Energiaa

Sunnuntaina 7.4.2013 HS julkaisi Ilmastonmuutoksen suuret syylliset -artikkelin. Aihe on ajankohtainen: energian käyttö ja tuotantomenetelmät ovat ehdottomasti ilmastonmuutoksen keskiössä. Artikkeli sisälsi kaiken mahdollisen orjatyöstä globaaliin ilmastonlämpenemiseen - ja syyllisten etsintä pääosassa.

Nyt kutenkin tämä meidän yhteinen maapallomme on siinä tilassa, että syyllisten etsintä ei ole enää fokuksessa, vaan nyt pitäisi keskittyä etsimään kustannustehokkaita ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kehittyvissä talouksissa - Aasiassa ja Afrikassa - tehtävät energiaratkaisut ovat samanlaisia kuin ne olivat meillä Euroopassa vielä 30 vuotta sitten: kustannustehokkaita mutta runsaasti hiilidioksidia tuottavia prosesseja.

Sähkö-ja  lämpöenergian tuotanto ovat energiaratkaisujen ytimessä, mutta ei pidä unohtaa tavara- ja henkilölogistiikan energiankulutusta eikä materiaalitehokkaiden ratkaisujen vaikutusta energiankulutukseen. Energia- ja materiaalitehokkuuden yhteisvaikutuksia ei juurikaan käsitellä - johtuneeko siitä, että vaikutusten tarkastelu vaatii melko hyviä taustatietoja ja laajaa ymmärrystä aihepiiristä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomesssa energiankulutus väheni 2012 kaksi prosentti (2 %) vuoteen 2011 verrattuna. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt pienenivät lähes 8 prosenttia, mikä johtui fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä 6 prosentilla ja turpeen käytön vähenemisestä 22 prosentilla (Tilastokeskus). Ja nyt on syytä huomioida seuraavaa: rakennusten lämmityksen osuus on neljäsosa energian loppukäytöstä, mikä kasvoi kuusiprosenttia vuonna 2012 kylmemmästä vuodesta johtuen.

Kun käsitellään energian tuotantoa, käytettäviä energialähteitä ja energian kulutusta, tulisi aina etsiä näitä perusasioita taustaksi. 25 % suomalaisten energiankulutuksesta kului siis rakennusten lämmitykseen, teollisuus kulutti 46 %. Uskaltaisin väittää, että myös meidän kuluttajien käyttäytymisellä on merkitystä näissä ilmastonmuutostalkoissa. Toisin kuin HS.n artikkelissa annettiin ymmärtää..

Harmaata taloutta - ja kirjavaa viestintää

Ministeri Heidi Hautalan neljän vuoden takainen oviremontti ja kodin siivous ovat nyt hallinneet valtakunnan uutisfoorumeita lähes viikon ajan. Rahasummat ovat muutamia kymppejä, mutta nyt onkin kysymys periaatteesta: harmaalle taloudelle tulee sanoa selvä ja ehdoton ei.

Meidän jokaisen pitäisi miettiä palveluita hankkiessamme harmaata taloutta. Kun käymme lounaalla muualla kuin yrityksen omassa henkilöstöravintolassa, niin saammeko kuitin lounaasta? Emme aina, ainakaan pyytämättä. Entä taksia käyttäessämme, tarjotaanko meille aina kuittia?  Ei. Entä kampaamoissa ja partureissa, tulostuuko kuitti automaattisesti? Ei. Ja nyt pitää muistaa, että kortilla maksettaessa pitäisi saada myös kassakuitti.

Oman työporukkamme keskuudessa mietimme eräänä maanantaina lounassetelillä maksamista ja kuittien tulostamista asiakkaalle. Ei kuittia asiakkaalle, lounareistahan voisi osan käyttää henkilökunnan palkanmaksuun. Henkilökunta voi taas myydä kavereilleen saamiaan 'lounareita' - ja niin edelleen. Laillinen palvelujen ostaminen on tapahtunut, kun yritys on ostanut lounassetelit (tai ladannut lounaskortit) ja laillinen palvelujen vastaanotto on tapahtunut, kun yrityksen työntekijä on maksanut veron tästä luontaisedusta - ja loppu ketju onkin sitten jo lähes mustaa taloutta.

Case Hautalassa oli siis kyse harmaasta taloudesta - vai oliko asian julkaisijalla muitakin motiiveja? Ainakin viestintä tästä tapauksesta on ollut värikästä, suorastaan kirjavaa. Ja vähitellen alkaa tulla esiin pieniä tiedonmurusia - esimerkiksi se, että 'remonttireiskalla' olikin olemassa yritys ja Y-tunnus. Ja se, että siivoja oli kyseisen yrityksen äänetön yhtiömies. Ja epämiellyttäviä sähköpostejakin on lähetetty ministerille. Ja, että... Viestinnästä ei tässä tapauksessa voi antaa kiitettävää arvosanaa.

Jos tästä tapauksesta yrittää löytää jotakin yhteiskuntaa hyödyttävää näkökulmaa, niin aika moni kansalainen jäi edes hetkeksi miettimään omaa 'kuittikäyttäytymistään'.  Jospa seuraavalla kerralla valitsisimme sen lounasravintolan, jonka pizza on pari euroa kalliimpi, mutta jossa tulostetaan asiakkaalle kuitti ostoksista pyytämättä. Vain palvelujen maksajat voivat muuttaa harmaan talouden läpinäkyväksi.

Tekemisen meininki takaisin

Suomen hallitukselta ja eduskunnalta vaaditaan päätöksiä - ja myös tekoja - vaikeissa rakennemuutoksen aiheuttamissa asioissa.   Helsingin Sanomien Mikael Pentikäinen kirjoitti 10.2.2013: Herätys, päättäjät – kriisi ei ole ohi. 

Nyt ei siis puhuta ainoastaan perinteisestä suhdannevaihtelusta, vaan yhteiskunnan rakennemuutoksesta. Tätä yhtälöä ei ratkaise vain elinkeinoelämä eikä vain poliittiset päättäjät. Nyt tarvitaan yhteistyötä ja yhteistä näkemystä - ja päätöstä - siitä, millä aikajänteellä ja millä resursseilla Suomi-laiva käännetään oikealle kurssille.

Nyt joudumme pois mukavuusalueeltamme, joudumme tekemään ikäviä ja hankalia päätöksiä. Joudumme ehkä myös  arvottamaan asioita uudelleen: tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, päivähoitojärjestelmä, vanhusten hoivapalvelut ja niin edelleen. Nämä eivät ole vain julkishallinnon haasteita, vaan myös elinkeinoelämän haasteita: mikäli kaikki edellä luetellut sektorit eivät toimi, seuraukset näkyvät lähes heti myös yrityksissä. 

Toinen keskeinen asia nykyisessä tilanteessa on elinkeinoelämän rakennemuutos. Kaksikymmentä vuotta sitten ratkaisu tuli elektroniikkateollisuudesta. Mistä ratkaisu tulee nyt? 

Tuskin yhdeltä ainoalta toimia-alalta ja tuskin myöskään perinteisen kasvuskenaarion kautta. Ratkaisu löytynee aloilta, joissa olemme parasta A-luokkaa tai aloilta, joissa voimme nousta maailman huipulle. Ja pitää myös muistaa, että innovaatiot eivät synny itsestään, ne syntyvät systemaattisen kehitystyön tuloksena.

Ja meidän pitäisi löytää uudeelleen 'tekemisen meininki'.

CRnet blogi 16.01.13: Vuosi 2013 voitaisiin nimetä kestävän talouden ja reilun johtamisen vuodeksi. Ja tavoitteet saavutetaan  tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan yhdessä, vastuullisesti ja ekotehokkaasti.

Työn taju

Työhön sitoutuminen ja yksilötason joustot ovat päivittäistavarakaupan päälliköille itsestäänselvyyksiä, joita ei arjessa kyseenalaisteta, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Yhteiskuntatieteiden maisteri Esa Hiltusen tutkimus nostaa esiin päivittäistavarakaupan esimiesten äänen, joka on viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa jäänyt tehokkuusteeman varjoon.

Onko meiltä kadonnut työn taju?

Työyhteisömme miettivät työnhyvinvointia, työurien jatkamista alusta ja lopusta, työssä jaksamista ja niin edelleen. Työhön sitoutuminen ei tarkoita 16 tunnin työpäiviä tai 100 matkustuspäivää vuodessa, vaan keskittymistä oleelliseen toimintaan noin 7,5 tuntia päivässä.

Sitoutuminen tarkoittaa myös joukkuepelaamista yhdessä koko tiimin kanssa - ei yksittäisiä loistavia tähtisuorituksia (vaikka joskus niitäkin tarvitaan). Yksilötason joustot ovat joskus tarpeen, mutta ne eivät saa kuitenkaan olla jokapäiväistä toimintaa.

Nykyisin on aika tavallista, että asiantuntijat ja keskijohto siirtyvät (eli säntäilevät) palaverista toiseen noin 3,5 jopa 4,5 työpäivää viidestä - sähköpostit hoidetaan iltaisin ja puhelut työmatkojen tai lounastaukojen aikana. Toiminta saattaa ehkä vaikuttaa tehokkaalta, mutta kuinka paljon todella 'saadaan aikaan' ?

925 - nine to five - ja muutama tovi päivän (ja viikon) töiden sunnitteluun voisi melkoisesti auttaa tuossa palaveri- ja 'sählöposti'-kaaoksessa. Vielä kun olisi ymmärrystä karsia vähemmän tärkeät palaverit minimiin, niin voisi vaikka työn taju tulla takaisin. Ja ehkäpä työn ilokin.

YTM Esa Hiltusen johtamisen alan väitöskirja ”Työn taju: Etnografinen tutkimus työstä, sitoutumisesta ja joustoista hypermarket Jusalassa” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa (Kuopion kampus) 1.2.2013 klo 12.00.

Vastuullinen vuosi 2013

Vuoden 2012 kestoaihe Euroopassa – euron kriisi – ulottuu vielä alkavaankin vuoteen 2013. Syksyn 2012 epävarmuus taloudessa antaa vielä ei niin positiivisia heijastuksia yrityksien tutkimus- ja kehittämistoimenpiteisiin sekä viivyttää investointien aloittamista. 

Euron epävarmuuden lisäksi Suomessa haasteina ovat työurien pidentäminen alusta ja lopusta, julkisen talouden kestävyysvaje sekä teollisten työpaikkojen nopea väheneminen tai siirtäminen Aasiaan. Verojalanjälki oli vuoden viimeisimpiä uusioilmaisuja – aika osuva määritelmä ja helposti mitattavissa oleva yrityksen vastuullisuusasia. 

 

Kestävä talous on termi, joka yleistyi päättyneenä vuonna 2012, sisältää taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen tasa-arvoisuuden ulottuvuuden.  Globaali talouskriisi, ilmastonmuutos ja ihmisten eriarvoistuminen peräänkuuluttavat uutta talousajattelua (Sitra 2012) – siis kestävää taloutta.

Energiaratkaisut täytyy tehdä Suomessa nyt. Seurataanko Saksan mallia eli ydinvoimaloita ei enää rakenneta, vanhat laitokset suljetaan ja panostetaan uusiutuviin energiamuotoihin sekä energiansäästöä edistäviin hankkeisiin.  Energiankulutus tai energiansäästö eri toimialoilla, kiinteistöissä ja kuljetuksissa vaikuttavat ratkaisevasti Suomen kilpailukykyyn.  Kuten professori Raimo Lovio osuvasti totesi:  ”Ratkaisun ydin on siinä, että maamme yritykset tuottavat tulevaisuudessa kysyttyjä ja tarpeellisia korkealaatuisia tuotteita kohtuullisin kustannuksin. Kaikkein lupaavin ja kestävin suunta on löydettävissä ekotehokkuuden parantamisessa kaikilla toimialoilla.”  (Suomen Akatemia 10.1.13). 

Suomen rakenteellinen muutos – perinteisen teollisuuden työpaikat vähenevät, väestö ikääntyy, tämän hetkisen arvion mukaan taloudellinen huoltosuhde lähestyy kriittistä rajaa – asettaa työssäkäyville kansalaisille suuret vaatimukset: työtä on tehtävä enemmän, tehokkaammin ja kauemmin.  Melko helposti on ennustettavissa työpahoinvointia, lisääntyviä sairauspoissaoloja ja masennusta, mikäli organisaatioiden johtamiskulttuuria ei nopeasti kehitetä vastaamaan muuttuneita olosuhteita.  Reilua johtamista ei suotta ole peräänkuulutettu.

Vuosi 2013 voitaisiin nimetä kestävän talouden ja reilun johtamisen vuodeksi. Ja tavoitteet saavutetaan  tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan yhdessä, vastuullisesti ja ekotehokkaasti .

Tuula Pohjola

Matka vastuullisuuden mallimaaksi

TEM 22.11.2012  Työministeri Ihalainen: Suomi yhteiskuntavastuun edelläkävijäksi

Tavoitteet on hyvä asettaa riittävän korkealle.  Tässä kuitenkin muutamia poimintoja uutisista kuluneelta viikolta:

Tekikö Pöyry talvivaarat Mekongilla? (19.11.12)

ELY-keskus työnantajien sätkynykkena (20.11.12) 

Yliopisto käy läpi Bäckmanin väitöskirja-aineiston 2 000 sivua (23.11.12)

5 syytä, miksi ympäristörikos jää piiloon (23.11.12)

Kotkan kuitit syyniin (23.11.12)

Edellä olevat otsikot eivät nyt kovin vastuullista kuvaa anna yhteiskuntamme ja yritysten toiminnasrta. Puhumattakaan YT-neuvotteluista, joita käydään lähes riippumatta yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Mitä sitten on oikeanlainen yhtesikuntavastuu? Nykyisin määrittely tehdään melko subjektiivisesta näkökulmasta niin yksilön, yrityksen kuin jopa julkisen hallinnonkin näkökulmasta - tätä kutsutaan myös pesulatoiminnaksi.

Kilpailu ja tahto voittaa vievät asioita eteenpäin niin yksilötasolla, yrityksissä ja ehkäpä myös julkisen hallinnon organisaatioissa. Askel ahneuden puolelle tosin on hyvin lähellä - sitä askelta ei vain pitäisi ottaa.

Pitäisi olla vastuullinen toimija kaikilla tasoilla. Ei se ole vaikeaa eikä monimutkaista, mutta toimija voi joskus joutua siirtymään hetkeksi mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja se tuntuu olevan äärettömän vaikeaa - jopa monimutkaista. Ja monimutkaiset asiat näyttää olevan parasta 'antaa ajan hoitaa' - eikä ne kuulu osastoon 'aika hoitaa'.

Josko nyt kuitenkin otettaisiin ensimmäinen askel kohti vastuullisuuden mallimaata - hoidetaan myös hankalammat asiat ajallaan ja vastuullisesti.

Kohti kestävää kasvua

Tänään 9. marraskuuta 2012 olemme nyt viikon ajan seuranneet yhtä Suomen eniten uutisoitua ympäristöä pilaavaa jätevesien hallitsematonta virtausta - ympäristökatastrofistakin kirjoitetaan mediassa.

Kannattavaa liiketoimintaa, josta hyötyisivät sekä osakkeenomistajat, yrityksen työntekijät tai ainakin osa heistä sekä yhteiskunta, on ollut tarkoitus tehdä. Kannattavuus vain taitaa kadota näihin toisiaan seuraaviin ympäristöongelmiin. Kestävää tällainen toiminta ei ole - ei millään mittarilla mitattuna.

Minkälainen liiketoiminta saa aikaan kestävää kasvua? EU:n määritelmän mukaan: Kestävä kasvu – resurssitehokkaampi, vihreämpi ja kilpailukykyisempi talous. Määritelmässä ympäristövastuu on pääosassa.

Jyrki Katainen 1.11.2012: Kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää meiltä yhteiskunnan muutoksen ymmärtämistä, mutta myös muutoksia toimintatavoissa.

Pekka Himanen (ja tutkijaryhmä): Taloudellinen kestävyys, hyvinvoinnillinen kestävyys ja ekologinen kestävyys (Sininen kirja). Aineellista niukkuutta, toimintatapojen muuttamista ja ilmastonmuutokseen vastaamista.

Eiköhän se ole siinä - kestävän kasvun alku.