta toiminnasta ei voi puhua. Ja menettely ei mitenkään lisää luottamusta viranomaistoimintaan. Eikä palveluja ostavien julkishallinnon päätöksetkään hyviltä näytä. Vaikka ehkä on toimittu lain sallimissa puitteissa.

Tässä 'loka-jutussa' ei valvovaa ja lupia myöntävää osapuolta voida vapauttaa vastuusta vanhalla selityksellä 'meillä ei ollut aiempia tietoja käytettävissä'. Eikä myöskään palvelujen ostajia - tai sitten ostajilla on luetun ymmärtämisessä hankaluuksia, koska Lokapoikien toimintaa on käsitelty sadoissa talousuutisissa viimeisen viiden vuoden aikana.

Kuinka paljon näitä mustan talouden yrityksiä löytyy muilta palvelualoilta kuten logistiikka, ravintola-ala, kiinteistöhuolto ja puhtaanapitopalvelut?