Tekemisen meininki takaisin

Suomen hallitukselta ja eduskunnalta vaaditaan päätöksiä - ja myös tekoja - vaikeissa rakennemuutoksen aiheuttamissa asioissa.   Helsingin Sanomien Mikael Pentikäinen kirjoitti 10.2.2013: Herätys, päättäjät – kriisi ei ole ohi. 

Nyt ei siis puhuta ainoastaan perinteisestä suhdannevaihtelusta, vaan yhteiskunnan rakennemuutoksesta. Tätä yhtälöä ei ratkaise vain elinkeinoelämä eikä vain poliittiset päättäjät. Nyt tarvitaan yhteistyötä ja yhteistä näkemystä - ja päätöstä - siitä, millä aikajänteellä ja millä resursseilla Suomi-laiva käännetään oikealle kurssille.

Nyt joudumme pois mukavuusalueeltamme, joudumme tekemään ikäviä ja hankalia päätöksiä. Joudumme ehkä myös  arvottamaan asioita uudelleen: tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, päivähoitojärjestelmä, vanhusten hoivapalvelut ja niin edelleen. Nämä eivät ole vain julkishallinnon haasteita, vaan myös elinkeinoelämän haasteita: mikäli kaikki edellä luetellut sektorit eivät toimi, seuraukset näkyvät lähes heti myös yrityksissä. 

Toinen keskeinen asia nykyisessä tilanteessa on elinkeinoelämän rakennemuutos. Kaksikymmentä vuotta sitten ratkaisu tuli elektroniikkateollisuudesta. Mistä ratkaisu tulee nyt? 

Tuskin yhdeltä ainoalta toimia-alalta ja tuskin myöskään perinteisen kasvuskenaarion kautta. Ratkaisu löytynee aloilta, joissa olemme parasta A-luokkaa tai aloilta, joissa voimme nousta maailman huipulle. Ja pitää myös muistaa, että innovaatiot eivät synny itsestään, ne syntyvät systemaattisen kehitystyön tuloksena.

Ja meidän pitäisi löytää uudeelleen 'tekemisen meininki'.

CRnet blogi 16.01.13: Vuosi 2013 voitaisiin nimetä kestävän talouden ja reilun johtamisen vuodeksi. Ja tavoitteet saavutetaan  tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan yhdessä, vastuullisesti ja ekotehokkaasti.

Työn taju

Työhön sitoutuminen ja yksilötason joustot ovat päivittäistavarakaupan päälliköille itsestäänselvyyksiä, joita ei arjessa kyseenalaisteta, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Yhteiskuntatieteiden maisteri Esa Hiltusen tutkimus nostaa esiin päivittäistavarakaupan esimiesten äänen, joka on viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa jäänyt tehokkuusteeman varjoon.

Onko meiltä kadonnut työn taju?

Työyhteisömme miettivät työnhyvinvointia, työurien jatkamista alusta ja lopusta, työssä jaksamista ja niin edelleen. Työhön sitoutuminen ei tarkoita 16 tunnin työpäiviä tai 100 matkustuspäivää vuodessa, vaan keskittymistä oleelliseen toimintaan noin 7,5 tuntia päivässä.

Sitoutuminen tarkoittaa myös joukkuepelaamista yhdessä koko tiimin kanssa - ei yksittäisiä loistavia tähtisuorituksia (vaikka joskus niitäkin tarvitaan). Yksilötason joustot ovat joskus tarpeen, mutta ne eivät saa kuitenkaan olla jokapäiväistä toimintaa.

Nykyisin on aika tavallista, että asiantuntijat ja keskijohto siirtyvät (eli säntäilevät) palaverista toiseen noin 3,5 jopa 4,5 työpäivää viidestä - sähköpostit hoidetaan iltaisin ja puhelut työmatkojen tai lounastaukojen aikana. Toiminta saattaa ehkä vaikuttaa tehokkaalta, mutta kuinka paljon todella 'saadaan aikaan' ?

925 - nine to five - ja muutama tovi päivän (ja viikon) töiden sunnitteluun voisi melkoisesti auttaa tuossa palaveri- ja 'sählöposti'-kaaoksessa. Vielä kun olisi ymmärrystä karsia vähemmän tärkeät palaverit minimiin, niin voisi vaikka työn taju tulla takaisin. Ja ehkäpä työn ilokin.

YTM Esa Hiltusen johtamisen alan väitöskirja ”Työn taju: Etnografinen tutkimus työstä, sitoutumisesta ja joustoista hypermarket Jusalassa” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa (Kuopion kampus) 1.2.2013 klo 12.00.

Vastuullinen vuosi 2013

Vuoden 2012 kestoaihe Euroopassa – euron kriisi – ulottuu vielä alkavaankin vuoteen 2013. Syksyn 2012 epävarmuus taloudessa antaa vielä ei niin positiivisia heijastuksia yrityksien tutkimus- ja kehittämistoimenpiteisiin sekä viivyttää investointien aloittamista. 

Euron epävarmuuden lisäksi Suomessa haasteina ovat työurien pidentäminen alusta ja lopusta, julkisen talouden kestävyysvaje sekä teollisten työpaikkojen nopea väheneminen tai siirtäminen Aasiaan. Verojalanjälki oli vuoden viimeisimpiä uusioilmaisuja – aika osuva määritelmä ja helposti mitattavissa oleva yrityksen vastuullisuusasia. 

 

Kestävä talous on termi, joka yleistyi päättyneenä vuonna 2012, sisältää taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen tasa-arvoisuuden ulottuvuuden.  Globaali talouskriisi, ilmastonmuutos ja ihmisten eriarvoistuminen peräänkuuluttavat uutta talousajattelua (Sitra 2012) – siis kestävää taloutta.

Energiaratkaisut täytyy tehdä Suomessa nyt. Seurataanko Saksan mallia eli ydinvoimaloita ei enää rakenneta, vanhat laitokset suljetaan ja panostetaan uusiutuviin energiamuotoihin sekä energiansäästöä edistäviin hankkeisiin.  Energiankulutus tai energiansäästö eri toimialoilla, kiinteistöissä ja kuljetuksissa vaikuttavat ratkaisevasti Suomen kilpailukykyyn.  Kuten professori Raimo Lovio osuvasti totesi:  ”Ratkaisun ydin on siinä, että maamme yritykset tuottavat tulevaisuudessa kysyttyjä ja tarpeellisia korkealaatuisia tuotteita kohtuullisin kustannuksin. Kaikkein lupaavin ja kestävin suunta on löydettävissä ekotehokkuuden parantamisessa kaikilla toimialoilla.”  (Suomen Akatemia 10.1.13). 

Suomen rakenteellinen muutos – perinteisen teollisuuden työpaikat vähenevät, väestö ikääntyy, tämän hetkisen arvion mukaan taloudellinen huoltosuhde lähestyy kriittistä rajaa – asettaa työssäkäyville kansalaisille suuret vaatimukset: työtä on tehtävä enemmän, tehokkaammin ja kauemmin.  Melko helposti on ennustettavissa työpahoinvointia, lisääntyviä sairauspoissaoloja ja masennusta, mikäli organisaatioiden johtamiskulttuuria ei nopeasti kehitetä vastaamaan muuttuneita olosuhteita.  Reilua johtamista ei suotta ole peräänkuulutettu.

Vuosi 2013 voitaisiin nimetä kestävän talouden ja reilun johtamisen vuodeksi. Ja tavoitteet saavutetaan  tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan yhdessä, vastuullisesti ja ekotehokkaasti .

Tuula Pohjola

Matka vastuullisuuden mallimaaksi

TEM 22.11.2012  Työministeri Ihalainen: Suomi yhteiskuntavastuun edelläkävijäksi

Tavoitteet on hyvä asettaa riittävän korkealle.  Tässä kuitenkin muutamia poimintoja uutisista kuluneelta viikolta:

Tekikö Pöyry talvivaarat Mekongilla? (19.11.12)

ELY-keskus työnantajien sätkynykkena (20.11.12) 

Yliopisto käy läpi Bäckmanin väitöskirja-aineiston 2 000 sivua (23.11.12)

5 syytä, miksi ympäristörikos jää piiloon (23.11.12)

Kotkan kuitit syyniin (23.11.12)

Edellä olevat otsikot eivät nyt kovin vastuullista kuvaa anna yhteiskuntamme ja yritysten toiminnasrta. Puhumattakaan YT-neuvotteluista, joita käydään lähes riippumatta yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Mitä sitten on oikeanlainen yhtesikuntavastuu? Nykyisin määrittely tehdään melko subjektiivisesta näkökulmasta niin yksilön, yrityksen kuin jopa julkisen hallinnonkin näkökulmasta - tätä kutsutaan myös pesulatoiminnaksi.

Kilpailu ja tahto voittaa vievät asioita eteenpäin niin yksilötasolla, yrityksissä ja ehkäpä myös julkisen hallinnon organisaatioissa. Askel ahneuden puolelle tosin on hyvin lähellä - sitä askelta ei vain pitäisi ottaa.

Pitäisi olla vastuullinen toimija kaikilla tasoilla. Ei se ole vaikeaa eikä monimutkaista, mutta toimija voi joskus joutua siirtymään hetkeksi mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja se tuntuu olevan äärettömän vaikeaa - jopa monimutkaista. Ja monimutkaiset asiat näyttää olevan parasta 'antaa ajan hoitaa' - eikä ne kuulu osastoon 'aika hoitaa'.

Josko nyt kuitenkin otettaisiin ensimmäinen askel kohti vastuullisuuden mallimaata - hoidetaan myös hankalammat asiat ajallaan ja vastuullisesti.

Kohti kestävää kasvua

Tänään 9. marraskuuta 2012 olemme nyt viikon ajan seuranneet yhtä Suomen eniten uutisoitua ympäristöä pilaavaa jätevesien hallitsematonta virtausta - ympäristökatastrofistakin kirjoitetaan mediassa.

Kannattavaa liiketoimintaa, josta hyötyisivät sekä osakkeenomistajat, yrityksen työntekijät tai ainakin osa heistä sekä yhteiskunta, on ollut tarkoitus tehdä. Kannattavuus vain taitaa kadota näihin toisiaan seuraaviin ympäristöongelmiin. Kestävää tällainen toiminta ei ole - ei millään mittarilla mitattuna.

Minkälainen liiketoiminta saa aikaan kestävää kasvua? EU:n määritelmän mukaan: Kestävä kasvu – resurssitehokkaampi, vihreämpi ja kilpailukykyisempi talous. Määritelmässä ympäristövastuu on pääosassa.

Jyrki Katainen 1.11.2012: Kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää meiltä yhteiskunnan muutoksen ymmärtämistä, mutta myös muutoksia toimintatavoissa.

Pekka Himanen (ja tutkijaryhmä): Taloudellinen kestävyys, hyvinvoinnillinen kestävyys ja ekologinen kestävyys (Sininen kirja). Aineellista niukkuutta, toimintatapojen muuttamista ja ilmastonmuutokseen vastaamista.

Eiköhän se ole siinä - kestävän kasvun alku.

Vastuullisuuskysely 2012

Vastuullinen liiketoiminta = lainsäädännön määräämät ympäristöasiat

Crnet Oy toteutti  alkuvuonna 2012 kyselytutkimuksen  vastuullisen liiketoiminnan  painopistealueista. Kysely lähetettiin 10 117 suomalaisten tai Suomessa toimivien organisaatioiden johtotehtävissä, esimiesasemassa tai asiantuntijatehtävissä työskenteleville henkilölle.   Helmikuun 10. päivään mennessä mennessä oli saapunut 956 vastausta. 

Vastaajista  16,9 % työskentelivät mikroyrityksissä, 17,5 % pienissä yrityksissä,  19,1 % keskisuurissa yrityksissä ja 45,3 % suurissa yrityksissä, ja  1,2 % vastaajista ei kuulunut mihinkään edellisistä luokista.

Keskeiset tutkimustulokset voidaan tiivistää neljään asiaan:

• ympäristöasiat nostettiin tärkeimmäksi vastuullisuuden osa-alueeksi talousasioiden jälkeen 
•  lainsäädännön muutokset oli tärkeimmäksi määritelty osa-alue vastuullisuusasioiden päätöksenteon tueksi
• henkilöstön hyvinvointi sekä työterveys ja työturvallisuus määriteltiin talousasioiden jälkeen tärkeimmiksi jokapäiväisessä toiminnassa oleviksi vastuullisen liiketoiminnan osa-alueiksi
• vastuullisuusasioiden viestintä oli kärkisijalla kohdassa ’ei mitään merkitystä’.

Merkittävä seikka on ympäristöasioiden selkeä kärkisija vastuullisen liiketoiminnan kentässä. Henkilöasioiden – työhyvinvointi, työterveys ja työturvallisuus - sijoitus kärkeen heti talousasioiden jälkeen jokapäiväisessä toiminnassa ei liene kenellekään yllätys. 

Mutta vastaajien kommenttien perusteella käytännön toimet henkilöstöasioissa eivät kuitenkaan tue tätä sijoitusta – tai ehkä henkilöstöasioita pidetään tärkeinä, mutta asioita ei kuitenkaan kehitetä. Osin vastauksiin henkilöstöasioiden merkityksestä jokapäiväisessä toiminnassa on voinut vaikuttaa laaja julkinen keskustelu työurien pidentämisestä.

Vastuullisuusviestintä ei tämän tutkimuksen mukaan kuulu jokapäiväiseen toimintaan (listan jumbosija) ja se on myös osa-alue, joka pitää kärkisijaa osiossa ’ei lainkaan merkitystä’.  Tämä on tietyllä tavalla hälyttävä tulos, koska jokapäiväisessä toiminnassa viestintähän on useimmiten sisäistä viestintää.

Ja jos vastuullisuusviestinnällä ei ole organisaatiossa mitään merkitystä, niin herää kysymys, mistä julkaistavissa vastuullisuusraporteissa on kysymys. Raportointia vastuullisuusasioista ei tämän tutkimuksen mukaan tehdä kuin 50 prosentissa vastanneissa yrityksissä (talousraportointihan on pakollista kaikille yrityksille).

Yhteen lauseeseen tiivistettyä voitaisiin suomalaisten ja Suomessa toimivien organisaation vastuullisen liiketoiminnan fokus esittää (kärjistetysti) seuraavasti: 

Ympäristöasiat hoidetaan lainsäädännön mukaisesti, jos tiedetään mitä laki vaatii sekä tunnetaan termit työhyvinvointi, työterveys ja työturvallisuus, ja kenellekään ei kerrota mitään vastuullisuudesta vapaaehtoisesti. 

Tutkimusraportin voi tilata osoitteesta crnet @ crnet.fi.


 

Kuka ketäkin kiusaa vai kiusaako kukaan ketään

Viimeistään nyt -kevättalvella 2012 - työpaikkakiusaamisesta on tullut kaikille uutisia seuraaville ihmisille tunnistettu termi. Erään ammatiliiton (sisäinen) toiminta sai aikaan vertaansa vailla olevan mediasirkuksen.

Mukaan tarinaan on liitetty viihdetaiteilija taksin kyydistä, eri puoluetaustaisten vaikuttajien valtataistelua, pahoinpitely talvipäivillä, ripaus kiellettyä rakkautta, viinanhuuruisia musiikkitapahtumia ja kalliita lahjoja. Harvemmin ainakaan julkisuudessa työpaikkakiusaamistapauksiin on liittynyt tällaisia intohimoja.

Ja kiusaaminen on hyvin henkilökohtainen tuntemus - toiselle hurtti huumori on kiusaamista kun se toiselle on huumoria (tai huonoa käytöstä). Työterveyslaitoksen mukaan
Jos tunnet olevasi jatkuvan epäasiallisen kohtelun tai kiusaamisen kohteena ota asia puheeksi mahdollisimman pian. Ensin on aina hyvä pyrkiä selvittämään tilanne työpaikan sisällä. Monilla työpaikoilla on nykyisin sovittu toimintamalli, joka ohjeistaa, miten tulee toimia, jos kokee tulevansa kiusatuksi työssä. (TTL).

Asetelmahan on yleensä se, että esimiesasemassa oleva henkilö kiusaa alaistaan. Mutta kyllä alaisetkin osaavat kiusata 'pomojaan'. Tästä näkökulmasta ei juurikaan keskusteluja käydä. Voiko esimies siis olla kiusattu? Kyllä voi, mutta kun kiusaaminen ei perustu hierarkiseen 'valta-asemaan', sen muodot voivat olla hyvin monenlaisia: systemaattista töiden hidastamista, poissaoloja, välinpitämättömyyttä, huonoa käytöstä ja ala-arvoista kieltä (esimerkiksi opettajien asema), ja niin edelleen.

Päivän otsikoissa olevassa tapauksessa on melko varmasti kysymys perinteisestä esimies-alainen tapauksesta. Tämä case tutkitaan nyt perusteellisesti, mutta entä ne tuhannet tapaukset, joista ei edes tehdä ilmoitusta mihinkään taholle.

Professori Liisa Kelttikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta on tutkinut aihetta :
Kiusaaminen kiistetään lähes aina päiväkodeista työpaikoille asti. Kiusaamisen nostaa esiin tavallisesti uhri. Sen jälkeen uhri yleensä syyllistetään, häntä väitetään huumorintajuttomaksi tai sanotaan, että hän ei kykene pitämään puoliaan. (YLE)

Ammattiliiton viestintäpäällikkö tehdessään ilmoituksen kiusaamisesta - vaikka tiesi mihin ryhtyi - osoitti sellaista siviilirohkeutta, jota aika harvoin enää missään kohtaa. Toivoisi kohtaavansa useammin.