Kahdeksan (8) minuuttia suorassa ajankohtaislähetyksessä - ja samana iltana alkaa puhelin soida. Ajankohtainen aihe kuten ajankohtaisohjelmassa pitääkin olla, kirvoitti puheluja ja viestejä myös kansalaisten keskuudesta - etenkin pitkän linjan toimijoilta teollisuudesta. Pääsääntöisesti rakentavia mielenilmauksia. Ja tietenkin yhteydenottoja median edustajilta.
Asiantuntijaryhmä, jonka kokoonpano julkaistiin seuraavana iltapäivänä, oli toiminut jo toukokuun lopusta lähtien, yhteyttä oli pidetty casen sidostyhmiin ja toimijoihin, tutkittu tilannetta, mietitty ratkaisuja.
Ja torstaina 7.11.13 iltapäivällä eräässä uutisessa sitten lukee, että salaisen asiantuntijaryhmän kokoonpano on julkistettu. Miten niin salaisen? Kukaan vain ei ollut aiemmin kiinnostunut siitä, ketkä mahdollisesti miettivät ratkaisuja Suomen teollisuuden ehkä kipeimpään ympäristöasiaan sitten 1960-luvun.
Ryhmä ei ollut mitenkään julkisuushakuinen.Sen sijaan ryhmä halusi löytää mahdollisimman tehokkaan ratkaisun ympäristöasioiden hallintaan saamiseksi. Ryhmä oli miettynyt erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja niitä oli esitelty sidosryhmille. Kun tuli pyyntö kertoa tilannearvio julkisuudessa, oli jäsennelty esitys olemassa.
Mikä sitten oli asiantuntijaryhmän keskeinen viesti? Tilanne ympäristöasioiden osalta on casessa erittäin vakava ja teollisuuslaitosta ei voi sulkea siten, että viimeinen työntekijä sammuttaa valot. Ympäristöinvestoinnit pitää tehdä - kaikissa ratkaisumalleissa. Vaati rohkeutta kertoa, että helppoja ratkaisuja ei casessa ole. Ja se on nyt tehty.
Tuula Pohjola
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Pelastusoperaatioita - kuuleeko kukaan?
HS:n kuukausiliitteen juttu siitä, kuinka toimittaja yritti pelastaa Nokian v 2008, on aika opettavainen tarina, kun jotakin olisi vielä ehkä voitu pelastaa. Tai sitten ei.
Yritys - siis Nokia - reagoi, koska kirjeen lähettäjä oli maan johtavan päivälehden toimittaja. Olisiko yritys reagoinut, jos kirjeen olisi lähettänyt joku Taavi Tavallinen, kun hän pettyi ostamansa puhelimen ominaisuuksiin (tai siis tiettyjen ominaisuuksien puutteeseen). Tuskinpa, sillä strategiajohtajia ei yleensä kiinnosta loppukäyttäjä, joka kuitenkin aika itsenäiseti päättää, mitä tuotteita ostaa.
Tässä edellä mainitussa tapauksessa lyhyellä aikavälillä häviäjä oli Suomen valtio menetettyinä verotuloina. Uskolliset osakkeenomistajat saattavat vielä saada jopa vähän voittoakin. Mutta tapaus ei sisältänyt välitöntä uhkaa meille suomalaisille eikä ympäristötuhon aineksia eikä muitakaan todellisen vaaran aineksia.
Mutta tässä maassa yritetään nyt - vuonna 2013 - pelastaa tapauksia, jossa panoksena on todennäköiset laajat ympäristövahingot, joiden korjaaminen vie vuosikymmeniä, sekä maakuntia koskevat suuret teollisten työpaikkojen menetykset ja myös Suomen maine vastuullisena valtiona.
Kuuleeko kukaan? Ehkä kuulee, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää - tai sitten kysymyksessä on peli, jossa on tulossa hyvät bonukset mutta vain harvoille toimijoille - tuskin kuitenkaan omistajille. Mitä voi pieni ihminen tehdä? Turvautua maan suurimman mediayhtiön edustajaan, josko häntä kuunnellaan?
Ehkä sitten viiden vuoden kuluttua julkisuuteen tulee kirjeitä, joista ilmenee, että tilanne olisi voitu saada hallintaan.
Tuula Pohjola
Yritys - siis Nokia - reagoi, koska kirjeen lähettäjä oli maan johtavan päivälehden toimittaja. Olisiko yritys reagoinut, jos kirjeen olisi lähettänyt joku Taavi Tavallinen, kun hän pettyi ostamansa puhelimen ominaisuuksiin (tai siis tiettyjen ominaisuuksien puutteeseen). Tuskinpa, sillä strategiajohtajia ei yleensä kiinnosta loppukäyttäjä, joka kuitenkin aika itsenäiseti päättää, mitä tuotteita ostaa.
Tässä edellä mainitussa tapauksessa lyhyellä aikavälillä häviäjä oli Suomen valtio menetettyinä verotuloina. Uskolliset osakkeenomistajat saattavat vielä saada jopa vähän voittoakin. Mutta tapaus ei sisältänyt välitöntä uhkaa meille suomalaisille eikä ympäristötuhon aineksia eikä muitakaan todellisen vaaran aineksia.
Mutta tässä maassa yritetään nyt - vuonna 2013 - pelastaa tapauksia, jossa panoksena on todennäköiset laajat ympäristövahingot, joiden korjaaminen vie vuosikymmeniä, sekä maakuntia koskevat suuret teollisten työpaikkojen menetykset ja myös Suomen maine vastuullisena valtiona.
Kuuleeko kukaan? Ehkä kuulee, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää - tai sitten kysymyksessä on peli, jossa on tulossa hyvät bonukset mutta vain harvoille toimijoille - tuskin kuitenkaan omistajille. Mitä voi pieni ihminen tehdä? Turvautua maan suurimman mediayhtiön edustajaan, josko häntä kuunnellaan?
Ehkä sitten viiden vuoden kuluttua julkisuuteen tulee kirjeitä, joista ilmenee, että tilanne olisi voitu saada hallintaan.
Tuula Pohjola
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
100 vuodessa kehitysmaasta maailman huipulle
Kyseessä on oma kotimaamme - Suomi (HS 30.6.13 Ohuen langan päässä).
Harvoin tulemme pysähtyneeksi nykyisessä tietoyhteiskunnassa, joka elää 24/7 -elämää, miettimään edes hetkiseksi lähihistoriaamme. Vuonna 1913 ei ollut mitään nykyisistä 'saavutetuista eduista' : kaikille avointa koulutusjärjestelmää, kaikkille tarkoitettua terveydenhuoltojärjestelmää, kahdeksan tunnin työpäivää, työterveyshuoltoa ja viiden viikon vuosilomaa eikä myöskään työttömyysturvaa tai toimeentulotukea.
Suomi elää parhaillaan keskellä EU:n talouskriisiä, maailmanlaajuista taantumaa sekä 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkuvuosien it-buumin alasajon aikoja. Meillä on ollut tapana selvitä erilaisista vakavistakin kriisitilanteista viimeisen 100 vuoden aikana. Entä nyt?
Hajanaisten havaintojen perusteella näyttää siltä, että nyt meiltä puuttuu yhteinen näkeys Oy Suomi Ab:n päämäärästä seuraavalle kvarttaalille eli 25 vuodelle. Edellä mainittu 24/7 - rytmi vaatii nopeampaa päätöksentekoa kuin 100 vuotta sitten, mutta innovaatioiden ja uusien toimintamallien tärkeys ei ole kadonnut mihinkään.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - mutta jonkun pitäisi toteuttaa nämä suunnitelmat. Ja tässä lienee nyt se meidän heikko kohta: vain harvat haluavat nykyään tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle, jota uudet liiketoiminta-alat ja -mallit väistämättä vaativat.
Olisiko nyt aika tarttua toimeen ja ohjata Oy Suomi Ab kestävän talouden tielle: keskitytään olennaiseen, pistetään itsemme peliin, ja saavutaan maaliin voittajina.
Harvoin tulemme pysähtyneeksi nykyisessä tietoyhteiskunnassa, joka elää 24/7 -elämää, miettimään edes hetkiseksi lähihistoriaamme. Vuonna 1913 ei ollut mitään nykyisistä 'saavutetuista eduista' : kaikille avointa koulutusjärjestelmää, kaikkille tarkoitettua terveydenhuoltojärjestelmää, kahdeksan tunnin työpäivää, työterveyshuoltoa ja viiden viikon vuosilomaa eikä myöskään työttömyysturvaa tai toimeentulotukea.
Suomi elää parhaillaan keskellä EU:n talouskriisiä, maailmanlaajuista taantumaa sekä 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkuvuosien it-buumin alasajon aikoja. Meillä on ollut tapana selvitä erilaisista vakavistakin kriisitilanteista viimeisen 100 vuoden aikana. Entä nyt?
Hajanaisten havaintojen perusteella näyttää siltä, että nyt meiltä puuttuu yhteinen näkeys Oy Suomi Ab:n päämäärästä seuraavalle kvarttaalille eli 25 vuodelle. Edellä mainittu 24/7 - rytmi vaatii nopeampaa päätöksentekoa kuin 100 vuotta sitten, mutta innovaatioiden ja uusien toimintamallien tärkeys ei ole kadonnut mihinkään.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - mutta jonkun pitäisi toteuttaa nämä suunnitelmat. Ja tässä lienee nyt se meidän heikko kohta: vain harvat haluavat nykyään tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle, jota uudet liiketoiminta-alat ja -mallit väistämättä vaativat.
Olisiko nyt aika tarttua toimeen ja ohjata Oy Suomi Ab kestävän talouden tielle: keskitytään olennaiseen, pistetään itsemme peliin, ja saavutaan maaliin voittajina.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Mustaa taloutta
Harmaa talous on tuomittu niin yritysten kuin myös julkisen hallinnon kannanotoissa. Mutta tätä ympäristörikoksia tehneen jäteyrittäjän toiminnan jatkumisen mahdollistavia päätöksiä voinee kutsua mustan talouden edistämiseksi: HS: Rikoksista tuomittu jäteyrittäjä edelleen alalla.
Herää muutama kysymys: miten ELY-keskus voi antaa luvan jätevesien keräämiseen ja käsittelyyn, vaikka kyseisen yrityksen ympäristörikosten käsittely on hovioikeudessa odottamassa päätöstä sekä miten pääkaupunkiseudun toimijat mm. julkiselta sektorilta ostavat palveluja tältä 'mustan talouden' yritykseltä.
Tässä on toimittu ELY-keskuksen luvan myöntäneen henkilön mukaan lakien mukaan, koska oikeuskäsittely hovioikeudessa on kesken. Eli voit toimia rikollisesti, ja sen jälkeen voit oikein luvan kanssa jatkaa samaa liiketoimintaa, koska oikeuskäsittely on kesken.
Joko lainsäätäjällä on ollut jokin 'black out' mahdollistaessaan tällaisen toiminnan - tai sitten lakia on tulkittu tosi suurpiirteisesti. Liiketoimintakielloilla ei siis ole mitään merkitystä. Onko tämä reilua toimintaa muita alan yrittäjiä kohtaan?
Voi olla, että on toimittu lainsäädännön mukaan, mutta vastuullisesta toiminnasta ei voi puhua. Ja menettely ei mitenkään lisää luottamusta viranomaistoimintaan. Eikä palveluja ostavien julkishallinnon päätöksetkään hyviltä näytä. Vaikka ehkä on toimittu lain sallimissa puitteissa.
Tässä 'loka-jutussa' ei valvovaa ja lupia myöntävää osapuolta voida vapauttaa vastuusta vanhalla selityksellä 'meillä ei ollut aiempia tietoja käytettävissä'. Eikä myöskään palvelujen ostajia - tai sitten ostajilla on luetun ymmärtämisessä hankaluuksia, koska Lokapoikien toimintaa on käsitelty sadoissa talousuutisissa viimeisen viiden vuoden aikana.
Kuinka paljon näitä mustan talouden yrityksiä löytyy muilta palvelualoilta kuten logistiikka, ravintola-ala, kiinteistöhuolto ja puhtaanapitopalvelut?
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Työnantajamaine tuhrittu - entäs sitten?
Ammattiin opiskelevat, korkeakouluopiskelijat sekä työssä olevat
korkeakoulutetut ja ammattiosaajat antavat tylyn palautteen väkeään
irtisanoneille tai muuten työnantajamaineensa julkisuudessa tuhrineille
yrityksille ja yhteisöille. (Talouselämä 7.5.13)
Huippuravintolat pyörivät laittomilla työsopimuksilla (HS 9.5.13)
Suuret yritykset aloittavat yt-neuvotteluja ja niiden päätyttyä vuorossa ovat massiiviset säästöohjelmat. Ja seuraavana vuorossa ovat yt-neuvottelut ja sitten taas säästötalkoot. Henkilöstö tuntee itsensä pelinappuloiksi - ja kaikki keskittyvät joko oman paikkansa säilyttämiseen tai uuden työpaikan etsimiseen. Ja eikö Suomen pitänyt olla tai ainakin pyrkiä vastuullisuuden mallimaaksi.
Kun yritykset tekevät erilaisia säästö- ja kulukuureja - jopa laittomia työsopimuksia - niin samaan aikaan henkilöstöltä vaaditaan uusia innovaatioita, uutta suuntaa Oy Suomi Ab:lle ja menestystä maailman markkinoilla.
Kuka jaksaa innovoida yt-neuvottelujen ja säästötalkoinen vuorotellessa? Aivan oikein: ei kukaan. Entäs sitten, kun ei voida enää vähentää väkeä, alentaa palkkoja tai säästää kaikissa mahdollisissa kuluerissä? Joku vastaisi tähän, että 'hyvä kysymys'.
Paitsi, että yrityksen maine hyvänä työnantajana on mennyttä, niin yrityksen tulevaisuuskin voi olla sinetöity (menetetty). Jos liiketoimintaa ei kehitetä jatkuvasti - eli innovoida ja nimenomaan toteuteta uusia, markkinoille kelpaavia tuotteita ja palveluja - pian ei ole enää mitään toimintaa. Entäs sitten?
Kestävä talous, jossa kvartaali on, jos ei ihan 25 vuotta, niin ainakin huomattavasti pidempi kuin kolme kuukautta, voisi palauttaa Oy Suomi Ab:n kasvu-uralle, joka takaisi hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen.
Pitäessäni kuluneen viikonlopun aikana luentoa matkailualan turvallisuuskurssilla, allekirjoittaneelta kysyttiin, mitkä olisivat Suomen kasvualat. Hetken pohdinnan jälkeen listalle tuli neljä toimialaa: cleantech, kaivosteollisuus, matkailu ja ruoan tuotanto - lista on aakkosjärjestyksessä. Olisikohan näissä meidän kestävän kasvun ydinbisnes?
Tuula Pohjola
Huippuravintolat pyörivät laittomilla työsopimuksilla (HS 9.5.13)
Suuret yritykset aloittavat yt-neuvotteluja ja niiden päätyttyä vuorossa ovat massiiviset säästöohjelmat. Ja seuraavana vuorossa ovat yt-neuvottelut ja sitten taas säästötalkoot. Henkilöstö tuntee itsensä pelinappuloiksi - ja kaikki keskittyvät joko oman paikkansa säilyttämiseen tai uuden työpaikan etsimiseen. Ja eikö Suomen pitänyt olla tai ainakin pyrkiä vastuullisuuden mallimaaksi.
Kun yritykset tekevät erilaisia säästö- ja kulukuureja - jopa laittomia työsopimuksia - niin samaan aikaan henkilöstöltä vaaditaan uusia innovaatioita, uutta suuntaa Oy Suomi Ab:lle ja menestystä maailman markkinoilla.
Kuka jaksaa innovoida yt-neuvottelujen ja säästötalkoinen vuorotellessa? Aivan oikein: ei kukaan. Entäs sitten, kun ei voida enää vähentää väkeä, alentaa palkkoja tai säästää kaikissa mahdollisissa kuluerissä? Joku vastaisi tähän, että 'hyvä kysymys'.
Paitsi, että yrityksen maine hyvänä työnantajana on mennyttä, niin yrityksen tulevaisuuskin voi olla sinetöity (menetetty). Jos liiketoimintaa ei kehitetä jatkuvasti - eli innovoida ja nimenomaan toteuteta uusia, markkinoille kelpaavia tuotteita ja palveluja - pian ei ole enää mitään toimintaa. Entäs sitten?
Kestävä talous, jossa kvartaali on, jos ei ihan 25 vuotta, niin ainakin huomattavasti pidempi kuin kolme kuukautta, voisi palauttaa Oy Suomi Ab:n kasvu-uralle, joka takaisi hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen.
Pitäessäni kuluneen viikonlopun aikana luentoa matkailualan turvallisuuskurssilla, allekirjoittaneelta kysyttiin, mitkä olisivat Suomen kasvualat. Hetken pohdinnan jälkeen listalle tuli neljä toimialaa: cleantech, kaivosteollisuus, matkailu ja ruoan tuotanto - lista on aakkosjärjestyksessä. Olisikohan näissä meidän kestävän kasvun ydinbisnes?
Tuula Pohjola
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Energiaa
Sunnuntaina 7.4.2013 HS julkaisi Ilmastonmuutoksen suuret syylliset -artikkelin. Aihe on ajankohtainen: energian käyttö ja tuotantomenetelmät ovat ehdottomasti ilmastonmuutoksen keskiössä. Artikkeli sisälsi kaiken mahdollisen orjatyöstä globaaliin ilmastonlämpenemiseen - ja syyllisten etsintä pääosassa.
Nyt kutenkin tämä meidän yhteinen maapallomme on siinä tilassa, että syyllisten etsintä ei ole enää fokuksessa, vaan nyt pitäisi keskittyä etsimään kustannustehokkaita ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kehittyvissä talouksissa - Aasiassa ja Afrikassa - tehtävät energiaratkaisut ovat samanlaisia kuin ne olivat meillä Euroopassa vielä 30 vuotta sitten: kustannustehokkaita mutta runsaasti hiilidioksidia tuottavia prosesseja.
Sähkö-ja lämpöenergian tuotanto ovat energiaratkaisujen ytimessä, mutta ei pidä unohtaa tavara- ja henkilölogistiikan energiankulutusta eikä materiaalitehokkaiden ratkaisujen vaikutusta energiankulutukseen. Energia- ja materiaalitehokkuuden yhteisvaikutuksia ei juurikaan käsitellä - johtuneeko siitä, että vaikutusten tarkastelu vaatii melko hyviä taustatietoja ja laajaa ymmärrystä aihepiiristä.
Tilastokeskuksen mukaan Suomesssa energiankulutus väheni 2012 kaksi prosentti (2 %) vuoteen 2011 verrattuna. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt pienenivät lähes 8 prosenttia, mikä johtui fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä 6 prosentilla ja turpeen käytön vähenemisestä 22 prosentilla (Tilastokeskus). Ja nyt on syytä huomioida seuraavaa: rakennusten lämmityksen osuus on neljäsosa energian loppukäytöstä, mikä kasvoi kuusiprosenttia vuonna 2012 kylmemmästä vuodesta johtuen.
Kun käsitellään energian tuotantoa, käytettäviä energialähteitä ja energian kulutusta, tulisi aina etsiä näitä perusasioita taustaksi. 25 % suomalaisten energiankulutuksesta kului siis rakennusten lämmitykseen, teollisuus kulutti 46 %. Uskaltaisin väittää, että myös meidän kuluttajien käyttäytymisellä on merkitystä näissä ilmastonmuutostalkoissa. Toisin kuin HS.n artikkelissa annettiin ymmärtää..
Nyt kutenkin tämä meidän yhteinen maapallomme on siinä tilassa, että syyllisten etsintä ei ole enää fokuksessa, vaan nyt pitäisi keskittyä etsimään kustannustehokkaita ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kehittyvissä talouksissa - Aasiassa ja Afrikassa - tehtävät energiaratkaisut ovat samanlaisia kuin ne olivat meillä Euroopassa vielä 30 vuotta sitten: kustannustehokkaita mutta runsaasti hiilidioksidia tuottavia prosesseja.
Sähkö-ja lämpöenergian tuotanto ovat energiaratkaisujen ytimessä, mutta ei pidä unohtaa tavara- ja henkilölogistiikan energiankulutusta eikä materiaalitehokkaiden ratkaisujen vaikutusta energiankulutukseen. Energia- ja materiaalitehokkuuden yhteisvaikutuksia ei juurikaan käsitellä - johtuneeko siitä, että vaikutusten tarkastelu vaatii melko hyviä taustatietoja ja laajaa ymmärrystä aihepiiristä.
Tilastokeskuksen mukaan Suomesssa energiankulutus väheni 2012 kaksi prosentti (2 %) vuoteen 2011 verrattuna. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt pienenivät lähes 8 prosenttia, mikä johtui fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä 6 prosentilla ja turpeen käytön vähenemisestä 22 prosentilla (Tilastokeskus). Ja nyt on syytä huomioida seuraavaa: rakennusten lämmityksen osuus on neljäsosa energian loppukäytöstä, mikä kasvoi kuusiprosenttia vuonna 2012 kylmemmästä vuodesta johtuen.
Kun käsitellään energian tuotantoa, käytettäviä energialähteitä ja energian kulutusta, tulisi aina etsiä näitä perusasioita taustaksi. 25 % suomalaisten energiankulutuksesta kului siis rakennusten lämmitykseen, teollisuus kulutti 46 %. Uskaltaisin väittää, että myös meidän kuluttajien käyttäytymisellä on merkitystä näissä ilmastonmuutostalkoissa. Toisin kuin HS.n artikkelissa annettiin ymmärtää..
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Harmaata taloutta - ja kirjavaa viestintää
Ministeri Heidi Hautalan neljän vuoden takainen oviremontti ja kodin siivous ovat nyt hallinneet valtakunnan uutisfoorumeita lähes viikon ajan. Rahasummat ovat muutamia kymppejä, mutta nyt onkin kysymys periaatteesta: harmaalle taloudelle tulee sanoa selvä ja ehdoton ei.
Meidän jokaisen pitäisi miettiä palveluita hankkiessamme harmaata taloutta. Kun käymme lounaalla muualla kuin yrityksen omassa henkilöstöravintolassa, niin saammeko kuitin lounaasta? Emme aina, ainakaan pyytämättä. Entä taksia käyttäessämme, tarjotaanko meille aina kuittia? Ei. Entä kampaamoissa ja partureissa, tulostuuko kuitti automaattisesti? Ei. Ja nyt pitää muistaa, että kortilla maksettaessa pitäisi saada myös kassakuitti.
Oman työporukkamme keskuudessa mietimme eräänä maanantaina lounassetelillä maksamista ja kuittien tulostamista asiakkaalle. Ei kuittia asiakkaalle, lounareistahan voisi osan käyttää henkilökunnan palkanmaksuun. Henkilökunta voi taas myydä kavereilleen saamiaan 'lounareita' - ja niin edelleen. Laillinen palvelujen ostaminen on tapahtunut, kun yritys on ostanut lounassetelit (tai ladannut lounaskortit) ja laillinen palvelujen vastaanotto on tapahtunut, kun yrityksen työntekijä on maksanut veron tästä luontaisedusta - ja loppu ketju onkin sitten jo lähes mustaa taloutta.
Case Hautalassa oli siis kyse harmaasta taloudesta - vai oliko asian julkaisijalla muitakin motiiveja? Ainakin viestintä tästä tapauksesta on ollut värikästä, suorastaan kirjavaa. Ja vähitellen alkaa tulla esiin pieniä tiedonmurusia - esimerkiksi se, että 'remonttireiskalla' olikin olemassa yritys ja Y-tunnus. Ja se, että siivoja oli kyseisen yrityksen äänetön yhtiömies. Ja epämiellyttäviä sähköpostejakin on lähetetty ministerille. Ja, että... Viestinnästä ei tässä tapauksessa voi antaa kiitettävää arvosanaa.
Jos tästä tapauksesta yrittää löytää jotakin yhteiskuntaa hyödyttävää näkökulmaa, niin aika moni kansalainen jäi edes hetkeksi miettimään omaa 'kuittikäyttäytymistään'. Jospa seuraavalla kerralla valitsisimme sen lounasravintolan, jonka pizza on pari euroa kalliimpi, mutta jossa tulostetaan asiakkaalle kuitti ostoksista pyytämättä. Vain palvelujen maksajat voivat muuttaa harmaan talouden läpinäkyväksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)