Pätkätöitä ihan lain puitteissa

Perjantaina 15.5.15 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otettiin  kantaa arkipyhiin: tehdään niistä työpäiviä. Ei huono ajatus. Ja palvelusektorille ne usein ovatkin työpäiviä.

Nyt toukokuun ensimmäisen puoliskon jälkeen vuoden vaihteen jälkeen olemme viettäneet pitkän viikonlopun heti tammikuun alussa, sitten oli arkipyhä loppiainen 6.1. Ja välipäivät pidettiin välipäivinä eli vapaana. Sitten tulivatkin talvilomat helmi-maaliskuussa, sitten pääsiäinen - taas kaksi arkipyhää virallisesti, myös kiirastorstai oli aika usealle 'vapaapäivä'.  Sitten tulikin vapunpäivä, ja vapunaattona pidettiin 'etäpäivä'.  Ja sitten helatorstai ja perjantai sen jälkeen jälleen 'etäpäivä'.  Ja keskiviikko sitä ennen 'puolikas päivä'.

Tämän jälkeen aloitetaankin kesäloman suunnittelu - kesäperjantait ovat niin ikään 'etäpäiviä' - ja lomakausihan on käytännössäkin 1.6. - 31.8. Ja silloin ei voi projekteja edistää, kun on väkeä lomalla.  Syksyllä aloitetaan (koulujen) syyslomien suunnittelu, ja lokakuussa systeemi halvaantuu taas pariksi viikoksi. Mitään ei voida päättää, kun osa porukka lomailee 1-2 viikkoa.

Syysloman jälkeen aloitetaankin joululoman - 1- 3 viikkoa  - suunnittelu, ja itsenäisyyspäivän jälkeen ei voida päättää mistään, kun seuraavan kerran porukka on paikalla loppiaisen jälkeen.

Siinähän se vuosi meni - ja mitä saatiin aikaan?

Tuula Pohjola, Crnet Oy

#vaikkaolennainen

Facebookissa levisi eilen 5.5.2015 valtavalla vauhdilla ympäristöteekkari Lauran kirjoitus siitä, kuinka häneen oli kesätyöhaussa kohdistunut sukupuolista syrjintää.

Laura oli soittanut suureen suomalaiseen metsäteollisuusyritykseen, jolla oli huhujen mukaan vielä tehtaalla kesätyöpaikkoja tarjolla. Vastaus Lauran tiedusteluun oli kuulunut: ”meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu”. Lauran asiallisista perusteluista huolimatta puhelimeen vastannut henkilö ei ollut suostunut ottamaan vastaan edes Lauran hakemusta.

Seuraavaksi samalle henkilölle oli soittanut Lauran miespuolinen ystävä, jolle oli annettu yrityksen yhteystiedot ja kehoitettu häntä hakemaan paikkaa. Puhelun perusteella yrityksen edustaja ei mitenkään voinut saada kuvaa siitä, millaiset fyysiset ominaisuudet niin Lauralla kuin hänen miespuolisella ystävälläkään oli.

Kyseessä on täysin selvä sukupuolinen syrjintätapaus, ja on käsittämätöntä, että tällaista vielä muuten niin tasa-arvoisessa ja eettisesti korkeatasoisessa Suomessa tapahtuu.

Syrjintä on selväsanaisesti kielletty myös Suomen laissa (yleinen yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Työpaikalla se tarkoittaa tätä: "Syrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua jollakin laissa kielletyllä syrjintäperusteella. Tällaisia syitä ovat työntekijän asettaminen eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin verrattuna asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen (=seksuaalisen) suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Syrjintä on kielletty työhön ottaessa, työnteon aikana ja työn päättämistilanteissa." (Työsuojeluhallinto)

Mitä tällaisilla tapauksille voidaan tehdä? Lain perusteella on tietenkin mahdollisuus käsitellä asiaa oikeusteitse. Mutta erityisesti tässä tapauksessa on huikeaa nähdä, millainen voima ja nopeus sosiaalisella medialla tänä päivänä on. Kulovalkean tavoin levinnyt juttu ylitti samana iltana uutiskynnyksen ja herättää varmasti keskustelua pitkään niin mediassa, yrityksissä kuin julkisessa hallinnossa. Tätä keskustelua tarvitaan, jotta esiaikaisista käytännöistä päästään lopultakin eroon.

Facebookiin ilmestyi illan aikana myös yhden suuren suomalaisen metsäyhtiön, UPM:n vastine Lauran kirjoitukselle. Esimerkillinen, nopea ja syrjinnän vastainen asenne toivottavasti vaikuttaa myös kilpailijoihin niin, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

"Facebookissa leviää Lauran päivitys, jossa hän kertoo tulleen kaltoin kohdelluksi kesätöitä hakiessaan sukupuoleensa perustuen. Lauran saama kohtelu on häpeällistä koko metsäteollisuudelle, oli kyseessä mikä metsäyhtiö tahansa. Olemme yrittäneet tavoittaa Lauraa Facebookissa ja selvittää mistä yhtiöstä on kyse. Jos kyse on UPM:stä, viemme asiaa eteenpäin ja asia selvitetään perinpohjaisesti. Joka tapauksessa olemme pahoillamme tapahtuneesta, koko alan puolesta."

Virheen myönsi tänään 6.5. tehneensä Metsä Group, joka tähdensi että yhden ihmisen mielipide ei edusta koko yrityksen linjaa ja kertoi ryhtyneensä jo korjaaviin toimiin. Toivottavasti näitä tapauksia ei nähdä enää jatkossa.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Kaksi vaihtoehtoa: kolera tai rutto

Nuo sanat lausui jo lähes puoli vuotta sitten kaivosalan kokenut konkari Talvivaaran vesiongelmasta. Purkuputki olkoon nyt sitten vaikka rutto. Kolera eli toinen vaihtoehto on täysin hallitsematon vesien tulvinta etenkin Vuoksen vesistön eli etelän suuntaa. Vaikka sekään ei ihan vielä ole poissa laskuista.

Konsulttiyhtiö Pöyry on mallintanut purkuputken vesien vaikutuksia Nuasjärveen - ja haittoja ei ole. Syke eli Suomen ympäristökeskuksen edustaja komppaa Pöyryä, Kainuun ELY-keskuksen edustaja ei ole ihan yhtä varma asiasta: "Sulfaatti ei ole myrkky vaan suola vedessä, mutta emme tunne tarkasti, miten kalat kokevat sen ympäristössään." (HS 25.4.15).  Eräs kokenut vesitutkija lausui purkuputken käytöstä: "Sehän on jätteen siirtämistä paikasta toiseen, kerrostumia Nuasjärvessä tuskin voidaan välttää." Nyt AVIn myöntämä luparaja on korkea eli todennäköisyys kerrostumille on olemassa.

Kalan ostajat ainakin kaikkoavat seudulta. Myös Oulujärven kalastuselinkeino saa varjon ylleen - siihen ei mitään varsinaista syytä ehkä olisi - mutta tavallisen kuluttajan näkökulmasta purkuputki (vaikka se ei tule edes Oulujärveen) saastuttaa. Lisäksi oululaisten käyttövesi tulee Oulujärvestä. Pullotetun veden myynti lisääntyy varmaan satoja prosentteja Oulun seudulla. Ja matkailuelinkeinokin Kainuussa tulee todennäköisesti kärsimään - turisti ei halua lomallaan miettiä järvien sulfaattipitoisuuksia ja kysellä tarjottavien ruokien alkuperää.

Pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin epäoikeudenmukaisuus: 50 ammattikalastajalle vain todetaan, että suolaa nyt vain tulee järviin, ja ihan tarkkaan ei tiedetä mitä siitä seuraa. Lisäksi järvien rannoilla olevat vapaa-ajan asunnot menettävät arvonsa, jos (ja kun) järvivettä ei voi käyttää saunassa tai porkkanapenkin kasteluun. Taloudellisessa mittakaavassa toimiva kaivos vastaan kalastuselinkeino tai matkailuelinkeino - voittaja on tiedossa.

Muistutettakoon, että jo syksyllä 2013 oli olemassa toimiva ratkaisu Talvivaaran vesiongelmaan - joka olisi ollut veronmaksajillekin edullisempi - mutta erilaiset poliittiset intohimot ja muut ehkä inhimilliset mutta eivät hyväksyttävät tekijät olivat voimakkaampia, ja teknisesti toimiva ratkaisumalli haudattiin viranomaishallinnon syövereihin.

Pahinta kuitenkin on ympäristön pilaaminen (lisää) ja epäoikeudenmukaisuus asukkaita sekä edellä mainittuja yrittäjiä kohtaan..

Suomi nousuun onnellisten, hyvinvoivien ja liikkuvien työntekijöiden avulla

Tänään 20.3. vietämme kansainvälistä onnellisuuden päivää. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat keskimäärin melko onnellisia. (HS 20.3.2015) Onnellisuuteen vaikuttavat monet eri asiat, mutta yksi niistä on tietenkin fyysinen jaksaminen ja siihen liittyen myös työhyvinvointi.

Työhyvinvointi ja työkyky ovat nousseet puheenaiheiksi viime vuosina, kun resurssien karsinta ja tehokkuus ovat korostuneet työelämässä. Venyminen ja joustaminen työpaikan säilymisen toivossa on lisääntynyt, ja työntekijöistä saatetaan puristaa kaikki mehut ajattelematta kauaskantoisempia seurauksia. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin niin töissä kuin kotona, ja lisäksi sen avulla voidaan ehkäistä vakavia sairauksia, joilla usein on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työkyvyn säilymiseen ja yhteiskunnan huoltosuhteeseen.

Hyvä kunto on yleisesti tärkeää, mutta erityisesti lihaskunnon merkitys monesti unohdetaan. Se on perusta arkielämän jaksamiselle. THL:n vuonna 2013 toteuttaman haastattelututkimuksen perusteella yli 80 % suomalaisista työikäisistä harrastaa liian vähän lihaskuntoa kehittävää liikuntaa. Hälyttävin tilanne on maakunnissa, mutta petrattavaa löytyy pääkaupunkiseutua myöten. (YLE 20.2.2015)

Asiantuntijoiden mukaan liikkumattomuuden osuus Suomen terveydenhoitokuluista on jopa 1-2 miljardia euroa. Reilu Peili on urheilun arvokeskustelua yleiseen tietoon tuova raati, joka keräsi alkuvuodesta kannanottoja suomalaisilta liittyen liikkumisen merkitykseen Suomen talouden kehittämisessä ja elvyttämisessä. Tulokset olivat yksimieliset: liikunnalla voitaisiin parantaa niin yleistä työhyvinvointia kuin työurien kestoa – puhumattakaan terveydenhuollon kustannusten karsimisesta. (Cision 13.3.2015)

Mutta miten saada kansa liikkeelle? Kaiken tulisi lähteä helppoudesta ja siitä, että ihmiset kokevat liikkumisen mukavana ja mielekkäänä. Kaikille eivät sovi samat lajit tai samat metodit, eikä ketään voi pakottaa liikkumaan. Muutos on tuotava yhteiseen kulttuuriin, jossa kaikenlaiset liikkujat hyväksytään ja heitä kannustetaan.

Olennaisessa roolissa ovat työnantajat, jotka voivat vaikutusmahdollisuuksiensa lisäksi hyötyä merkittävästi työntekijöidensä hyvinvoinnista. Monissa yrityksissä tuetaankin jo työntekijöiden liikkumista esimerkiksi liikuntasetelein. Työpaikoille muodostuu porukoita, jotka kokoontuvat viikottain pelaamaan sählyä, juoksemaan tai vaikkapa zumbaamaan yhdessä. Joillakin työpaikoilla osallistutaan pyöräilyn kansalliseen kilometrikisaan, jolla halutaan kannustaa työmatkapyöräilyyn. Toiset firmat antavat työntekijöilleen mahdollisuuden käyttää 15 minuuttia päivittäin työajastaan happihyppelyyn lähialueilla, tai jopa tunnin tai kaksi viikottaisesta työajastaan treenaamiseen. Monilla yrityksillä on oma kuntosali, ja ehkä jopa hyödynnettävissä oleva personal trainer.

Työpaikkojen kannattaisikin ottaa työhyvinvointi vakavasti, ja miettiä keinoja, joilla kannustaa työntekijöitään liikkumaan. Vaihtoehtojen tulisi olla monipuolisia, ja kaikkien oma lähtötaso pitäisi ottaa huomioon. Jo pienillä muutoksilla, kuten istumisen vähentämisellä, voi olla suuria vaikutuksia työssä jaksamiseen pitkällä tähtäimellä. Vinkkejä työntekijöiden liikuttamiseen voi lukea esimerkiksi Sykettä työhön –sivustolta.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Takatalvi uhkaa businesta

TEM antoi tiedonannon 12.3.15 Talvivaaran mahdollisesta liiketoiminnan jatkajasta eli ostajasta, vaikkakin kauppahinta on vaatimaton tämän hetkisen tiedon mukaan.  Vaatimaton verrattuna kaivosalueen lähes 1,5 miljardin investointiin. Mutta on tärkeää, että kaivostoiminta jatkuu yhdellä maailman suurimmalla nikkeliesiintymällä, ja Kainuuseen tulee työtä ja toimeentuloa. Ja vielä tärkeämpää on, että vesitase mahdollisesti - siis mahdollisesti - saadaan hallintaan. Takatalvi tosin voi peruuttaa kaupat.

Takatalvi ja reilusti lunta lisää Kainuuseen, silloin eivät vedet mahdu kaivosalueelle. Tilannetta voidaan yrittää hallita juoksuttamalla aiemmin puhdistettuja (puhdistuslaitos ollut syksyllä ja talvella poissa käytöstä useita kuukausia) vesiä erikoisluvalla pohjoisen suuntaan. Nyt vain on niin, että suurten lukujen lait hallitsevat Talvivaarassa. Ja purkuputki ei tähän hätään ehdi.

Suomen valtio on mukana mahdollisessa uudessa liiketoiminnassa 15 % osuudella takaamassa (ja maksamassa) vuosien kuluessa aiheutetut ympäristön pilaamisen korjaustoimet. Tämä hinta Talvivaaran start-upista on maksettava. Vaihtoehtoja ei ole. Erolan kirjassa "Kirottu kaivos" s. 291 on kirjoitettu näin: Vuonna 2012 Talvivaara investoi ja kulutti toiminnassaan 87 miljoonaa euroa ympäristönsuojeluun. Vuonna 2013 luku oli 70 miljoonaa euroa. Jos tuota 157 miljoonaa euroa ei olisi tarvinnut käyttää, kaivos olisi aivan eri tolalla kuin nyt.

Ensinnäkin, mitä on laskettu ympäristönsuojelukuluihin - luvut vaikuttavat suorastaan utopistisilta- ja toiseksi noilla summilla olisi rakennettu alun perin melkoinen määrä altaita ja puhdistuslaitoksia. Siis kun tuo summa olisi käytetty oikein, niin kaivos olisi todennäköisesti hyvässä iskussa.

Summa summarum, tässä epäonnistuneessa tarinassa on yksi sankari: ministeri Jan Vapaavuori teki mahdottomasta mahdollisen. Kaivostoiminta saattaa jatkua Kainuussa.

Kestävä kehitys ja naiset - avain parempaan tulevaisuuteen

Tänään 17. helmikuuta 2015 meitä kokoontui lähes 70 henkilöä kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta kestävä kehitys ja naiset. Europarlameetaarikko Sirpa Pietikäinen käsitteli asiaa kiertotalouden, kestävän kulutttamisen ja kestävän ruokatalouden kannalta. Kaikki siis aiheita, jotka ovat suurelta osin meidän naisten 'harteilla'. Tämä siis koskee teollistuneita sekä kehittyviä maita. Naisten käsissä on siis loppupeleissä maapallon säilymisen avaimet.

Yhteistyö paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti on kestävän kehityksen toteuttamisen perusedellytys. Arkkitehti Saija Hollmén kertoi Ukumbi ry:n rakennusprojekteista Sierra Leonessa ja Tansaniassa. Saijan esitys toi konkreettisesti esiin tosiasian, että me tämän päivän seminaariin osallistuneet elämme etuoikeutettua elämää.

Näin ollen meillä on todellinen mahdollisuus -  ei vain velvollisuus - osallistua kansainväliseen kestävän kehityksen työhön, jotta mahdollisimman moni nainen ja tyttö kehittyvissä maissa voisi käydä koulua ja viedä kestävää kehitystä eteenpäin omassa kotimaassaan ja kulttuurissaan.

Lopuksi allekirjoittanut otti esille 3E:n  eli ekologia, ekonomia ja eettisyys teeman. Ilman puhdasta elinympäristöä, hyvin hoidettua julkista ja yksityistä taloutta sekä eettistä toimintatapaa meillä ei ole paljonkaan resursseja jäljellä.

Me naiset pystymme muuttamaan maailmaa kestävän kehityksen mukaisesti toimivaksi paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Emme ehkä salamannopeasti mutta ihan varmasti - jos vain yhdessä ryhdymme toimeen.

Tilaisuuden järjesti Soroptimist International Helsinki.

Moni kunta päältä kaunis

Kuntien säästötoimet ovat olleet koko laman ajan julkisuudessa, mutta viime aikoina kunnista on alkanut kuulua hälyttäviä viestejä. Jo viime vuonna erilaiset rahoitukseen ja eettisiin kysymyksiin liittyvät kuntasotkut täyttivät uutiset, ja tammikuu toi julkisuuteen useita uusia hämäriä tapauksia.

Espoossa nousi esiin virkamieheen kohdistunut epäily puolueellisesta ruokahankintojen valinnasta (HS 26.1.2015). Samalla viikolla Vantaan sisäisessä tarkastuksessa kävi ilmi merkittäviä rahoitusepäselvyyksiä kiinteistöyhtiöissä (HS 29.1.2015). Porissa puolestaan poliittisilla yhteyksillä on ollut vaikutusta lomautettavien ja irtisanottavien ihmisten valinnassa (HS 30.1.2015). Lisäksi kuntapoliitikot ovat käyttäneet asemaansa taloudellisesti hyväksi, kuten viimeksi Kirkkonummella lahjusten ottamisesta syytetty Timo Haapaniemi (HS 30.1.2015).

Uutisoinnin ja tapausten määrän perusteella alkaa tuntua siltä, että kuntajärjestelmä ympäri Suomen on läpimätä. Toimintaa ei valvota riittävällä tasolla, ja väärinkäytökset tulevat ilmi liian myöhään jos ollenkaan. On käsittämätöntä, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kunnissa käytetään vapauksia näin vääriin tarkoitusperiin. Viimeaikaisen otoksen perusteella näyttää siltä, että kunnille tulisi järjestää valvovat viranomaiset, jotka tutkisivat kaikki päätökset reaaliajassa. Tämä ei tietenkään todellisuudessa ole realistinen vaihtoehto – kysymys kuuluukin, millä nämä ongelmat sitten kitketään Suomesta.

Miten paljon mätää kunnista vielä löytyykään, jää nähtäväksi. Selvää kuitenkin on, että tällaisten epäselvyyksien ja pimeiden liikkuvien rahavirtojen vähentämisellä voitaisiin saada merkittävät positiiviset vaikutukset kuntien talouteen ja ilmapiiriin. Hyvä veli –verkostot ja politiikka jyräävät tällä hetkellä yhteisen edun ja houkuttavat käyttämään mahdollisuuksia hyväksi eettisesti väärin perustein. 

Enää en jännitä, löytyykö tällaisia tapauksia lisää, vaan mistä kunnasta seuraavaksi kuuluu - valitettavasti. Toisaalta on hyvä, että nyt asioita kaivellaan. Ehkäpä tulevat kuntapäättäjät ottavat opiksi huonoista esimerkeistä.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Yhteinen inhokki

Talvivaara lienee saavuttanut Suomen virallisen inhokin arvonimen. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kaivostoiminnasta, ymmärtää asianomainen toimintaan liittyviä riskejä ja vaaroja tai ei. Tuntuu kaivoksella olevan yksi innokas puolestapuhujakin: tietokirjailija Erola, joka unohtaa muut kuin 'suolavedet' kaivoskeskustelussa.

Eilen (1.2.15) sain paikalliselta kainuulaiselta kansalaiselta - ei ole tutkija eikä tietokirjailija - sähköpostin, jossa hän kysyi aivan perusasiaa: "Miksi kaivokselle ei hankita puhdistuslaitoksia vesien puhdistamiseen ? Ei kai se nyt niin vaikeaa ole, tekniikkahan on olemassa." Aivan, ei se niin vaikeaa ole puhdistaa ainakin ns. vähän likaiset vedet ja laskea ne ulos, jotta akuutti tulvariski vähenee. Raskasmetalleja paljon sisältävät jätevedet ovat asia erikseen - niissä puhdistusprosessi on  erilainen.

Miksi sitä ei tehdä? Sitä olen tässä minäkin ihmetellyt jo 1,5 vuotta. Investointeja tietysti tarvitaan, mutta luulisi, että Kainuun luonto ja esimerkiksi matkailuelinkeino ovat sen arvoisia, että nämä puhdistuslaitokset olisi hankittu jo ajat sitten.

Tätä tapausta nyt 1,5 vuotta seuranneena ja siihen perehtyneenä, olen ihmetellyt asiaa myös lukuisilla sähköposteilla erilaisille tahoille, jotka ovat asian kanssa tekemisissä. Ja myös kommentoinut julkisestikin, kun asiaa on kysytty. Niin kuin 30.1.15 totesin, että kello on minuuttia vaille 12.

Onko meillä varaa menettää Kainuun luonto ja suuri työllistäjä (noin 40 vuodeksi)  muutamien pienien intressiryhmien etujen vuoksi?

Vuoden 2014 merkittävimmät vastuullisuusuutiset

Vuosi 2014 jäänee historiaan Euroopassa ja Suomessa ’vanhan mantereen’ rakennemuutoksen kulminaatiopisteenä. Kun muu läntinen maailma lähti taloudelliseen nousuun – tosin hieman yskien – EU oli vielä taantumassa, toiset maat enemmän kuten Suomi ja toiset vähemmän kuten Saksa.

Nyt, siis vuoden 2015 alussa, meillä alkaa kahdeksas (8) vuosi, jolloin yt-neuvottelut ja taantumapuheet valtaavat tiedotusvälineet ja mielialat niin julkisessa hallinnossa kuin yrityksissäkin. Meillä on siis kaksinkertainen taantuma: liian raskas julkinen järjestelmä ja liian kallis työvoima. Tai tämä ainakin on ollut
selitys nykyiseen ahdinkoon.  Harvoja elintasonsa säilyttäneitä ryhmiä on koulutetut, eläkkeelle jääneet seniorit: heillä on varma vuositulo – ainakin toistaiseksi.

Pahiten työttömyys ja taloudellinen niukkuus piinaavat juuri työmarkkinoille tulevia nuoria osaajia ja yli 50-vuotiaita, jo 25 - 30 –vuoden työuran tehneitä  konkareita.Tekemätöntä työtähän meillä on – vain palkanmaksaja puuttuu. Tässä rakennemuutoksen kulminaatiopisteessä meidän pitää vain hyväksyä se tosiasia, että ison osan osaajista pitää työllistää itsensä – ei ole enää suuria organisaatioita, jotka palkkaavat työntekijöitä kuukausipalkalla.

Mitä tuo vuosi 2015 tullessaan? Sitähän ei (onneksi) tiedä kukaan, mutta Suomessa ja Euroopassa ainoa tie parempaan tulevaisuuteen on niukkuuden tie. Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa ei tarvitse romuttaa, meidän pitää kylläkin luopua tietyistä etuuksista – ainakin niiden, joilla on turvattu toimeentulo.

Kaksi asiaa, jotka meidän pitää säilyttää ja joille perustuu meidän tasa-arvoinen yhteiskuntamme ovat  koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmämme, jotka kuitenkin toimivat hyvin ja laadukkaasti (pieniä lieveilmiöitä lukuun ottamatta). Kuitenkin, kun vertaamme Suomea suurimpaan osaan EU-maita, meillä perusasiat ovat vielä kunnossa. Ja se luo edellytykset paremmalle tulevaisuudelle.

CRnet Vuosiraportti 2014 sisältää merkittävimmät viime vuoden  vastuullisuusasiat Suomesta ja maailmalta. Raportti on tilattavissa täältä.

A new vlog on Corporate Responsibility

See a new vlog of top 5 corporate responsibility news of week 3 here.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Vastuullisuuden uudet tuulet

Crnetin suomenkieliset uutiskirjeet ovat ilmestyneet jo vuodesta 2006 ja globaalit uutiskirjeet vuodesta 2008. Viikkokatsaukset ovat ilahduttaneet tilaajia lähes yhtä kauan, ja turvallisuusuutiset, ympäristöuutiset sekä toimialakohtaiset katsaukset täydentävät tarjontaa.

Uuden vuoden kunniaksi Crnet astui jälleen yhden askeleen eteenpäin digiajassa. Katso tämän viikon vastuullisuusuutiset videoblogin muodossa täältä.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Uusi vuosi ja vanhat haasteet

Vuosi vaihtui ja uuden vuoden alku on aina ennustusten aikaa. Kaksi tulevaisuuden tutkijaa eli Turun yliopiston Markku Wilenius (haastattelu HS) ja Demoksen Aleksi Neuvonen (haastattelu Taloussanomat) arvioivat vuodenvaihteessa Suomen(kin) tulevaisuuden suuntaa.

Maailman talous ja Suomi siinä mukana on yskinyt nyt laskutavasta riippuen 6-7 vuotta. Suuret taloudet USA, Kiina, Saksa ja niin edelleen ovat aina välillä olleet paremmassakin kunnossa. Suomi sen sijaan on ollut matalalennossa koko ajan. Ja muutosta ei meillä kovin paljon ole näköpiirissä.

Kyse on globaalin talouden uusjaosta, josta näytämme jääneet ulkopuolelle. Kuten edellä mainitut tutkijat tiivistivät sanomansa: meidän täytyy tehdä asioita toisella tavalla. Muutaman vuoden kuluttua (kaikille) ei ole enää systeemiä, jossa mennään vakituiseen työpaikkaan opiskelujen jälkeen, vaihdetaan parempaan työpaikkaan ja edetään uralla tasaiseen tahtiin.

Ammattillisessa sekä korkeakouluopetuksessa pitäisi nyt kääntää suuntaa: koulutetaan nuoria laaja-alaisesti unohtamatta yrittäjyyskasvatusta. Etenkin ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla tässä suhteessa on parantamisen varaa. Maamme ei tarvitse 60 % ikäluokasta erilaisia asiantuntijoita. Mutta osaavia ja innovatiivisia yrittäjiä maamme tarvitsee.

Hyvä esimerkki onnistumisista meillä on Lapin matkailu: palvelujen laadun hyvä taso ja etenkin pitkäaikainen sitkeä markkinointityö on tuottanut tuloksia. Keskellä pimeintä vuodenaikaa Napapiirille virtaa turisteja ympäri maailmaa. Lyhyen analyysin perusteella voisi todeta, että tulos johtuu maakunnan yrittäjien ja paikallisten edunvalvojien sekä julkisen hallinnon saumattomasta yhteistyöstä.

Kuinkahan tämä Napapiirin meininki saataisiin muuallekin tähän valtakuntaan matkailualalle, mutta myös muilekin toimialoille?

Energiaa peliin

Jälleen kerran energia - ja etenkin sen tuotantomuodot - on ollut keskeinen puheenaihe: uusia ydinvoimaloita vai ei. Suomen hallitus päätyi 18.9.14 esittämään Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan periaatepäätöksen hyväksymistä. TVO:n neljäs vaihe jäi pöydälle.

Nämä sinänsä kauaskantoiset päätökset veivät koko energiakeskustelun ihan 'väärille raiteille'. Miksi mikään poliittinen taho ei esitä todellisia vaihtoehtoja: hajautettuja kotimaisia uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja? Siis esitä perustellusti, ja käyttäen todellisia läpinäkyviä talouslaskelmia sekä ilman paatosta esitettyjä hyötyjä: vaihtotaseen tasapainotus, ympäristönäkökohdat ja huoltovarmuus.

Ei, näitä näkökohtia ei esitetä, vaan sorrutaan halpahintaiseen poliittiseen väittelyyn, koska vaalit ovat ovella puolen vuoden kuluttua. Tässä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa pitäisi päättäjiltä löytyä energiaa - ja vastuuntuntoa - ajatella Oy Suomi Ab:n parasta eikä lyhytnäköisesti vain omaa poliittista menestystä.

Suomella olisi kaikki mahdollisuudet siirtyä laajasti uusiutuvan energian käyttöön melko nopeastikin. Nyt siis tarvitaan uusiutuvaa energiaa myös päättäjille: rationaalista ja systemaattista asioiden hoitamista, vaikeiden päätösten tekemistä ja ennen kaikkea uusia näkökulmia ratkaistaviin asioihin.

SuomiAreenassa Nikkelijoen varrella

"Oletkos siellä Nikkelijoen varrella - oletkos tilannut kalaa paikallisissa porilaisissa ravintoloissa?" Tämä kysymys tuli facebookin SuomiAreenan päivitykseeni. Aivan, tapahtuman aihe ympäristö ja pääyhteistyökumppani ympäristömisnisteriö, ja me olimme ihan oikeasti yhden Suomen suurimman teollisuuden nikkelipäästön äärellä; Kokemäenjoki oli siis nimetty uudelleen: Nikkelijoki.

Ja siellä Nikkelijoen varrella oli lähes koko Suomen hallitus, suurin osa eduskuntaa, kotimaisen yritysmaailman vaikuttajat ja paljon muitakin suomalaisia. Yhdessä päivittelimme tapahtunutta: miten tällaista voi tapahtua Suomessa: 66 000 kiloa nikkeliä (ja muitakin raskasmetalleja) jokeen.

Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan teollisuuslaitoksen varojärjestelmä oli hälyyttänyt 30 tuntia, että kaikki ei ole kunnossa. Päästö tapahtui viikonlopun aikana, ja yrityksen tiedottamisen aloitus kesti lähes viikon. Yritysjohdon julkinen anteeksipyyntö tuli 1,5 viikon kuluttua tapahtuneesta, kun simpukat kuolivat ja kaikki osaavat tutkijat olivat rantautuneet Nikkelijoelle. Ongelmalliset jätevedet olivat 'hävinneet' ja anteeksi oli pyydetty. Ei kun jatketaan prossessin pyörittämistä.

Eihän se voi näin mennä. Suomessa. Vuonna 2014. Liian kalliita teollisia työpaikkoja. Talvivaaran päästöt syksyllä 2012 olivat aika paljon pienemmät - ja niistä jaksetaan puhua vieläkin. Tiedottaminen meni kaikella tavalla pieleen niin viranomaisilla kuin yritykselläkin. Ikään kuin kukaan ympäristöalan asiantuntija ei olisi tiennyt mitä tämän kokoluokan raskasmetallipäästö aiheuttaa joessa ja meressä, mihin joki laskee.

Muuten SuomiAreenalla oli esityksiä laidasta laitaan - hyviä ja vähemmän hyviä. Oman listani kärkeen kiilasi UM:n keskustelutilaisuus Porin teatterissa, jonka Leena Brandt ammattimaisesti juonsi. Ministerit Tuomioja ja Haavisto olivat tilaisuuden tähdet: ulkopolitiikka ainakin on osaavissa käsissä. Ilmastonmuutosta ja taloutta käsiteltiin useissa tilaisuuksissa. Tosin useimmissa keskusteluissa kerrattiin vain vanhoja mantroja. Todellisia uusia avauksia ei kuulunut.

Päälimmäiseksi jäi mielikuva, että kaikki palikat ympäristöosaamiseen Suomessa on, mutta Jonkun pitäisi tehdä jotain: hyvät innovaatiot ovat lähtökohta, mutta ilman niiden kaupallistamista ja markkinointi maailman suurille markkinoille ei Suomen vienti ja kansantalous parane. Ja tämä Joku on hukassa.

Vielä on kesää jäljellä

Ilmaston lämpeneminen on totta - vai onko? Suomessa kesäkuu, joka on vuoden valoisin kuukausi, oli todella viileä. Suoraan sanoen kylmä. Siis ilmastonmuutos on peruttu.

Ja heinäkuukin alkoi melko arktisissa olosuhteissa - mutta vihdoin heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oli lämmin - jopa osin helteinen. Ja kolme päivää vielä sen jälkeenkin hätyyteltiin hellerajoja eri puolilla Suomea. Siis ilmastonmuutos on totta.

Suomalaisista 84 % uskoo, että ilmastonmuutos on totta (Ifin teettämän tutkimuksen mukaan). Muuttuva säätila - etenkin muutoksien nopeus ja voimakkuus - aiheuttaa metereologeille tuskallisia tilanteita: saderintama etenee ihan omia aikojaan, lämpötila nousee ennustettua enemmän tai sitten ei nousekaan lähelle ennustettua astemäärää.

Nykyään yleiskielessä tarkoitetaan ilmastonmuutoksella yleensä ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia ja niiden vaikutuksia. Ilmatieteen laitoksessa tutkitaan nykyistä, mennyttä ja tulevaa ilmastoa sekä ilmastonmuutosta ja sen hidastamista.

Maailman päättäjät ovat keskustelleet aktiivisesti  ilmastonmuutoksesta jo yli 20 vuotta - varsinainen globaali tietoisuus aiheesta julkilausuttiin  Riossa 1992. Ja mitä on saatu aikaan? Edellä mainitun kotimaisen tutkimuksen tulosten perusteella ainakin suomalaiset a) tunnistavat termin ilmastonmuutios b) suhtautuvat siihen asiaan kuuluvalla hartaudella. Globaalisti talouskasvua on tehty aika monessa maassa ympäristöasioista eli ilmastovaikutuksista välittämättä.Emmekä me täällä kotimaassakaan erityisesti mittaviin toimiin ole ryhtyneet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Ensi viikolla Suomi Areenassa Porissa pääteemana on asuminen ja ympäristö.  Rakennuksissa tapahtuva energiankulutus, lämmitys ja sähkön kulutus, vastaa noin 40 prosenttia kaikesta Suomen energiankulutuksesta (WWF). Tähän teemaan liittyy myös keskustelu energiantuotannon menetelmistä ja energiaomavaraisuudesta, jota on täällä kotimaassa käyty kuluneen kevään aikana. Ilmastonmuutos ja energiantuotanto ovat erottamattomaton pari.

Tapaamisiin Porissa - ainakin lisää juttua aiheesta ilmastonmuutos on luvassa!

Strateginen kesäloma

Kesälomailukin on nykyään varsin strategista puuhaa. Ensinnäkin kesäloma pitäisi osata ajoittaa yksiin Suomen (lyhyen) kesän lämpimimpien viikkojen kanssa. Lisäksi lomaviikkoihin pitäisi onnistua mahduttamaan kaikki kesän must do-asiat (+ ne edellisiltä kesiltä rästiin jääneet). Ja vielä pitäisi pysyä koko loman ajan huippuvireessä, ettei hetkeäkään arvokkaasta lomasta menisi hukkaan.

Kesäloman pituuden määrittäminen – pitääkö kaikki lomaviikot kerralla vai jakaako useampaan jaksoon – on sekin strategista. Tuoreen tutkimuksen mukaan useampi lyhyt lomajakso on parempi ratkaisu kuin yksi pitkä loma. Tutkimus on toisin sanoen kumonnut aiemmin vallinneen käsityksen siitä, että pidempi yhtämittainen loma olisi parempi töistä palautumisen ja akkujen lataamisen kannalta. Uusimpien tulosten mukaan jo muutaman päivän loma riittää työntekijän palautumiseen ja rentoutumiseen, ja toisaalta loman positiiviset vaikutukset työntekijässä katoavat noin viikon aikana töihin paluun jälkeen, oli sitten lomaa vietetty viikko tai kuukausi. (HS) Viime vuonna mediassa nostettiin esiin kesälomien pituutta koskeva juttu, jossa kesäloman pituudeksi suositeltiin vähintään kolmea viikkoa (yle). Tällä taktiikalla työntekijä pystyisi rentoutumaan todennäköisimmin ainakin keskimmäisen viikon, kun ensimmäinen menee täysin palautumiseen ja viimeinen siihen että stressataan töihin paluuta.

Uusimmassa tutkimuksessa ryhmä seurasi hollantilaisia lomailijoita sekä lyhyemmillä talvilomilla että pitkillä kesälomilla, ja lomailijoita haastateltiin aina ennen lomaa, sen aikana ja sen jälkeen. Tulosten mukaan lomailijat olivat rentoutuneet viimeistään 2-4 päivässä, ja hyvän olon huippu oli saavutettu keskimäärin kahdeksantena päivänä. Loman jälkeisen haastattelun tulokset kertovat, että työntekijä oli palannut normaalitilaan jo alle viikossa töihin paluusta. Jos loman aikaansaamat positiiviset vaikutukset työntekijässä ovat tosiaan samat lyhyen ja pitkän loman jälkeen, niin olisihan se varmasti kaikille ideaalitilanne, kun pääsisi nauttimaan niistä vaikutuksista useammin kuin kerran vuodessa. Monilla työpaikoilla ei kuitenkaan taideta suhtauduta innolla siihen, että työntekijät aikovat jonglöörata viikon pätkälomilla läpi kesän. 

Kesä on lomailun lisäksi myös varsinaista juhlan aikaa. Viime viikolla luin vedet silmissä Sari Helinin blogipostausta Kesässämme on juuri nyt ruuhkaa. Seuraava sitaatti seventäköön mistä tekstissä on kyse: 

”Nyt on kesä ja voi vihdoin rentoutua. Heti kun hoidetaan alta pois valmistujaiset, nimpparit, synttärit, polttarit, häät, huvipuistoreissut ja muu sellainen.”

Kyseinen postaus taisi osua erityiseksi siksi, että itselläni on tiedossa kolmet polttarit ja kolmet häät. Tavoitteenani on kuitenkin rentoutua myös niiden aikana (ja niistä huolimatta).

Rentoututtavaa kesää toivottaen, 

Minttu Aalto

Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)

CRnet Oy

 

Kestävyyttä koetellaan

Uutinen piti lukea ainakin kolmeen (3) kertaan: Suomi on EU:n kilpailukykyisin maa. Koska viimeiset 12 kuukautta Suomen virallinen mantra on ollut, että Suomi on hukannut kilpailukykynsä viimeisten viiden (5) vuoden aikana. Kysymys heräsi, kuinka eri lähteet (Suomi ja muu maailma) voi olla asiasta täysin päinvastaista mieltä. 

Raportissa maiden kilpailukykyä mitattiin viiden pääindikaattorin avulla. Niihin kuuluivat muiden muassa innovaatioita ja digitalisaatiota koskeva mittari, työllisyys ja sosiaalinen kehitys. Kahdessa ensimmäisessä Suomi pärjäsi raportin mukaan loistavasti. 

Miksi tämä ei näy meidän taloustilanteessa? Saattaa näkyäkin, mutta meillä on nyt kaikenkattava rakenneuudistus meneillään, jolloin julkisen hallinnon menoja pitää karsia. Meillä on kesän kynnyksellä makro- ja mikrotalous sekoitettu somasti keskenään - ja näin saadaan aikaan ristiriitaistakin viestiä etenkin kotimaassa omalla äidinkielellä. 

Tämän Oy Suomi Ab:n rakennemuutoksen lisäksi vaihtuu pääministeri, valtionvarainministeri jo vaihtuikin, isot yritykset käynnistävät seuraavat yt-neuvottelut ennen kuin edelliset ovat päättyneet. Palvelusektori, joka on viimeiset vuodet kuitenkin selvinnyt aika hyvin, sakkaa oikein kunnolla, kun verkkokauppa pääsi yllättämään. Mutta kansainvälisen raportin mukaan me olemme innovatiivisia ja digitalisoinnin mestareita.   

Kestävyyttä koetellaan nyt täällä EU:n pohjoisimmassa kolkassa. Kestävyyttä arjen keskellä, kestävyyttä uskoa tulevaisuuteen, kestävyyttä kehittää toimintoja ja prosesseja. Jos tätä kestävyyttä ei nyt löydy, niin mutasarjassahan me olemme yhdessä muutaman muun EU-maan kanssa. 

Aiemmat sukupolvet löysivät kestävyyden rakentaa koko maa uudestaan 70 vuotta sitten, ja uudelleen  20 vuotta sitten suuren laman jälkeen. Nyt asiat ovat kuitenkin korjattavissa huomattavasti kivuttomammin kuin näissä edellä mainituissa esimerkeissä.  Olisikohan innovoinnin paikka - sehän meidän pitäisi osata.

Mittaa ja tarkista

Toimin uuden kaivonkannen rakennuksen melko kaikkitietävänä apumestarina tutulla kesäpaikalla muutama viikko sitten. Tuumailujen päätteeksi kaivonkannen muodoksi valikoitui kuusikulmio. Arkhimedeen oppien mukaisesti mittasimme kaivon halkaisijan ja saimme säteen avulla aikaan kuusi samanpituista ja 120-asteista kulmaa. Pelkät piirustukset ja suunnitelmat näyttivät lupaavilta. Intoa ja hyvää tahtoa saada asiat rullaamaan oli ilmassa. Hihat heilumaan siis! Ehdotin kuitenkin, että sädettä vielä jälkikäteen kasvatettaisiin pari senttiä. Huolellista työtä tekevälle miehelle tuhahdin vielä samalla, että ”siitä vaan merkkaat pari senttiä lisää, ei niitä enää mittailla sen enempää”. Silloin olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida, sillä monessa puuhassa millikin on pitkä matka. Mutta hyvä tahto, into ja ajattelemattomuus veivät tässä kohtaa voiton. Tuloksesta lisää tuonnempana.

Jotain samaa inhimillistä tekemisen intoa on havaittu myös maailmalla suuryritysten parissa. KPMG:n tekemän tutkimuksen mukaan maailman sata suurinta yritystä lahjoitti lähes yhdeksän miljardia euroa erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin vuonna 2013. Suurin osa summasta sijoitettiin koulutukseen, terveydenhuoltoon ja erilaisten katastrofien uhreille. Kuitenkin vain 20 prosenttia näistä yrityksistä oli mitannut lahjoitustensa tuomia vaikutuksia ja ainoastaan 32 prosenttia lahjoittajista oli laatinut yksityiskohtaisen investointistrategian lahjoittamilleen varoille. Jos haluaa suhteuttaa tämän kokonaissumman, vastaa tämä yhdeksän miljardia euroa esimerkiksi Ranskan ulkomaan kehitysavun vuosibudjettia. Tutkimuksen johtajan Neil Morrisin mukaan lahjoitusten vaikuttavuuden mittaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä näin saataisiin selville eri ohjelmien tehokkuus, niiden parantamiskohteet ja ennen kaikkea se, mikä lahjoituskohde toisi suurimman edun sen saajalle.

Mielestäni viisaita sanoja ja hyviä ehdotuksia Morrisilta. Jos yritys lahjoittaa 2,5 prosenttia liikevoitostaan eteenpäin ilman minkäänlaista seurantaohjelmaa tai mittauksia, voivat lahjoitusvarat päätyä vääriin käsiin. Tästä kärsivät eniten todelliset avunsaajat ja tämän jälkeen myös lahjoittava yritys, jos ilmenee että vaikkapa korruption kita on haukannut palan kakusta. Siis – mittaa ja tarkista.

Lopuksi vielä takaisin kaivonkanteen. Mitattava tulos, joka tarkkojen laskelmien ohittamisella omassa budjetissa saavutettiin oli 80 euron edestä pilattua vaneria ja tunnelman jyrkkä latistuminen. Muutaman millin heitto kertautui kulmien mukana ja kuusikulmio oli kokenut järkyttävän muodonmuutoksen. Hävetti. Rautakaupat oli jo sulkeneet viikonlopuksi ovensa, ja kaikki sopivankokoiset oli vanerilevyt loppuneet. Tarinan opetus? Mittaa ja tarkista. Ja tee sama vielä kerran. Muuten ihmisten johtamien suuryrityksen tekemät virheet toistuvat helposti myös pienemmässä mittakaavassa.

Kirsi Seppänen

Project Manager M.Sc. (Tech) 

PS. Tarinalle saatiin kuin saatiinkin onnellinen loppu: pienen tauon, periksiantamattomuuden ja luovan yhdistelemisen päätteeksi kaivon päällä komeilee odotukset ylittänyt kansi!

Syö elääksesi tai elä syödäksesi - mutta tee se vastuullisesti

Me Suomessa olemme tottuneet puhtaaseen ja tuoreeseen ruokaan. Odotamme, että tuotteet täyttävät tiukat laatuvaatimukset, sisältö on ilmoitettu asianmukaisesti ja viimeinen päiväys on kaukana edessäpäin – tai tuote on vähintäänkin hyvin merkitty ja alennettu, jos näin ei ole. Kaiken kaikkiaan erityisesti kotimaista ruokaa arvostetaan ja siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Ja miksi ei oltaisi? Ruoka on sekä elämän peruspilari että hyvinvoinnin lähde.

Elintarvikkeisiin liittyvät skandaalit ovat järkyttäneet maailmaamme lähiaikoina: hevosenlihaa sianlihan kuorissa, epäinhimillisiä ananasmehun tuotanto-oloja, ruokamyrkytyksiä laadukkaissa ravintoloissa. Luottamus elintarvikkeisiin on hiipunut, ja vaadimme yhä enemmän niiden tuottajilta, myyjiltä ja tarjoajilta. Se on hyvä asia, sillä haluammehan, että voimme jatkossakin nauttia laadukkaita, ympäristöystävällisiä, eettisesti tuotettuja ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaisen sianlihan tuotannossa tähän huutoon ollaan jo vastattu, ja alalla ollaan pyrkimässä läpinäkyvyyteen, jolla voidaan todistaa kuluttajille, että suomalainen sianliha on tuotettu tuontilihaa tiukemmin ehdoin (Maaseudun Tulevaisuus 30.12.13).

Vastuullinen ruoka on trendinä nähtävissä joka puolella. Lähiruoasta on puhuttu jo useamman vuoden ajan, mutta jostakin syystä lähiruokakaupat eivät menesty odotetusti. Sen sijaan kasvisruoka on nostanut profiiliaan pienen tauon jälkeen. Lisäksi luomu- ja jopa villiruoka nähdään tulevaisuuden trendinä. Muutamat ravintolat, kuten esimerkiksi Helsingin Chef&Sommelier (Nyt 23.5.14) tai Lappeenrannan Cacao Flow (Etelä-Saimaa 23.5.14)  haluavat nimenomaan ratsastaa tällä aatteella.

Yksi ruokatrendeistä on superruoka, jota tuodaan ympäri maailman meillekin Suomeen. Erilaiset marjat, jauheet ja siemenet on tiivistetty pieniin paketteihin ja niistä kiskotaan kovia hintoja. Superruualle ei ole virallista määritelmää, mutta yleisesti superruokina pidetään ruokia, jotka sisältävät suhteessa runsaasti ravintoaineita. Niille ei myöskään ole laatu- tai muita virallisia vaatimuksia, joten superruokana voidaan myydä lähes mitä vain. Suomalaiset voisivat nyt ottaa kopin myös superruuasta, ja myydä oikeasti terveellisiä, puhtaita tuotteita niiden laatuun vedoten, kuten jotkin yritykset ovat jo tehneetkin. Esimerkiksi Kiantama Oy vie jo ulkomaille suomalaisia, terveellisiä marjavalmisteita.

Kuluttajat haluavat myös tuottaa osan ravinnostaan itse, ja kaupunkiviljely yleistyy yleistymistään. Jopa pienellä cityparvekkeella voidaan viljellä kasviksia ja yrttejä. Puutarhanhoito on tämän ansiosta pitkästä aikaa noussut muodikkaaksi harrastukseksi myös nuorten aikuisten keskuudessa. Itse kasvatetut ruoka-aineet ovat taatusti tuoreita, puhtaita ja kaiken lisäksi halpoja, kun välistä ei ole vetämässä yhtä montaa porrasta kuin kaupallisessa toimitusketjussa.

On jännittävää nähdä, mihin suuntaan ruokatrendit tulevaisuudessa kehittyvät. Suomella on nyt mahdollisuus toimia esimerkkinä ja edelläkävijänä myös maailmanlaajuisesti, kuten joillakin edellä mainituilla osa-alueilla jo tehdään. Myös viennissä voisimme käyttää kilpailuvalttina tätä edelläkävijyyttä – kuten myös vetonaulana vastuullisen matkailun yhteydessä. Viimeksi reilu viikko sitten järjestetyssä ravintolapäivässä olin pettynyt, kun Helsingin suosituimmat paikat olivat vallanneet lähinnä aasialaiset kokit ja ravintolat, yhtään niiden ruokia tai kulttuureja väheksymättä. Meillä suomalaisillakin olisi vain ruoka-asioissa niin paljon annettavaa. Toivottavasti seuraavassa ravintolapäivässä voin tehdä jo enemmän myös selkeämmin suomalaisia, vastuullisia ruokavalintoja! 

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena

Monet kaupan alan toimijat ovat olleet jo pitkään helisemässä talouden taantumassa. Poikkeuksena voidaan nostaa kirpputorit, joille talouden tilanne voidaan nähdä jopa kilpailuetuna. Toisen hyöty on toisen tappio - niinhän se usein menee. Pelkästään vallitsevan taantuman kunniaksi ei kuitenkaan kannatta kirpputorien kasvavaa suosiota laittaa. Ihmisten asenteet kierrätyksen suhteen ovat myös muuttuneet; sellainen tavara joka olisi aikaisemmin joutanut kaatopaikalle, lahjoitetaan tai myydään nykyään eteenpäin. Myös kirpputorien maine on selvästi noussut viime vuosina, eikä käytettyyn vaatteeseen pukeutumista enää oudoksuta, vaan kirpputorilöydöistä kerrotaan kovaan ääneen jopa suosituimmissa muotiblogeissakin.

Erilaisia kirpputoritapahtumia järjestetään paljon ja ne ovat ainakin pääkaupunkiseudulla hyvin suosittuja. Milloin Kattilahallissa, milloin Tavastialla, tulijoita riittää kadulle jonoksi asti. Huomenna on vuorossa taas Siivouspäivä: kaksi kertaa vuodessa järjestettävä kierrätystapahtuma, jolloin kuka tahansa voi pystyttää oman kirpputoripisteensä pihalleen, puistoon yms. Myös käytetyn tavaran myynti verkossa on lisääntynyt. Tori.fin ja huuto.netin tyyppisten sivustojen lisäksi tänä päivänä ovat suosittuja myös erilaiset facebook- ja blogikirpputorit. (Saipa Siivouspäiväkin alkunsa sosiaalisessa mediassa.) Lähipiirissäni olen usein kuullut kehuttavan erityisesti pienten lasten vaatteisiin keskittyviä facebook-kirpputoreja, sekä hääkirpputori-sivustoja, sillä näiltä foorumeilta ostetut tuotteet vastaavat lähes aina kaupasta saatavaa. 

Suomessa ajautuu kaatopaikalle vuosittain noin 90 000 tonnia tekstiilijätettä, mikä tarkoittaa 17 kiloa henkilöä kohden (YLE). Määrä on hurja. Arvioiden mukaan tekstiilijätteestä uudelleenkäyttöön ohjautuu 30 % ja kierrätykseen 14 % (SYKE). Vaikka suomalaisten kierrätysasenteissa näkeekin positiivista muutosta, on edelleen monille luontevin tapa hankkiutua turhasta tavarasta eroon heittämällä se roskikseen. 

Positiivista on, että tekstiili- ja vaatetusalalla toimii jo useita innovatiivisia, tekstiilijätettä hyödyntäviä yrityksiä. Positiivisempaa vielä on se, että tekstiili- ja vaatetusteollisuus itse palkitsi vuoden suomalaisena muotitekona tällaisen yrityksen. Pure Waste Textiles prosessoi tekstiilijätteen raaka-aineen takaisin kuitumuotoon. Kierrätetty kuitu sitten kehrätään langoiksi ja edelleen vaatteeksi. (YLE)

Ihmisten tulisi mielestäni kiinnittää myös suurempaa huomiota tekstiilien huoltoon. Monilla valinnoilla vaatteet pysyvät käyttökelpoisena pidempään. Itse nostaisin suurimpana ongelmana vaatteiden "liikapesemisen" ja liiallisen huuhteluaineen käytön. Esimerkiksi tiettyjen urheilutekstiilien kohdalla huuhteluaine voi todella vahingoittaa vaatetta. Tällä viikolla farkkujätti Levi Straussin toimitusjohtaja Chip Bergh kommentoi mediaan, että farkkujen pesua tulisi ehdottomasti välttää. Itse hän pesee farkkunsa vain kerran vuodessa. Vaihtoehtona farkkujen pesulle hän on aiemmin ehdottanut pakastamista; farkkujen pakastaminen kerran kuussa auttaa pitämään farkuista hajun loitolla. Tämä temppu on itseltäni vielä toistaiseksi koittamatta.

Minttu Aalto

Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy