Strateginen kesäloma

Kesälomailukin on nykyään varsin strategista puuhaa. Ensinnäkin kesäloma pitäisi osata ajoittaa yksiin Suomen (lyhyen) kesän lämpimimpien viikkojen kanssa. Lisäksi lomaviikkoihin pitäisi onnistua mahduttamaan kaikki kesän must do-asiat (+ ne edellisiltä kesiltä rästiin jääneet). Ja vielä pitäisi pysyä koko loman ajan huippuvireessä, ettei hetkeäkään arvokkaasta lomasta menisi hukkaan.

Kesäloman pituuden määrittäminen – pitääkö kaikki lomaviikot kerralla vai jakaako useampaan jaksoon – on sekin strategista. Tuoreen tutkimuksen mukaan useampi lyhyt lomajakso on parempi ratkaisu kuin yksi pitkä loma. Tutkimus on toisin sanoen kumonnut aiemmin vallinneen käsityksen siitä, että pidempi yhtämittainen loma olisi parempi töistä palautumisen ja akkujen lataamisen kannalta. Uusimpien tulosten mukaan jo muutaman päivän loma riittää työntekijän palautumiseen ja rentoutumiseen, ja toisaalta loman positiiviset vaikutukset työntekijässä katoavat noin viikon aikana töihin paluun jälkeen, oli sitten lomaa vietetty viikko tai kuukausi. (HS) Viime vuonna mediassa nostettiin esiin kesälomien pituutta koskeva juttu, jossa kesäloman pituudeksi suositeltiin vähintään kolmea viikkoa (yle). Tällä taktiikalla työntekijä pystyisi rentoutumaan todennäköisimmin ainakin keskimmäisen viikon, kun ensimmäinen menee täysin palautumiseen ja viimeinen siihen että stressataan töihin paluuta.

Uusimmassa tutkimuksessa ryhmä seurasi hollantilaisia lomailijoita sekä lyhyemmillä talvilomilla että pitkillä kesälomilla, ja lomailijoita haastateltiin aina ennen lomaa, sen aikana ja sen jälkeen. Tulosten mukaan lomailijat olivat rentoutuneet viimeistään 2-4 päivässä, ja hyvän olon huippu oli saavutettu keskimäärin kahdeksantena päivänä. Loman jälkeisen haastattelun tulokset kertovat, että työntekijä oli palannut normaalitilaan jo alle viikossa töihin paluusta. Jos loman aikaansaamat positiiviset vaikutukset työntekijässä ovat tosiaan samat lyhyen ja pitkän loman jälkeen, niin olisihan se varmasti kaikille ideaalitilanne, kun pääsisi nauttimaan niistä vaikutuksista useammin kuin kerran vuodessa. Monilla työpaikoilla ei kuitenkaan taideta suhtauduta innolla siihen, että työntekijät aikovat jonglöörata viikon pätkälomilla läpi kesän. 

Kesä on lomailun lisäksi myös varsinaista juhlan aikaa. Viime viikolla luin vedet silmissä Sari Helinin blogipostausta Kesässämme on juuri nyt ruuhkaa. Seuraava sitaatti seventäköön mistä tekstissä on kyse: 

”Nyt on kesä ja voi vihdoin rentoutua. Heti kun hoidetaan alta pois valmistujaiset, nimpparit, synttärit, polttarit, häät, huvipuistoreissut ja muu sellainen.”

Kyseinen postaus taisi osua erityiseksi siksi, että itselläni on tiedossa kolmet polttarit ja kolmet häät. Tavoitteenani on kuitenkin rentoutua myös niiden aikana (ja niistä huolimatta).

Rentoututtavaa kesää toivottaen, 

Minttu Aalto

Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)

CRnet Oy

 

Kestävyyttä koetellaan

Uutinen piti lukea ainakin kolmeen (3) kertaan: Suomi on EU:n kilpailukykyisin maa. Koska viimeiset 12 kuukautta Suomen virallinen mantra on ollut, että Suomi on hukannut kilpailukykynsä viimeisten viiden (5) vuoden aikana. Kysymys heräsi, kuinka eri lähteet (Suomi ja muu maailma) voi olla asiasta täysin päinvastaista mieltä. 

Raportissa maiden kilpailukykyä mitattiin viiden pääindikaattorin avulla. Niihin kuuluivat muiden muassa innovaatioita ja digitalisaatiota koskeva mittari, työllisyys ja sosiaalinen kehitys. Kahdessa ensimmäisessä Suomi pärjäsi raportin mukaan loistavasti. 

Miksi tämä ei näy meidän taloustilanteessa? Saattaa näkyäkin, mutta meillä on nyt kaikenkattava rakenneuudistus meneillään, jolloin julkisen hallinnon menoja pitää karsia. Meillä on kesän kynnyksellä makro- ja mikrotalous sekoitettu somasti keskenään - ja näin saadaan aikaan ristiriitaistakin viestiä etenkin kotimaassa omalla äidinkielellä. 

Tämän Oy Suomi Ab:n rakennemuutoksen lisäksi vaihtuu pääministeri, valtionvarainministeri jo vaihtuikin, isot yritykset käynnistävät seuraavat yt-neuvottelut ennen kuin edelliset ovat päättyneet. Palvelusektori, joka on viimeiset vuodet kuitenkin selvinnyt aika hyvin, sakkaa oikein kunnolla, kun verkkokauppa pääsi yllättämään. Mutta kansainvälisen raportin mukaan me olemme innovatiivisia ja digitalisoinnin mestareita.   

Kestävyyttä koetellaan nyt täällä EU:n pohjoisimmassa kolkassa. Kestävyyttä arjen keskellä, kestävyyttä uskoa tulevaisuuteen, kestävyyttä kehittää toimintoja ja prosesseja. Jos tätä kestävyyttä ei nyt löydy, niin mutasarjassahan me olemme yhdessä muutaman muun EU-maan kanssa. 

Aiemmat sukupolvet löysivät kestävyyden rakentaa koko maa uudestaan 70 vuotta sitten, ja uudelleen  20 vuotta sitten suuren laman jälkeen. Nyt asiat ovat kuitenkin korjattavissa huomattavasti kivuttomammin kuin näissä edellä mainituissa esimerkeissä.  Olisikohan innovoinnin paikka - sehän meidän pitäisi osata.

Mittaa ja tarkista

Toimin uuden kaivonkannen rakennuksen melko kaikkitietävänä apumestarina tutulla kesäpaikalla muutama viikko sitten. Tuumailujen päätteeksi kaivonkannen muodoksi valikoitui kuusikulmio. Arkhimedeen oppien mukaisesti mittasimme kaivon halkaisijan ja saimme säteen avulla aikaan kuusi samanpituista ja 120-asteista kulmaa. Pelkät piirustukset ja suunnitelmat näyttivät lupaavilta. Intoa ja hyvää tahtoa saada asiat rullaamaan oli ilmassa. Hihat heilumaan siis! Ehdotin kuitenkin, että sädettä vielä jälkikäteen kasvatettaisiin pari senttiä. Huolellista työtä tekevälle miehelle tuhahdin vielä samalla, että ”siitä vaan merkkaat pari senttiä lisää, ei niitä enää mittailla sen enempää”. Silloin olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida, sillä monessa puuhassa millikin on pitkä matka. Mutta hyvä tahto, into ja ajattelemattomuus veivät tässä kohtaa voiton. Tuloksesta lisää tuonnempana.

Jotain samaa inhimillistä tekemisen intoa on havaittu myös maailmalla suuryritysten parissa. KPMG:n tekemän tutkimuksen mukaan maailman sata suurinta yritystä lahjoitti lähes yhdeksän miljardia euroa erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin vuonna 2013. Suurin osa summasta sijoitettiin koulutukseen, terveydenhuoltoon ja erilaisten katastrofien uhreille. Kuitenkin vain 20 prosenttia näistä yrityksistä oli mitannut lahjoitustensa tuomia vaikutuksia ja ainoastaan 32 prosenttia lahjoittajista oli laatinut yksityiskohtaisen investointistrategian lahjoittamilleen varoille. Jos haluaa suhteuttaa tämän kokonaissumman, vastaa tämä yhdeksän miljardia euroa esimerkiksi Ranskan ulkomaan kehitysavun vuosibudjettia. Tutkimuksen johtajan Neil Morrisin mukaan lahjoitusten vaikuttavuuden mittaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä näin saataisiin selville eri ohjelmien tehokkuus, niiden parantamiskohteet ja ennen kaikkea se, mikä lahjoituskohde toisi suurimman edun sen saajalle.

Mielestäni viisaita sanoja ja hyviä ehdotuksia Morrisilta. Jos yritys lahjoittaa 2,5 prosenttia liikevoitostaan eteenpäin ilman minkäänlaista seurantaohjelmaa tai mittauksia, voivat lahjoitusvarat päätyä vääriin käsiin. Tästä kärsivät eniten todelliset avunsaajat ja tämän jälkeen myös lahjoittava yritys, jos ilmenee että vaikkapa korruption kita on haukannut palan kakusta. Siis – mittaa ja tarkista.

Lopuksi vielä takaisin kaivonkanteen. Mitattava tulos, joka tarkkojen laskelmien ohittamisella omassa budjetissa saavutettiin oli 80 euron edestä pilattua vaneria ja tunnelman jyrkkä latistuminen. Muutaman millin heitto kertautui kulmien mukana ja kuusikulmio oli kokenut järkyttävän muodonmuutoksen. Hävetti. Rautakaupat oli jo sulkeneet viikonlopuksi ovensa, ja kaikki sopivankokoiset oli vanerilevyt loppuneet. Tarinan opetus? Mittaa ja tarkista. Ja tee sama vielä kerran. Muuten ihmisten johtamien suuryrityksen tekemät virheet toistuvat helposti myös pienemmässä mittakaavassa.

Kirsi Seppänen

Project Manager M.Sc. (Tech) 

PS. Tarinalle saatiin kuin saatiinkin onnellinen loppu: pienen tauon, periksiantamattomuuden ja luovan yhdistelemisen päätteeksi kaivon päällä komeilee odotukset ylittänyt kansi!

Syö elääksesi tai elä syödäksesi - mutta tee se vastuullisesti

Me Suomessa olemme tottuneet puhtaaseen ja tuoreeseen ruokaan. Odotamme, että tuotteet täyttävät tiukat laatuvaatimukset, sisältö on ilmoitettu asianmukaisesti ja viimeinen päiväys on kaukana edessäpäin – tai tuote on vähintäänkin hyvin merkitty ja alennettu, jos näin ei ole. Kaiken kaikkiaan erityisesti kotimaista ruokaa arvostetaan ja siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Ja miksi ei oltaisi? Ruoka on sekä elämän peruspilari että hyvinvoinnin lähde.

Elintarvikkeisiin liittyvät skandaalit ovat järkyttäneet maailmaamme lähiaikoina: hevosenlihaa sianlihan kuorissa, epäinhimillisiä ananasmehun tuotanto-oloja, ruokamyrkytyksiä laadukkaissa ravintoloissa. Luottamus elintarvikkeisiin on hiipunut, ja vaadimme yhä enemmän niiden tuottajilta, myyjiltä ja tarjoajilta. Se on hyvä asia, sillä haluammehan, että voimme jatkossakin nauttia laadukkaita, ympäristöystävällisiä, eettisesti tuotettuja ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaisen sianlihan tuotannossa tähän huutoon ollaan jo vastattu, ja alalla ollaan pyrkimässä läpinäkyvyyteen, jolla voidaan todistaa kuluttajille, että suomalainen sianliha on tuotettu tuontilihaa tiukemmin ehdoin (Maaseudun Tulevaisuus 30.12.13).

Vastuullinen ruoka on trendinä nähtävissä joka puolella. Lähiruoasta on puhuttu jo useamman vuoden ajan, mutta jostakin syystä lähiruokakaupat eivät menesty odotetusti. Sen sijaan kasvisruoka on nostanut profiiliaan pienen tauon jälkeen. Lisäksi luomu- ja jopa villiruoka nähdään tulevaisuuden trendinä. Muutamat ravintolat, kuten esimerkiksi Helsingin Chef&Sommelier (Nyt 23.5.14) tai Lappeenrannan Cacao Flow (Etelä-Saimaa 23.5.14)  haluavat nimenomaan ratsastaa tällä aatteella.

Yksi ruokatrendeistä on superruoka, jota tuodaan ympäri maailman meillekin Suomeen. Erilaiset marjat, jauheet ja siemenet on tiivistetty pieniin paketteihin ja niistä kiskotaan kovia hintoja. Superruualle ei ole virallista määritelmää, mutta yleisesti superruokina pidetään ruokia, jotka sisältävät suhteessa runsaasti ravintoaineita. Niille ei myöskään ole laatu- tai muita virallisia vaatimuksia, joten superruokana voidaan myydä lähes mitä vain. Suomalaiset voisivat nyt ottaa kopin myös superruuasta, ja myydä oikeasti terveellisiä, puhtaita tuotteita niiden laatuun vedoten, kuten jotkin yritykset ovat jo tehneetkin. Esimerkiksi Kiantama Oy vie jo ulkomaille suomalaisia, terveellisiä marjavalmisteita.

Kuluttajat haluavat myös tuottaa osan ravinnostaan itse, ja kaupunkiviljely yleistyy yleistymistään. Jopa pienellä cityparvekkeella voidaan viljellä kasviksia ja yrttejä. Puutarhanhoito on tämän ansiosta pitkästä aikaa noussut muodikkaaksi harrastukseksi myös nuorten aikuisten keskuudessa. Itse kasvatetut ruoka-aineet ovat taatusti tuoreita, puhtaita ja kaiken lisäksi halpoja, kun välistä ei ole vetämässä yhtä montaa porrasta kuin kaupallisessa toimitusketjussa.

On jännittävää nähdä, mihin suuntaan ruokatrendit tulevaisuudessa kehittyvät. Suomella on nyt mahdollisuus toimia esimerkkinä ja edelläkävijänä myös maailmanlaajuisesti, kuten joillakin edellä mainituilla osa-alueilla jo tehdään. Myös viennissä voisimme käyttää kilpailuvalttina tätä edelläkävijyyttä – kuten myös vetonaulana vastuullisen matkailun yhteydessä. Viimeksi reilu viikko sitten järjestetyssä ravintolapäivässä olin pettynyt, kun Helsingin suosituimmat paikat olivat vallanneet lähinnä aasialaiset kokit ja ravintolat, yhtään niiden ruokia tai kulttuureja väheksymättä. Meillä suomalaisillakin olisi vain ruoka-asioissa niin paljon annettavaa. Toivottavasti seuraavassa ravintolapäivässä voin tehdä jo enemmän myös selkeämmin suomalaisia, vastuullisia ruokavalintoja! 

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena

Monet kaupan alan toimijat ovat olleet jo pitkään helisemässä talouden taantumassa. Poikkeuksena voidaan nostaa kirpputorit, joille talouden tilanne voidaan nähdä jopa kilpailuetuna. Toisen hyöty on toisen tappio - niinhän se usein menee. Pelkästään vallitsevan taantuman kunniaksi ei kuitenkaan kannatta kirpputorien kasvavaa suosiota laittaa. Ihmisten asenteet kierrätyksen suhteen ovat myös muuttuneet; sellainen tavara joka olisi aikaisemmin joutanut kaatopaikalle, lahjoitetaan tai myydään nykyään eteenpäin. Myös kirpputorien maine on selvästi noussut viime vuosina, eikä käytettyyn vaatteeseen pukeutumista enää oudoksuta, vaan kirpputorilöydöistä kerrotaan kovaan ääneen jopa suosituimmissa muotiblogeissakin.

Erilaisia kirpputoritapahtumia järjestetään paljon ja ne ovat ainakin pääkaupunkiseudulla hyvin suosittuja. Milloin Kattilahallissa, milloin Tavastialla, tulijoita riittää kadulle jonoksi asti. Huomenna on vuorossa taas Siivouspäivä: kaksi kertaa vuodessa järjestettävä kierrätystapahtuma, jolloin kuka tahansa voi pystyttää oman kirpputoripisteensä pihalleen, puistoon yms. Myös käytetyn tavaran myynti verkossa on lisääntynyt. Tori.fin ja huuto.netin tyyppisten sivustojen lisäksi tänä päivänä ovat suosittuja myös erilaiset facebook- ja blogikirpputorit. (Saipa Siivouspäiväkin alkunsa sosiaalisessa mediassa.) Lähipiirissäni olen usein kuullut kehuttavan erityisesti pienten lasten vaatteisiin keskittyviä facebook-kirpputoreja, sekä hääkirpputori-sivustoja, sillä näiltä foorumeilta ostetut tuotteet vastaavat lähes aina kaupasta saatavaa. 

Suomessa ajautuu kaatopaikalle vuosittain noin 90 000 tonnia tekstiilijätettä, mikä tarkoittaa 17 kiloa henkilöä kohden (YLE). Määrä on hurja. Arvioiden mukaan tekstiilijätteestä uudelleenkäyttöön ohjautuu 30 % ja kierrätykseen 14 % (SYKE). Vaikka suomalaisten kierrätysasenteissa näkeekin positiivista muutosta, on edelleen monille luontevin tapa hankkiutua turhasta tavarasta eroon heittämällä se roskikseen. 

Positiivista on, että tekstiili- ja vaatetusalalla toimii jo useita innovatiivisia, tekstiilijätettä hyödyntäviä yrityksiä. Positiivisempaa vielä on se, että tekstiili- ja vaatetusteollisuus itse palkitsi vuoden suomalaisena muotitekona tällaisen yrityksen. Pure Waste Textiles prosessoi tekstiilijätteen raaka-aineen takaisin kuitumuotoon. Kierrätetty kuitu sitten kehrätään langoiksi ja edelleen vaatteeksi. (YLE)

Ihmisten tulisi mielestäni kiinnittää myös suurempaa huomiota tekstiilien huoltoon. Monilla valinnoilla vaatteet pysyvät käyttökelpoisena pidempään. Itse nostaisin suurimpana ongelmana vaatteiden "liikapesemisen" ja liiallisen huuhteluaineen käytön. Esimerkiksi tiettyjen urheilutekstiilien kohdalla huuhteluaine voi todella vahingoittaa vaatetta. Tällä viikolla farkkujätti Levi Straussin toimitusjohtaja Chip Bergh kommentoi mediaan, että farkkujen pesua tulisi ehdottomasti välttää. Itse hän pesee farkkunsa vain kerran vuodessa. Vaihtoehtona farkkujen pesulle hän on aiemmin ehdottanut pakastamista; farkkujen pakastaminen kerran kuussa auttaa pitämään farkuista hajun loitolla. Tämä temppu on itseltäni vielä toistaiseksi koittamatta.

Minttu Aalto

Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy

Äitienpäivä

Tulevana sunnuntaina moni muistaa ajatuksin, kukkasin, kynttilöin, lahjoin tai läsnäolollaan äitiä. Suomessa äitienpäivää on juhlittu jo lähes sata vuotta ja juhlapäivänä äitejä muistetaan myös tasavallan presidentin toimesta ansiomerkein. Ja mikäpä siinä muistaessa, onhan Suomi maailman paras maa olla äiti. Näin sanoo Pelastakaa lapset –järjestön tuore, kuluneella viikolla julkaistu raportti. Raportissa tarkasteltiin maittain äitiys- ja lapsikuolleisuutta, koulutusaikaa, talouden tilaa ja naisten osuutta parlamentissa, ja vaikkei Suomi pokannut kultamitalia yhdestäkään sarjasta, oli tasainen pistesijoitus joka sarjassa voiton takeena. Saharan eteläpuoliset valtiot, Somalia ja Kongo etunenässä, löytyvät listan häntäpäästä.

Valtiovalta on muistanut jo äideiksi tulleiden lisäksi myös äideiksi aikovia. Matti Vanhanen kehotti pääministerikaudellaan suomalaisia lapsentekoon ja Sauli Niinistö säesti Vanhasen sanomaa pari vuotta takaperin. Nyt kuitenkin tukipolitiikan muuttuessa ja leikkurin laulaessa lapsilisien vähennyksistä, on valtiovallan viesti muuttunut mollivoittoiseksi. Lisäksi epävarmat työpaikat, pitkät opiskeluajat ja toimeentulon pelko saavat monet lykkäämään lapsentekoa. Mikäli verkossa kiertävä huhu ”lapsilisäleikkauksen vaihtoehtona oli tupakkaveron nosto” pitää paikkansa, voidaan puhua aikamoisesta päättäjien suunnasta tulevasta pyllistyksestä kannustimen sijaan.

Kannustamista maassamme kyllä kaivattaisiinkin, ihan naisten kesken. Eurovaalien ollessa ajankohtainen teema myöskin, pohtii europarlamentaarikko Riikka Pakarinen haastattelussaan (MeNaiset 34/2013) äitien asemaa ­ – toisten äitien keskellä. Pakarinen on huomannut naisten välillä kovaa arvostelua kasvatusasioissa. Kasvatuksen lisäksi naisten välinen selkäänpuukotus ja kadehtiminen eivät rajoitus pelkästään äitiyteen, vaan seuraavat monesti myös työpaikoille. Kuulostaako kenellekään äidille tai naiselle tutulta?

Kuinka maamme äidit ja naiset saataisiin sitten suuntaamaan kaikki se mahdolliseen kadehtimiseen käytetty energia lasten hyväksi? Mistä naisten välinen kateus ja kyräily maassamme kumpuaa? Onko äitiydestä ja elämästä tullut suorittamista, jonka alla uuvutaan, mutta jonka nimissä tavoitellaan silti kaikkivoipaisuuden viittaa hartioille? Tapahtuuko samaa niin sanotussa miesten maailmassa?

Ihmisen kohtaaminen ihmisenä ja hyväntahtoinen, vilpitön ja kunnioittava välittäminen ja huomioiminen lienevät lääke tähän vaivaan. Kuulostaa helpolta, tiivistetyltä ja varmaankin kliseiseltä. Mutta silti, kokeillaanko?

Kirsi Seppänen

Project Manager M.Sc. (Tech)

Crnet Oy

Manifesti suomalaisen työn puolesta

Vapun juuret työväen juhlana ulottuvat USA:han, 1880-luvulle, jolloin mielenosoituksissa vaadittiin työläisille kahdeksan tunnin työpäivää. Vappua on vietetty yleisesti kevään juhlana eri puolilla maailmaa, mutta Suomessakin se on ollut perinteisesti myös työväen juhla. Paitsi työväki, myös ylioppilaat ovat ottaneet vapun omakseen. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, jolle on annettu nimi suomalaisen työn päivä.

Tänä päivänä suomalainen työ on murroksessa. Lama-aika on pakottanut yritykset säästökuureille, ja yt-neuvottelut ovat arkea monissa organisaatioissa. Ikärakenne muuttuu, ja huoli työväestön ikääntymisestä kasvaa. Kehittyvät maat valtaavat bisnestä, ja suomalaisten työpaikkojen puolesta pelätään. Lisäksi teknologia valloittaa tehtäviä, jotka perinteisesti ovat olleet ihmisten heiniä. Onkin syytä pohtia, mihin suomalainen työ on menossa, ja mitä voisimme sen eteen tehdä.

Erityisen huolestuttavaa luettavaa tänä keväänä ovat olleet uutiset nuorisotyöttömyyden kasvusta. Suomessa varsinkin akateemisesti koulutettujen nuorten työttömyys on noussut kohisten, eikä tilanne yleiselläkään tasolla hyvältä näytä. Vaikka vielä ollaan kaukana katastrofista, joka esimerkiksi Espanjassa on vallalla, on syytä tarttua toimeen ennen kuin joudumme itse samaan pisteeseen.

Planin Suomen nuorten Mitä? -verkosto järjesti viime viikonloppuna Helsingissä EU:n takapihalla –tapahtuman, jonka pääteemana oli globaali nuorisotyöttömyys. Taidokkaasti suunniteltu ja toteutettu installaatio perehdytti kävijän aiheeseen, ja esitteli EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa erityisesti kehitysmaiden nuorisotyöttömyyteen. Kastelemalla ja leikkaamalla kuusentaimia havainnollistettiin eri tekijöiden riippuvuuksia toisistaan.

EU:lla on suuri valta niin kehitysmaiden kuin oman alueensa työllisyyden parantamisessa. Politiikalla voidaan vaikuttaa asioihin, mutta kotimaassa paine nojaa kuitenkin yrityksiin. Harjoittelupaikat nuorille ja opiskelijoille, osatyöpaikat osatyökykyisille tai vaikkapa vanhuksille sekä esimerkiksi pienten yritysten yhteistyöntekijät ovat mahdollisuuksia, joita voitaisiin yrityksissä hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän. Näin voitaisiin tarjota yhä useammalle ihmiselle toimeentuloa, mielekästä tekemistä ja hyödyllistä kokemusta – ja mikä parasta, yrityksille kallisarvoista työtä.

YT-neuvotteluiden ja irtisanomisten sumassa usein unohtuu, että työttömien määrän lisääntyminen ei ainakaan nosta Suomen taloutta nousuun – päinvastoin. Suokaamme siis suomalaisen työn päivänä ajatus sille, miten voisimme kukin tahoillamme edistää suomalaisten työllistymistä, koski se sitten nuoria tai vanhoja, akateemisia tai duunareita, teollisuutta tai palveluja taikka naisia tai miehiä. Taloudellinen hyvinvointi on kollektiivinen käsite, eikä sitä kohenneta vain muutaman menestyvän yrityksen voimin. Mukaan tarvitaan koko elinkeinoelämä, politiikka ja kansa, vetämään köyttä yhteen suuntaan, ei toisiaan vastaan.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy