Suomi nousuun onnellisten, hyvinvoivien ja liikkuvien työntekijöiden avulla

Tänään 20.3. vietämme kansainvälistä onnellisuuden päivää. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat keskimäärin melko onnellisia. (HS 20.3.2015) Onnellisuuteen vaikuttavat monet eri asiat, mutta yksi niistä on tietenkin fyysinen jaksaminen ja siihen liittyen myös työhyvinvointi.

Työhyvinvointi ja työkyky ovat nousseet puheenaiheiksi viime vuosina, kun resurssien karsinta ja tehokkuus ovat korostuneet työelämässä. Venyminen ja joustaminen työpaikan säilymisen toivossa on lisääntynyt, ja työntekijöistä saatetaan puristaa kaikki mehut ajattelematta kauaskantoisempia seurauksia. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin niin töissä kuin kotona, ja lisäksi sen avulla voidaan ehkäistä vakavia sairauksia, joilla usein on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työkyvyn säilymiseen ja yhteiskunnan huoltosuhteeseen.

Hyvä kunto on yleisesti tärkeää, mutta erityisesti lihaskunnon merkitys monesti unohdetaan. Se on perusta arkielämän jaksamiselle. THL:n vuonna 2013 toteuttaman haastattelututkimuksen perusteella yli 80 % suomalaisista työikäisistä harrastaa liian vähän lihaskuntoa kehittävää liikuntaa. Hälyttävin tilanne on maakunnissa, mutta petrattavaa löytyy pääkaupunkiseutua myöten. (YLE 20.2.2015)

Asiantuntijoiden mukaan liikkumattomuuden osuus Suomen terveydenhoitokuluista on jopa 1-2 miljardia euroa. Reilu Peili on urheilun arvokeskustelua yleiseen tietoon tuova raati, joka keräsi alkuvuodesta kannanottoja suomalaisilta liittyen liikkumisen merkitykseen Suomen talouden kehittämisessä ja elvyttämisessä. Tulokset olivat yksimieliset: liikunnalla voitaisiin parantaa niin yleistä työhyvinvointia kuin työurien kestoa – puhumattakaan terveydenhuollon kustannusten karsimisesta. (Cision 13.3.2015)

Mutta miten saada kansa liikkeelle? Kaiken tulisi lähteä helppoudesta ja siitä, että ihmiset kokevat liikkumisen mukavana ja mielekkäänä. Kaikille eivät sovi samat lajit tai samat metodit, eikä ketään voi pakottaa liikkumaan. Muutos on tuotava yhteiseen kulttuuriin, jossa kaikenlaiset liikkujat hyväksytään ja heitä kannustetaan.

Olennaisessa roolissa ovat työnantajat, jotka voivat vaikutusmahdollisuuksiensa lisäksi hyötyä merkittävästi työntekijöidensä hyvinvoinnista. Monissa yrityksissä tuetaankin jo työntekijöiden liikkumista esimerkiksi liikuntasetelein. Työpaikoille muodostuu porukoita, jotka kokoontuvat viikottain pelaamaan sählyä, juoksemaan tai vaikkapa zumbaamaan yhdessä. Joillakin työpaikoilla osallistutaan pyöräilyn kansalliseen kilometrikisaan, jolla halutaan kannustaa työmatkapyöräilyyn. Toiset firmat antavat työntekijöilleen mahdollisuuden käyttää 15 minuuttia päivittäin työajastaan happihyppelyyn lähialueilla, tai jopa tunnin tai kaksi viikottaisesta työajastaan treenaamiseen. Monilla yrityksillä on oma kuntosali, ja ehkä jopa hyödynnettävissä oleva personal trainer.

Työpaikkojen kannattaisikin ottaa työhyvinvointi vakavasti, ja miettiä keinoja, joilla kannustaa työntekijöitään liikkumaan. Vaihtoehtojen tulisi olla monipuolisia, ja kaikkien oma lähtötaso pitäisi ottaa huomioon. Jo pienillä muutoksilla, kuten istumisen vähentämisellä, voi olla suuria vaikutuksia työssä jaksamiseen pitkällä tähtäimellä. Vinkkejä työntekijöiden liikuttamiseen voi lukea esimerkiksi Sykettä työhön –sivustolta.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Takatalvi uhkaa businesta

TEM antoi tiedonannon 12.3.15 Talvivaaran mahdollisesta liiketoiminnan jatkajasta eli ostajasta, vaikkakin kauppahinta on vaatimaton tämän hetkisen tiedon mukaan.  Vaatimaton verrattuna kaivosalueen lähes 1,5 miljardin investointiin. Mutta on tärkeää, että kaivostoiminta jatkuu yhdellä maailman suurimmalla nikkeliesiintymällä, ja Kainuuseen tulee työtä ja toimeentuloa. Ja vielä tärkeämpää on, että vesitase mahdollisesti - siis mahdollisesti - saadaan hallintaan. Takatalvi tosin voi peruuttaa kaupat.

Takatalvi ja reilusti lunta lisää Kainuuseen, silloin eivät vedet mahdu kaivosalueelle. Tilannetta voidaan yrittää hallita juoksuttamalla aiemmin puhdistettuja (puhdistuslaitos ollut syksyllä ja talvella poissa käytöstä useita kuukausia) vesiä erikoisluvalla pohjoisen suuntaan. Nyt vain on niin, että suurten lukujen lait hallitsevat Talvivaarassa. Ja purkuputki ei tähän hätään ehdi.

Suomen valtio on mukana mahdollisessa uudessa liiketoiminnassa 15 % osuudella takaamassa (ja maksamassa) vuosien kuluessa aiheutetut ympäristön pilaamisen korjaustoimet. Tämä hinta Talvivaaran start-upista on maksettava. Vaihtoehtoja ei ole. Erolan kirjassa "Kirottu kaivos" s. 291 on kirjoitettu näin: Vuonna 2012 Talvivaara investoi ja kulutti toiminnassaan 87 miljoonaa euroa ympäristönsuojeluun. Vuonna 2013 luku oli 70 miljoonaa euroa. Jos tuota 157 miljoonaa euroa ei olisi tarvinnut käyttää, kaivos olisi aivan eri tolalla kuin nyt.

Ensinnäkin, mitä on laskettu ympäristönsuojelukuluihin - luvut vaikuttavat suorastaan utopistisilta- ja toiseksi noilla summilla olisi rakennettu alun perin melkoinen määrä altaita ja puhdistuslaitoksia. Siis kun tuo summa olisi käytetty oikein, niin kaivos olisi todennäköisesti hyvässä iskussa.

Summa summarum, tässä epäonnistuneessa tarinassa on yksi sankari: ministeri Jan Vapaavuori teki mahdottomasta mahdollisen. Kaivostoiminta saattaa jatkua Kainuussa.

Kestävä kehitys ja naiset - avain parempaan tulevaisuuteen

Tänään 17. helmikuuta 2015 meitä kokoontui lähes 70 henkilöä kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta kestävä kehitys ja naiset. Europarlameetaarikko Sirpa Pietikäinen käsitteli asiaa kiertotalouden, kestävän kulutttamisen ja kestävän ruokatalouden kannalta. Kaikki siis aiheita, jotka ovat suurelta osin meidän naisten 'harteilla'. Tämä siis koskee teollistuneita sekä kehittyviä maita. Naisten käsissä on siis loppupeleissä maapallon säilymisen avaimet.

Yhteistyö paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti on kestävän kehityksen toteuttamisen perusedellytys. Arkkitehti Saija Hollmén kertoi Ukumbi ry:n rakennusprojekteista Sierra Leonessa ja Tansaniassa. Saijan esitys toi konkreettisesti esiin tosiasian, että me tämän päivän seminaariin osallistuneet elämme etuoikeutettua elämää.

Näin ollen meillä on todellinen mahdollisuus -  ei vain velvollisuus - osallistua kansainväliseen kestävän kehityksen työhön, jotta mahdollisimman moni nainen ja tyttö kehittyvissä maissa voisi käydä koulua ja viedä kestävää kehitystä eteenpäin omassa kotimaassaan ja kulttuurissaan.

Lopuksi allekirjoittanut otti esille 3E:n  eli ekologia, ekonomia ja eettisyys teeman. Ilman puhdasta elinympäristöä, hyvin hoidettua julkista ja yksityistä taloutta sekä eettistä toimintatapaa meillä ei ole paljonkaan resursseja jäljellä.

Me naiset pystymme muuttamaan maailmaa kestävän kehityksen mukaisesti toimivaksi paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Emme ehkä salamannopeasti mutta ihan varmasti - jos vain yhdessä ryhdymme toimeen.

Tilaisuuden järjesti Soroptimist International Helsinki.

Moni kunta päältä kaunis

Kuntien säästötoimet ovat olleet koko laman ajan julkisuudessa, mutta viime aikoina kunnista on alkanut kuulua hälyttäviä viestejä. Jo viime vuonna erilaiset rahoitukseen ja eettisiin kysymyksiin liittyvät kuntasotkut täyttivät uutiset, ja tammikuu toi julkisuuteen useita uusia hämäriä tapauksia.

Espoossa nousi esiin virkamieheen kohdistunut epäily puolueellisesta ruokahankintojen valinnasta (HS 26.1.2015). Samalla viikolla Vantaan sisäisessä tarkastuksessa kävi ilmi merkittäviä rahoitusepäselvyyksiä kiinteistöyhtiöissä (HS 29.1.2015). Porissa puolestaan poliittisilla yhteyksillä on ollut vaikutusta lomautettavien ja irtisanottavien ihmisten valinnassa (HS 30.1.2015). Lisäksi kuntapoliitikot ovat käyttäneet asemaansa taloudellisesti hyväksi, kuten viimeksi Kirkkonummella lahjusten ottamisesta syytetty Timo Haapaniemi (HS 30.1.2015).

Uutisoinnin ja tapausten määrän perusteella alkaa tuntua siltä, että kuntajärjestelmä ympäri Suomen on läpimätä. Toimintaa ei valvota riittävällä tasolla, ja väärinkäytökset tulevat ilmi liian myöhään jos ollenkaan. On käsittämätöntä, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kunnissa käytetään vapauksia näin vääriin tarkoitusperiin. Viimeaikaisen otoksen perusteella näyttää siltä, että kunnille tulisi järjestää valvovat viranomaiset, jotka tutkisivat kaikki päätökset reaaliajassa. Tämä ei tietenkään todellisuudessa ole realistinen vaihtoehto – kysymys kuuluukin, millä nämä ongelmat sitten kitketään Suomesta.

Miten paljon mätää kunnista vielä löytyykään, jää nähtäväksi. Selvää kuitenkin on, että tällaisten epäselvyyksien ja pimeiden liikkuvien rahavirtojen vähentämisellä voitaisiin saada merkittävät positiiviset vaikutukset kuntien talouteen ja ilmapiiriin. Hyvä veli –verkostot ja politiikka jyräävät tällä hetkellä yhteisen edun ja houkuttavat käyttämään mahdollisuuksia hyväksi eettisesti väärin perustein. 

Enää en jännitä, löytyykö tällaisia tapauksia lisää, vaan mistä kunnasta seuraavaksi kuuluu - valitettavasti. Toisaalta on hyvä, että nyt asioita kaivellaan. Ehkäpä tulevat kuntapäättäjät ottavat opiksi huonoista esimerkeistä.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

Yhteinen inhokki

Talvivaara lienee saavuttanut Suomen virallisen inhokin arvonimen. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kaivostoiminnasta, ymmärtää asianomainen toimintaan liittyviä riskejä ja vaaroja tai ei. Tuntuu kaivoksella olevan yksi innokas puolestapuhujakin: tietokirjailija Erola, joka unohtaa muut kuin 'suolavedet' kaivoskeskustelussa.

Eilen (1.2.15) sain paikalliselta kainuulaiselta kansalaiselta - ei ole tutkija eikä tietokirjailija - sähköpostin, jossa hän kysyi aivan perusasiaa: "Miksi kaivokselle ei hankita puhdistuslaitoksia vesien puhdistamiseen ? Ei kai se nyt niin vaikeaa ole, tekniikkahan on olemassa." Aivan, ei se niin vaikeaa ole puhdistaa ainakin ns. vähän likaiset vedet ja laskea ne ulos, jotta akuutti tulvariski vähenee. Raskasmetalleja paljon sisältävät jätevedet ovat asia erikseen - niissä puhdistusprosessi on  erilainen.

Miksi sitä ei tehdä? Sitä olen tässä minäkin ihmetellyt jo 1,5 vuotta. Investointeja tietysti tarvitaan, mutta luulisi, että Kainuun luonto ja esimerkiksi matkailuelinkeino ovat sen arvoisia, että nämä puhdistuslaitokset olisi hankittu jo ajat sitten.

Tätä tapausta nyt 1,5 vuotta seuranneena ja siihen perehtyneenä, olen ihmetellyt asiaa myös lukuisilla sähköposteilla erilaisille tahoille, jotka ovat asian kanssa tekemisissä. Ja myös kommentoinut julkisestikin, kun asiaa on kysytty. Niin kuin 30.1.15 totesin, että kello on minuuttia vaille 12.

Onko meillä varaa menettää Kainuun luonto ja suuri työllistäjä (noin 40 vuodeksi)  muutamien pienien intressiryhmien etujen vuoksi?

Vuoden 2014 merkittävimmät vastuullisuusuutiset

Vuosi 2014 jäänee historiaan Euroopassa ja Suomessa ’vanhan mantereen’ rakennemuutoksen kulminaatiopisteenä. Kun muu läntinen maailma lähti taloudelliseen nousuun – tosin hieman yskien – EU oli vielä taantumassa, toiset maat enemmän kuten Suomi ja toiset vähemmän kuten Saksa.

Nyt, siis vuoden 2015 alussa, meillä alkaa kahdeksas (8) vuosi, jolloin yt-neuvottelut ja taantumapuheet valtaavat tiedotusvälineet ja mielialat niin julkisessa hallinnossa kuin yrityksissäkin. Meillä on siis kaksinkertainen taantuma: liian raskas julkinen järjestelmä ja liian kallis työvoima. Tai tämä ainakin on ollut
selitys nykyiseen ahdinkoon.  Harvoja elintasonsa säilyttäneitä ryhmiä on koulutetut, eläkkeelle jääneet seniorit: heillä on varma vuositulo – ainakin toistaiseksi.

Pahiten työttömyys ja taloudellinen niukkuus piinaavat juuri työmarkkinoille tulevia nuoria osaajia ja yli 50-vuotiaita, jo 25 - 30 –vuoden työuran tehneitä  konkareita.Tekemätöntä työtähän meillä on – vain palkanmaksaja puuttuu. Tässä rakennemuutoksen kulminaatiopisteessä meidän pitää vain hyväksyä se tosiasia, että ison osan osaajista pitää työllistää itsensä – ei ole enää suuria organisaatioita, jotka palkkaavat työntekijöitä kuukausipalkalla.

Mitä tuo vuosi 2015 tullessaan? Sitähän ei (onneksi) tiedä kukaan, mutta Suomessa ja Euroopassa ainoa tie parempaan tulevaisuuteen on niukkuuden tie. Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa ei tarvitse romuttaa, meidän pitää kylläkin luopua tietyistä etuuksista – ainakin niiden, joilla on turvattu toimeentulo.

Kaksi asiaa, jotka meidän pitää säilyttää ja joille perustuu meidän tasa-arvoinen yhteiskuntamme ovat  koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmämme, jotka kuitenkin toimivat hyvin ja laadukkaasti (pieniä lieveilmiöitä lukuun ottamatta). Kuitenkin, kun vertaamme Suomea suurimpaan osaan EU-maita, meillä perusasiat ovat vielä kunnossa. Ja se luo edellytykset paremmalle tulevaisuudelle.

CRnet Vuosiraportti 2014 sisältää merkittävimmät viime vuoden  vastuullisuusasiat Suomesta ja maailmalta. Raportti on tilattavissa täältä.

A new vlog on Corporate Responsibility

See a new vlog of top 5 corporate responsibility news of week 3 here.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy