Kaksi vaihtoehtoa: kolera tai rutto

Nuo sanat lausui jo lähes puoli vuotta sitten kaivosalan kokenut konkari Talvivaaran vesiongelmasta. Purkuputki olkoon nyt sitten vaikka rutto. Kolera eli toinen vaihtoehto on täysin hallitsematon vesien tulvinta etenkin Vuoksen vesistön eli etelän suuntaa. Vaikka sekään ei ihan vielä ole poissa laskuista.

Konsulttiyhtiö Pöyry on mallintanut purkuputken vesien vaikutuksia Nuasjärveen - ja haittoja ei ole. Syke eli Suomen ympäristökeskuksen edustaja komppaa Pöyryä, Kainuun ELY-keskuksen edustaja ei ole ihan yhtä varma asiasta: "Sulfaatti ei ole myrkky vaan suola vedessä, mutta emme tunne tarkasti, miten kalat kokevat sen ympäristössään." (HS 25.4.15).  Eräs kokenut vesitutkija lausui purkuputken käytöstä: "Sehän on jätteen siirtämistä paikasta toiseen, kerrostumia Nuasjärvessä tuskin voidaan välttää." Nyt AVIn myöntämä luparaja on korkea eli todennäköisyys kerrostumille on olemassa.

Kalan ostajat ainakin kaikkoavat seudulta. Myös Oulujärven kalastuselinkeino saa varjon ylleen - siihen ei mitään varsinaista syytä ehkä olisi - mutta tavallisen kuluttajan näkökulmasta purkuputki (vaikka se ei tule edes Oulujärveen) saastuttaa. Lisäksi oululaisten käyttövesi tulee Oulujärvestä. Pullotetun veden myynti lisääntyy varmaan satoja prosentteja Oulun seudulla. Ja matkailuelinkeinokin Kainuussa tulee todennäköisesti kärsimään - turisti ei halua lomallaan miettiä järvien sulfaattipitoisuuksia ja kysellä tarjottavien ruokien alkuperää.

Pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin epäoikeudenmukaisuus: 50 ammattikalastajalle vain todetaan, että suolaa nyt vain tulee järviin, ja ihan tarkkaan ei tiedetä mitä siitä seuraa. Lisäksi järvien rannoilla olevat vapaa-ajan asunnot menettävät arvonsa, jos (ja kun) järvivettä ei voi käyttää saunassa tai porkkanapenkin kasteluun. Taloudellisessa mittakaavassa toimiva kaivos vastaan kalastuselinkeino tai matkailuelinkeino - voittaja on tiedossa.

Muistutettakoon, että jo syksyllä 2013 oli olemassa toimiva ratkaisu Talvivaaran vesiongelmaan - joka olisi ollut veronmaksajillekin edullisempi - mutta erilaiset poliittiset intohimot ja muut ehkä inhimilliset mutta eivät hyväksyttävät tekijät olivat voimakkaampia, ja teknisesti toimiva ratkaisumalli haudattiin viranomaishallinnon syövereihin.

Pahinta kuitenkin on ympäristön pilaaminen (lisää) ja epäoikeudenmukaisuus asukkaita sekä edellä mainittuja yrittäjiä kohtaan..

Takatalvi uhkaa businesta

TEM antoi tiedonannon 12.3.15 Talvivaaran mahdollisesta liiketoiminnan jatkajasta eli ostajasta, vaikkakin kauppahinta on vaatimaton tämän hetkisen tiedon mukaan.  Vaatimaton verrattuna kaivosalueen lähes 1,5 miljardin investointiin. Mutta on tärkeää, että kaivostoiminta jatkuu yhdellä maailman suurimmalla nikkeliesiintymällä, ja Kainuuseen tulee työtä ja toimeentuloa. Ja vielä tärkeämpää on, että vesitase mahdollisesti - siis mahdollisesti - saadaan hallintaan. Takatalvi tosin voi peruuttaa kaupat.

Takatalvi ja reilusti lunta lisää Kainuuseen, silloin eivät vedet mahdu kaivosalueelle. Tilannetta voidaan yrittää hallita juoksuttamalla aiemmin puhdistettuja (puhdistuslaitos ollut syksyllä ja talvella poissa käytöstä useita kuukausia) vesiä erikoisluvalla pohjoisen suuntaan. Nyt vain on niin, että suurten lukujen lait hallitsevat Talvivaarassa. Ja purkuputki ei tähän hätään ehdi.

Suomen valtio on mukana mahdollisessa uudessa liiketoiminnassa 15 % osuudella takaamassa (ja maksamassa) vuosien kuluessa aiheutetut ympäristön pilaamisen korjaustoimet. Tämä hinta Talvivaaran start-upista on maksettava. Vaihtoehtoja ei ole. Erolan kirjassa "Kirottu kaivos" s. 291 on kirjoitettu näin: Vuonna 2012 Talvivaara investoi ja kulutti toiminnassaan 87 miljoonaa euroa ympäristönsuojeluun. Vuonna 2013 luku oli 70 miljoonaa euroa. Jos tuota 157 miljoonaa euroa ei olisi tarvinnut käyttää, kaivos olisi aivan eri tolalla kuin nyt.

Ensinnäkin, mitä on laskettu ympäristönsuojelukuluihin - luvut vaikuttavat suorastaan utopistisilta- ja toiseksi noilla summilla olisi rakennettu alun perin melkoinen määrä altaita ja puhdistuslaitoksia. Siis kun tuo summa olisi käytetty oikein, niin kaivos olisi todennäköisesti hyvässä iskussa.

Summa summarum, tässä epäonnistuneessa tarinassa on yksi sankari: ministeri Jan Vapaavuori teki mahdottomasta mahdollisen. Kaivostoiminta saattaa jatkua Kainuussa.

Yhteinen inhokki

Talvivaara lienee saavuttanut Suomen virallisen inhokin arvonimen. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kaivostoiminnasta, ymmärtää asianomainen toimintaan liittyviä riskejä ja vaaroja tai ei. Tuntuu kaivoksella olevan yksi innokas puolestapuhujakin: tietokirjailija Erola, joka unohtaa muut kuin 'suolavedet' kaivoskeskustelussa.

Eilen (1.2.15) sain paikalliselta kainuulaiselta kansalaiselta - ei ole tutkija eikä tietokirjailija - sähköpostin, jossa hän kysyi aivan perusasiaa: "Miksi kaivokselle ei hankita puhdistuslaitoksia vesien puhdistamiseen ? Ei kai se nyt niin vaikeaa ole, tekniikkahan on olemassa." Aivan, ei se niin vaikeaa ole puhdistaa ainakin ns. vähän likaiset vedet ja laskea ne ulos, jotta akuutti tulvariski vähenee. Raskasmetalleja paljon sisältävät jätevedet ovat asia erikseen - niissä puhdistusprosessi on  erilainen.

Miksi sitä ei tehdä? Sitä olen tässä minäkin ihmetellyt jo 1,5 vuotta. Investointeja tietysti tarvitaan, mutta luulisi, että Kainuun luonto ja esimerkiksi matkailuelinkeino ovat sen arvoisia, että nämä puhdistuslaitokset olisi hankittu jo ajat sitten.

Tätä tapausta nyt 1,5 vuotta seuranneena ja siihen perehtyneenä, olen ihmetellyt asiaa myös lukuisilla sähköposteilla erilaisille tahoille, jotka ovat asian kanssa tekemisissä. Ja myös kommentoinut julkisestikin, kun asiaa on kysytty. Niin kuin 30.1.15 totesin, että kello on minuuttia vaille 12.

Onko meillä varaa menettää Kainuun luonto ja suuri työllistäjä (noin 40 vuodeksi)  muutamien pienien intressiryhmien etujen vuoksi?