Vastuullisuuskysely 2012

Vastuullinen liiketoiminta = lainsäädännön määräämät ympäristöasiat

Crnet Oy toteutti  alkuvuonna 2012 kyselytutkimuksen  vastuullisen liiketoiminnan  painopistealueista. Kysely lähetettiin 10 117 suomalaisten tai Suomessa toimivien organisaatioiden johtotehtävissä, esimiesasemassa tai asiantuntijatehtävissä työskenteleville henkilölle.   Helmikuun 10. päivään mennessä mennessä oli saapunut 956 vastausta. 

Vastaajista  16,9 % työskentelivät mikroyrityksissä, 17,5 % pienissä yrityksissä,  19,1 % keskisuurissa yrityksissä ja 45,3 % suurissa yrityksissä, ja  1,2 % vastaajista ei kuulunut mihinkään edellisistä luokista.

Keskeiset tutkimustulokset voidaan tiivistää neljään asiaan:

• ympäristöasiat nostettiin tärkeimmäksi vastuullisuuden osa-alueeksi talousasioiden jälkeen 
•  lainsäädännön muutokset oli tärkeimmäksi määritelty osa-alue vastuullisuusasioiden päätöksenteon tueksi
• henkilöstön hyvinvointi sekä työterveys ja työturvallisuus määriteltiin talousasioiden jälkeen tärkeimmiksi jokapäiväisessä toiminnassa oleviksi vastuullisen liiketoiminnan osa-alueiksi
• vastuullisuusasioiden viestintä oli kärkisijalla kohdassa ’ei mitään merkitystä’.

Merkittävä seikka on ympäristöasioiden selkeä kärkisija vastuullisen liiketoiminnan kentässä. Henkilöasioiden – työhyvinvointi, työterveys ja työturvallisuus - sijoitus kärkeen heti talousasioiden jälkeen jokapäiväisessä toiminnassa ei liene kenellekään yllätys. 

Mutta vastaajien kommenttien perusteella käytännön toimet henkilöstöasioissa eivät kuitenkaan tue tätä sijoitusta – tai ehkä henkilöstöasioita pidetään tärkeinä, mutta asioita ei kuitenkaan kehitetä. Osin vastauksiin henkilöstöasioiden merkityksestä jokapäiväisessä toiminnassa on voinut vaikuttaa laaja julkinen keskustelu työurien pidentämisestä.

Vastuullisuusviestintä ei tämän tutkimuksen mukaan kuulu jokapäiväiseen toimintaan (listan jumbosija) ja se on myös osa-alue, joka pitää kärkisijaa osiossa ’ei lainkaan merkitystä’.  Tämä on tietyllä tavalla hälyttävä tulos, koska jokapäiväisessä toiminnassa viestintähän on useimmiten sisäistä viestintää.

Ja jos vastuullisuusviestinnällä ei ole organisaatiossa mitään merkitystä, niin herää kysymys, mistä julkaistavissa vastuullisuusraporteissa on kysymys. Raportointia vastuullisuusasioista ei tämän tutkimuksen mukaan tehdä kuin 50 prosentissa vastanneissa yrityksissä (talousraportointihan on pakollista kaikille yrityksille).

Yhteen lauseeseen tiivistettyä voitaisiin suomalaisten ja Suomessa toimivien organisaation vastuullisen liiketoiminnan fokus esittää (kärjistetysti) seuraavasti: 

Ympäristöasiat hoidetaan lainsäädännön mukaisesti, jos tiedetään mitä laki vaatii sekä tunnetaan termit työhyvinvointi, työterveys ja työturvallisuus, ja kenellekään ei kerrota mitään vastuullisuudesta vapaaehtoisesti. 

Tutkimusraportin voi tilata osoitteesta crnet @ crnet.fi.


 

Kuka ketäkin kiusaa vai kiusaako kukaan ketään

Viimeistään nyt -kevättalvella 2012 - työpaikkakiusaamisesta on tullut kaikille uutisia seuraaville ihmisille tunnistettu termi. Erään ammatiliiton (sisäinen) toiminta sai aikaan vertaansa vailla olevan mediasirkuksen.

Mukaan tarinaan on liitetty viihdetaiteilija taksin kyydistä, eri puoluetaustaisten vaikuttajien valtataistelua, pahoinpitely talvipäivillä, ripaus kiellettyä rakkautta, viinanhuuruisia musiikkitapahtumia ja kalliita lahjoja. Harvemmin ainakaan julkisuudessa työpaikkakiusaamistapauksiin on liittynyt tällaisia intohimoja.

Ja kiusaaminen on hyvin henkilökohtainen tuntemus - toiselle hurtti huumori on kiusaamista kun se toiselle on huumoria (tai huonoa käytöstä). Työterveyslaitoksen mukaan
Jos tunnet olevasi jatkuvan epäasiallisen kohtelun tai kiusaamisen kohteena ota asia puheeksi mahdollisimman pian. Ensin on aina hyvä pyrkiä selvittämään tilanne työpaikan sisällä. Monilla työpaikoilla on nykyisin sovittu toimintamalli, joka ohjeistaa, miten tulee toimia, jos kokee tulevansa kiusatuksi työssä. (TTL).

Asetelmahan on yleensä se, että esimiesasemassa oleva henkilö kiusaa alaistaan. Mutta kyllä alaisetkin osaavat kiusata 'pomojaan'. Tästä näkökulmasta ei juurikaan keskusteluja käydä. Voiko esimies siis olla kiusattu? Kyllä voi, mutta kun kiusaaminen ei perustu hierarkiseen 'valta-asemaan', sen muodot voivat olla hyvin monenlaisia: systemaattista töiden hidastamista, poissaoloja, välinpitämättömyyttä, huonoa käytöstä ja ala-arvoista kieltä (esimerkiksi opettajien asema), ja niin edelleen.

Päivän otsikoissa olevassa tapauksessa on melko varmasti kysymys perinteisestä esimies-alainen tapauksesta. Tämä case tutkitaan nyt perusteellisesti, mutta entä ne tuhannet tapaukset, joista ei edes tehdä ilmoitusta mihinkään taholle.

Professori Liisa Kelttikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta on tutkinut aihetta :
Kiusaaminen kiistetään lähes aina päiväkodeista työpaikoille asti. Kiusaamisen nostaa esiin tavallisesti uhri. Sen jälkeen uhri yleensä syyllistetään, häntä väitetään huumorintajuttomaksi tai sanotaan, että hän ei kykene pitämään puoliaan. (YLE)

Ammattiliiton viestintäpäällikkö tehdessään ilmoituksen kiusaamisesta - vaikka tiesi mihin ryhtyi - osoitti sellaista siviilirohkeutta, jota aika harvoin enää missään kohtaa. Toivoisi kohtaavansa useammin.

Vastuullisuus fokuksessa

"Voit ilmoittaa, että aihepiiri ei ole enää toimintamme fokuksessa ja sen vuoksi olemme pari vuotta sitten luopuneet vastuullisuustoiminnasta."

Onko kyseessä a) EU:n ulkopuolisen teollisuusyhtiön viestintäpäällikön b) eurooppalaisen ravintolaketjun omistajan c) suomalaisen edunvalvontaorganisaation hallintojohtajan d) pohjoismaalaisen pankkiirin e) suomalaisen pk-yrittäjän vastaus tiedusteltaessa palaveriaikaa aiheena vastuullinen liiketoiminta.

Onko tämä totta vuonna 2011, kysyivät useat verkostomme jäsenet. En ollut minäkään uskoa lukemaani sähköpostista, joka allekirjoittaneelle toimitettiin. Onko vastuullinen liiketoiminta kuitenkin vain ismi, joka on tullut ja menossa pois. Vai onko vastuullisuus (liike)toiminnassa kuitenkin 'Licence to operate' ?

Viime viikkoina vastuullisuuden rajoja on koeteltu niin julkisessa hallinnossa kuin raskaassa teollisuudessa. Valelääkärit ja -hoitajat eivät saa mitään myötätuntoa miltään taholta - eikä tarvitsekaan saada. Eipä sitä kohdistu valvontaviranomaiseenkaan. Ympäristöä pilaava teollisuus saa ryöpytystä, mutta ei siinäkään tapauksessa valvova viranomainen taida selvitä 'puhtain paperein'.

Suomessa raskas teollisuus ja sen toiminta on ollut lainsäädännön piirissä ympäristöasioiden osalta yli 50 vuotta. Sillä saralla on kuljettu pitkä (ja osin kivinen) tie kohti vastuullista liiketoimintaa eikä huonoin tuloksin. Mutta ei terveydenhoitohenkilökunnan todistukset ole olleet mittavissa määrin väärennettyjä (tai puuttuuneet kokonaan). Eikä julkisenhallinnon viranomaisia ole joka toinen viikko moitittu tehtävien laiminlyönnistä.

Mikä meillä ja maailmalla on muuttunut? Vastuuttomuus ei olekaan enää vain vahingollisia päästöjä ympäristöön (vaikka siis niitäkin toki vielä on) vaan vastuuttomuus ilmenee ihmiskauppana, harmaana taloutena, todistuksien väärentämisenä, työtehtävien laiminlyönteinä, huonona johtamisena, työpaikkakiusaamisena ja niin edelleen.

Tälle 'pinnan alla' piilevälle vastuuttomuudelle pitää tehdä jotakin. Se on kitkettävä pois. Siinäpä meillä on työsarkaa - niin paikallisesti kuin globaalisti.

Vastuullista vuoden loppua!

Tuula Pohjola

P.S. Oikean vastauksen ensimmäiseen kysymykseen saa kysymällä kirjoittajalta.

Hyvää fiilistä ei voi ulkoistaa - on talkoiden aika!

Hei,

Haastan johtajat ja työpaikat HYVÄN FIILIKSEN-talkoisiin blogissani "Hyvää fiilistä ei voi ulkoistaa", katso http://microsoft.blogit.kauppalehti.fi/blog/25317

Eija Mäkirintala, Altonova

Kuinka moni organisaatio haluaa tehdä keskinkertaista tai kehnoa tulosta? - Tuskin yksikään.

Missä meillä sitten mättää, kun laiminlyömme hyvän fiiliksen ja hyvän tuloksen perin yksinkertaisen syy-seurausyhtälön?

Vaikka hyvää fiilistä ei aina ole vaivatonta ylläpitää, kannattaa muistaa, että jatkuva huono fiilis tappaa huippusuorituksen takuuvarmasti. Huonolla fiiliksellä syntyy korkeintaan rutiininomaista ja keskinkertaista tulosta, aina ei sitäkään.

En suostu uskomaan, että ”huonot ajat” tarkoittavat automaattisesti sitä, että hukkaamme yhteisen tekemisen meiningin. Haastavatkin tilanteet voidaan pyrkiä hoitamaan hyvin – tai vähemmän hyvin. Kysymys on tahtotilasta ja taidosta , siitä miten luottamus halutaan ja osataan säilyttää.

Hyvää fiilistä ei voi ulkoistaa tai alihankkia, se on tehtävä ihan itse. Sinä, minä ja loppuporukka työpaikalla. Perusasioiden kuntoon laittamisella saataisiin jo paljon aikaan – hoi johtaja tai esimies! Käsi sydämellä, missä määrin olet viime aikoina muistanut pitää huolta niin omasta kuin yhteisestä hyvästä fiiliksestä?

Pitäisikö etsintäkuuluttaa hyvä fiilis ja yhteisen tekemisen meininki?

Ehdotan kansallisia talkoita. Otetaan teemakuukausi ja lähdetään yhdessä vahvistamaan hyvää fiilistä organisaatioissamme ja verkostoissamme.

Mitä tapahtuisi? Nousisiko tekemisen laatu? Lisääntyisikö luovuus? – Ainakin olisi mukavampi lähteä aamulla töihin.

Kyynikoille varoituksen sana: hyvä fiilis on tarttuvaa! Jos et pidä varaasi, saattaa käydä niin, että syysflunssan sijaan altistut tekemisen meningille – kuin varkain innostut ja alat huomaamattasi kehittää omaa työtäsi. Varo vaaraa, muista desinfiointi ennen ja jälkeen.

Ei ole pelkästään kivaa, että työpaikalla on kivaa. Jos ahdistaa tai ottaa päästä, ei ajattelutyö suju – varsinkaan uuden ajattelu.

Jotta viivan alla saataisiin jatkuvasti niitä kuuluisia kovia lukuja, hyvän fiiliksen tulee olla kunnossa. Hyvä fiilis ei ole pehmoilua, vaan keskeinen osa strategista johtamista ja yrityksen perustoimintaa. Johdon tehtävänä on toimia suunnan näyttäjänä, asettaa selkeitä tavoitteita ja seurata niiden toteutumista.

Haluan täten haastaa kaikki Suomen yritysjohtajat määrätietoiseen hyvän fiiliksen ja yhteisen tekemisen meiningin johtamistalkoisiin!

On aika tehdä asialle jotain. Parhaat ovat niin jo tehneet.

Eija Mäkirintala, Altonova

Yritysvastuu ulottuu kauemmas kuin lähimetsikköön

Ympäristöasioissa suomalaiset pien- ja keskisuuret yritykset ovat eurooppalaisissa vertailuissa osoittaneet olevansa hyvin valveutuneita. Liiketoiminnan mahdolliset ympäristöhaitat ovat tiedossa ja niitä pyritään eri toimenpitein minimoimaan. Useammin kuin eurooppalaisilta sisariltaan, suomalaisista yrityksistä löytyy myös sertifikaattikelpoinen ympäristöjärjestelmä.

Tämähän on suomalaisnäkökulmasta tietenkin myönteinen asia, koska ympäristötekojen kautta voi tarjoutua myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Suomalaisyritykset ovatkin jo ymmärtäneet hyödyntää ympäristöargumentteja markkinoinnissaan. He ovat tiedostaneet, että myönteiset ympäristöteot näkyvät viivan alla. Monen Euroopan maan pk-yrityksissä vasta heräillään tähän asiaan.

Ovatko suomalaisyritykset siis vastuullisia yrityksiä? Kysyttäessä moni yritys vastaa tähän aivan totuudenmukaisesti, että kyllä heillä on ympäristöasiat kunnossa. Käytössä on ympäristöä vähemmän kuormittavia puhdistusaineita ja hiljan on investoitu uuteen energiatehokkaaseen valmistusprosessiin, jne.

Samaan aikaan meille on mediassa kuvattu kuluneena kesänä, kuinka harmaa talous rehottaa muillakin työvoimavaltaisilla aloilla kuin rakennusteollisuudessa. Työehtosopimuksia rikotaan, varsinkin ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä kyykytetään ja loppuunpalavan keskijohdon katoaminen sairaseläkkeelle senkun näyttää kiihtyvän. Kvartaalitaloudessa kun tulosta pitää syntyä aina vaan entistä pienemmällä henkilöstöllä.

Toinen esimerkki: Yksityishenkilö on teettänyt kotonaan erään työn tai ostanut palvelun. Verovähennystä varten tarvitaan urakoitsijan tiedot, mutta ko. toiminimeä ei löydykään ennakkoperintärekisteristä. Puuttuvien tietojen takia työn teettäjä, yksityishenkilö, jää ilman toivottua verovähennystä ja maksaakin kaikki kustannukset omasta taskustaan. Ensikertalaisena hän ei ole tajunnut tarkistaa kaikkia mahdollisia rekistereitä etukäteen. Hän myös vannoo, että jatkossa hän tekee homman itse, tai teettää sen sukulaisella, jolloin ei tarvitse sotkea hankkeeseen verottajaa ollenkaan. Seuraus tästä kaikesta on, että koko ala kärsii, kun töitä ei uskalleta teettää. Lopuksi veronmaksaja maksaa jälleen kerran viulut.

Yrityksen yhteiskuntavastuu lepää kolmen peruspilarin varassa. Nämä ovat taloudellinen, ekologinen sekä sosiaalinen vastuu. Laajasti ottaen sosiaalinen vastuu ilmenee kaikenlaisena työhyvinvoinnin ja työntekijöiden laadukkaan elämän edistämisenä. Tämän tuloksena yleensä työntekijöiden motivaatio paranee, työvoima on pysyvämpää ja työn laatu parempaa, mikä vuorostaan näkyy yrityksen parantuneena taloudellisena tuloksena varsinkin pitkällä aikavälillä.

Yrityksen yhteiskuntavastuu ulottuu laajemmalle kuin lain vaatimukset, eikä siis rajoitu pelkästään ympäristöön ja on yrityksille täysin vapaaehtoista. Hyvän- ja myös kestävän taloudellisen tuloksen tekeminen vastuullisella tavalla on siis riippuvaista yrityksen omasta tahdosta. Mutta eiköhän jokainen yritys tavoita hyvää mainetta hyvää ja kestävää taloudellista tulosta. Mutta, hetkinen, tarkoittaako se samalla poikkeamista nopeiden voittojen kvartaalitaloudesta…

Vastuullisuus koskee myös viestintää oli taloudellinen tila mikä tahansa

Vastuullisen yrityksen viestintäosaston rooli on liiketoiminnassa keskeinen, onhan osaston tehtävänä mm. kertoa ulospäin potentiaalisille ja jo olemassa oleville yrityskumppaneille ja asiakkaille toiminnan vastuullisuudesta sekä toimenpiteistä joihin on ryhdytty - vastuullisuuden ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi tietenkin mahdollisimman avoimesti.

Monet yritykset kertovatkin mielellään viestintäosastonsa välityksellä verkkosivuillaan ja ehkä jopa sosiaalisen median avulla, kuinka hyvin he hoitavat asiansa. ”Yrityksellä on käytössä ne ja ne periaatteet” - ja kuinka kattavasti he seuraavat henkilöstön jaksamista ja ympäristön tilaa, jne...

Nyt kesän jälkeen, todellisuus konttoreissa ja halleissa tuntuu poikkeavan aika tavalla kotisivujen tiedotteista. Vihreys, vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat jo menneen talven lumia - ei sinänsä mikään uusi ilmiö taloudellisesti epävarmoina aikoina. Mutta vaikka talouden tila on muuttunut nyt aivan toisenlaiseksi kuin mikä se oli vielä puoli vuotta sitten, ja sitä myöten myös yritysten fokus ja priorisointi, vastuullisuusselostukset yrityksen kotisivuilla pysyvät aivan samanlaisina kuin ennenkin.

Miten suhtautua tällaiseen vastuullisuusviestintään? Syöttääkö viestintäosasto omiaan, vai toimivatko he jossain eri todellisuudessa? Vai eikö kyseisen osaston tehtävänä olekaan pitää yrityskumppaneita ja asiakkaita ajan tasalla relevantilla tiedolla?

Taloudellisesti epävarmoina aikoina tärkeää on tietenkin turvata tilauskannan pysyvyys, ja jopa mielellään saada se hiukan lihomaankin. On siis selvää, että joudutaan ns. "tekemään priorisointeja". Olisi tietenkin reilua ja paljon uskottavampaa kertoa myös ulospäin, että "on tiukkaa, mutta teemme silti parhaamme, ja yritämme toimia niin vastuullisesti kuin on mahdollista".

Mutta miten suhtautua yrityksen muuhun toimintaan, ja sen tuottamien hyödykkeiden tai palvelujen laatuun ja turvallisuuteen, jos yritys vakuuttaa, että toiminta on kyllä kaikilla tavoin vastuullista samalla kun ehkä todellisuus on sitä, että kaikessa hiljaisuudessa suoritetaan mittavia saneerauksia vähitellen pitkälle aikavälille hajautettuina, tai käytetään epämääräisiä kumppaneita toimitusketjussa...

Taloudellisesti epävarmassa tilanteessa pätevät edelleen samat lait

B to B -kaupassa tavoitteena on usein pitkäaikaiset kumppanuussuhteet. Pääasia ei ole nopea yksipuolinen voitontavoittelu, vaan tavoitteena on kestävä liikekumppanuus, joka ehkä jopa useiden vuosikymmenien ajan tuo tilauskirjaan perustäytettä, silloinkin kun markkinat eivät vedä ja trendituotteiden menekki hiipuu. Pitkäaikaisen ja kestävän B to B -kumppanuuden eräs perusedellytys on tietenkin molemminpuolinen avoimuus.

Kuluneen kesän jälkeen on korostettu talouden epävarmuutta ja esimerkiksi kuluttajilta on haettu apua kotimaiselle tuotannolle kehottamalla heitä jatkamaan kuluttamistaan kuten normaalitilanteessa – mutta miksi vain kuluttajia sitoutetaan tähän?

Taloudellinen epävarmuus heijastuu tietenkin myös pitkäaikaisiin liikekumppanuussuhteisiin. Katsotaan kestääkö kumppanuus talouden heilahtelut ja tuotantoresurssien vähennysten tuomat toimitusvaikeudet. Voidaanko luottaa siihen, että toimitusketju kestää ja hoitaa osuutensa? Tässä tarvitaankin johdolta kokemusta ja avarakatseisuutta. Pitkäaikaisten kumppanuuden tuomat edut kun kysyvät päättäjiltä malttia, samalla kun kvartaalitalouden sanastoon ei kyseinen sana oikein tahdo istua.

Avoimuus ja rehellisyys ovat keskeisellä sijalla – mutta kestääkö kapteenin kantti mennä tunnustamaan, että nyt alukseni nilkuttaa, eikä pysty aivan täysin pitämään sovituista aikatauluista kiinni? Neuvottelupöytään on varmasti tuhat kertaa helpompi saapua, kun voi kertoa, että onhan meillä vaikeuksia, mutta olen keskustellut avoimesti tilanteesta henkilökunnan kanssa.

Koko henkilökunta tiedostaa tilanteen, ja he tietävät myös kuinka tärkeä yhteistyökumppani teidän yrityksenne on meille. Jokainen heistä on luvannut tehdä aivan kaikkensa – vaikka tarttumaan airoon, jotta saadaan alus perille, eli toimitukset hoidettua ja pidettyä yhteisestä asiakaskunnasta kiinni. He myös luottavat siihen, että tänään täällä puhun heidän kaikkien puolesta. Samassa venessähän me tässä ollaan.

Alunperin globaalit ilmiötkin ovat syntyneet jossain paikallisesti, joten eiköhän käynnistetä yhdessä seuraava nousukausi tänään!