sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kumoon johdettu

Näin vuoden lopulla tehdään katsaus kuluneeseen vuoteen. 2013 lienee yksi Suomen talouden haasteellisimmista vuosista. Yrityksissä ja julkisen hallinnon organisaatioissa erilaiset säästötoimenpiteet ja yt:t ovat alkaneet uudelleen ennen kuin edelliset ovat ehtineet päättyä. Akateeminen työttömyys on kasvanut. Rakenneuudistusta on yritetty saada aikaan. Harvoja valopilkkuja on ollut peliteollisuus.

Mistä tämä kurjuus johtuu? Ei, se ei pelkästään johdu maailman markkinoista ja globaalista taloudesta. Eikä Euroopan markkinoiden hyytymisestä. Tilanne on mitä suurimmassa määrin ihan meidän itsemme aikaansaama ja aiheuttama. Meidän yrityksiä - ja osin myös julkisen hallinnon organisaatiota - on johdettu kumoon.

Kumoon johdettuilla yrityksillä on ollut kaikki mahdollisuudet jatkaa menestyksen tiellä - tässä ei nyt mainita erikseen mitään teollisuuden tai palvelualan toimijoita - mutta tämä menestyksen tie on kadotettu johdon vääriin päätöksiin, johtoryhmien ja hallitusten kyvyttömyyteen tehdä (nopeita) korjaavia toimenpiteitä, huonoon henkilöjohtamiseen ja jopa lainvastaiseen toimintaan.

Mitä sitten näille kumoon johdetuille yrityksille (tai organisaatioille) pitäisi tehdä? Julkisen hallinnon osalta korjaavia liikkeitä kutsutaan rakenneuudistukseksi, yritysten osalta yrityssaneeraukseksi (konkurssissa ei voida enää tehdä korjaavia toimenpiteitä) tai toiminnan sopeuttamiseksi.

Kumoon johdetuilla yrityksillä (organisaatioilla) on useimmiten vielä mahdollisuus kannattavaan toimintaan, mutta aikaa ei ole rajattomasti. Ja jos aikaa hukataan toisarvoisiin asioihin, lopputulos ei ole huono, se on surkea, jopa katastrofaalinen.

Jonkinlainen ryhtiliike nyt tarvittaisiin päätösten tekemiseen ja etenkin toiminnan korjaustoimenpiteiden aloittamiseen ja niiden loppuun saattamiseen. Muuten Oy Suomi Ab ei pysty säilymään Euroopan AAA-kerhossa, ei Pisa-kilpailujen kärjessä eikä pohjoismaisena hyvinvointivaltiona.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Salainen asiantuntijaryhmä

Kahdeksan (8) minuuttia suorassa ajankohtaislähetyksessä - ja samana iltana alkaa puhelin soida. Ajankohtainen aihe kuten ajankohtaisohjelmassa pitääkin olla, kirvoitti puheluja ja viestejä myös kansalaisten keskuudesta - etenkin pitkän linjan toimijoilta teollisuudesta. Pääsääntöisesti rakentavia mielenilmauksia. Ja tietenkin yhteydenottoja median edustajilta.

Asiantuntijaryhmä, jonka kokoonpano julkaistiin seuraavana iltapäivänä, oli toiminut jo toukokuun lopusta lähtien, yhteyttä oli pidetty casen sidostyhmiin ja toimijoihin, tutkittu tilannetta, mietitty ratkaisuja.

Ja torstaina 7.11.13 iltapäivällä eräässä uutisessa sitten lukee, että salaisen asiantuntijaryhmän kokoonpano on julkistettu. Miten niin salaisen? Kukaan vain ei ollut aiemmin kiinnostunut siitä, ketkä mahdollisesti miettivät ratkaisuja Suomen teollisuuden ehkä kipeimpään ympäristöasiaan sitten 1960-luvun.

Ryhmä ei ollut mitenkään julkisuushakuinen.Sen sijaan ryhmä halusi löytää mahdollisimman tehokkaan ratkaisun ympäristöasioiden hallintaan saamiseksi. Ryhmä oli miettynyt erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, ja niitä oli esitelty sidosryhmille. Kun tuli pyyntö kertoa tilannearvio julkisuudessa, oli jäsennelty esitys olemassa.

Mikä sitten oli asiantuntijaryhmän keskeinen viesti? Tilanne ympäristöasioiden osalta on casessa erittäin vakava ja teollisuuslaitosta ei voi sulkea siten, että viimeinen työntekijä sammuttaa valot. Ympäristöinvestoinnit pitää tehdä - kaikissa ratkaisumalleissa. Vaati rohkeutta kertoa, että helppoja ratkaisuja ei casessa ole. Ja se on nyt tehty.

Tuula Pohjola






sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pelastusoperaatioita - kuuleeko kukaan?

HS:n kuukausiliitteen juttu siitä, kuinka toimittaja yritti pelastaa Nokian v 2008, on aika opettavainen tarina, kun jotakin olisi vielä ehkä  voitu pelastaa. Tai sitten ei.

Yritys - siis Nokia - reagoi, koska kirjeen lähettäjä oli maan johtavan päivälehden toimittaja. Olisiko yritys reagoinut, jos kirjeen olisi lähettänyt joku Taavi Tavallinen, kun hän pettyi ostamansa puhelimen ominaisuuksiin (tai siis tiettyjen ominaisuuksien puutteeseen). Tuskinpa, sillä strategiajohtajia ei yleensä kiinnosta loppukäyttäjä, joka kuitenkin aika itsenäiseti päättää, mitä tuotteita ostaa.

Tässä edellä mainitussa tapauksessa lyhyellä aikavälillä häviäjä oli Suomen valtio menetettyinä verotuloina. Uskolliset osakkeenomistajat saattavat vielä saada jopa vähän voittoakin. Mutta tapaus ei sisältänyt välitöntä uhkaa meille suomalaisille eikä ympäristötuhon aineksia eikä muitakaan todellisen vaaran aineksia.

Mutta tässä maassa yritetään nyt - vuonna 2013 -  pelastaa tapauksia, jossa panoksena on todennäköiset laajat ympäristövahingot, joiden korjaaminen vie vuosikymmeniä, sekä maakuntia koskevat suuret teollisten työpaikkojen menetykset ja myös Suomen maine vastuullisena valtiona.

Kuuleeko kukaan? Ehkä kuulee, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää - tai sitten kysymyksessä on peli, jossa on tulossa hyvät bonukset mutta vain harvoille toimijoille - tuskin kuitenkaan omistajille. Mitä voi pieni ihminen tehdä? Turvautua maan suurimman mediayhtiön edustajaan, josko häntä kuunnellaan?

Ehkä sitten viiden vuoden kuluttua julkisuuteen tulee kirjeitä, joista ilmenee, että tilanne olisi voitu saada hallintaan.


Tuula Pohjola


sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

100 vuodessa kehitysmaasta maailman huipulle

Kyseessä on oma kotimaamme - Suomi (HS 30.6.13 Ohuen langan päässä).

Harvoin tulemme pysähtyneeksi nykyisessä tietoyhteiskunnassa, joka elää 24/7 -elämää, miettimään edes hetkiseksi lähihistoriaamme. Vuonna 1913 ei ollut mitään nykyisistä 'saavutetuista eduista' : kaikille avointa koulutusjärjestelmää, kaikkille tarkoitettua terveydenhuoltojärjestelmää, kahdeksan tunnin työpäivää, työterveyshuoltoa ja viiden viikon vuosilomaa eikä myöskään työttömyysturvaa tai toimeentulotukea.

Suomi elää parhaillaan keskellä EU:n talouskriisiä, maailmanlaajuista taantumaa sekä 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alkuvuosien it-buumin alasajon aikoja. Meillä on ollut tapana selvitä erilaisista vakavistakin kriisitilanteista viimeisen 100 vuoden aikana. Entä nyt?

Hajanaisten havaintojen perusteella näyttää siltä, että nyt meiltä puuttuu yhteinen näkeys Oy Suomi Ab:n päämäärästä seuraavalle kvarttaalille eli 25 vuodelle. Edellä mainittu 24/7 - rytmi vaatii nopeampaa päätöksentekoa kuin 100 vuotta sitten, mutta innovaatioiden ja uusien toimintamallien tärkeys ei ole kadonnut mihinkään.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - mutta jonkun pitäisi toteuttaa nämä suunnitelmat. Ja tässä lienee nyt se meidän heikko kohta: vain harvat haluavat nykyään tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle, jota uudet liiketoiminta-alat ja -mallit väistämättä vaativat.

Olisiko nyt aika tarttua toimeen ja ohjata Oy Suomi Ab kestävän talouden tielle: keskitytään olennaiseen, pistetään itsemme peliin, ja saavutaan maaliin voittajina.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Mustaa taloutta

Harmaa talous on tuomittu niin yritysten kuin myös julkisen hallinnon kannanotoissa. Mutta tätä ympäristörikoksia tehneen jäteyrittäjän toiminnan jatkumisen mahdollistavia päätöksiä voinee kutsua mustan talouden edistämiseksi: HS: Rikoksista tuomittu jäteyrittäjä edelleen alalla.

Herää muutama kysymys: miten ELY-keskus voi antaa luvan jätevesien keräämiseen ja käsittelyyn, vaikka kyseisen yrityksen ympäristörikosten käsittely on hovioikeudessa odottamassa päätöstä sekä miten pääkaupunkiseudun toimijat mm. julkiselta sektorilta ostavat palveluja tältä 'mustan talouden' yritykseltä.

Tässä on toimittu ELY-keskuksen luvan myöntäneen henkilön mukaan lakien mukaan, koska oikeuskäsittely hovioikeudessa on kesken. Eli voit toimia rikollisesti, ja sen jälkeen voit oikein luvan kanssa jatkaa samaa liiketoimintaa, koska oikeuskäsittely on kesken. 

Joko lainsäätäjällä on ollut jokin 'black out' mahdollistaessaan tällaisen toiminnan - tai sitten lakia on tulkittu tosi suurpiirteisesti. Liiketoimintakielloilla ei siis ole mitään merkitystä. Onko tämä reilua toimintaa muita alan yrittäjiä kohtaan? 

Voi olla, että on toimittu lainsäädännön mukaan, mutta vastuullisesta toiminnasta ei voi puhua. Ja menettely ei mitenkään lisää luottamusta viranomaistoimintaan. Eikä palveluja ostavien julkishallinnon päätöksetkään hyviltä näytä. Vaikka ehkä on toimittu lain sallimissa puitteissa.

Tässä 'loka-jutussa' ei valvovaa ja lupia myöntävää osapuolta voida vapauttaa vastuusta vanhalla selityksellä 'meillä ei ollut aiempia tietoja käytettävissä'. Eikä myöskään palvelujen ostajia - tai sitten ostajilla on luetun ymmärtämisessä hankaluuksia, koska Lokapoikien toimintaa on käsitelty sadoissa talousuutisissa viimeisen viiden vuoden aikana.

Kuinka paljon näitä mustan talouden yrityksiä löytyy muilta palvelualoilta kuten logistiikka, ravintola-ala, kiinteistöhuolto ja puhtaanapitopalvelut?



sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Työnantajamaine tuhrittu - entäs sitten?

Ammattiin opiskelevat, korkeakouluopiskelijat sekä työssä olevat korkeakoulutetut ja ammattiosaajat antavat tylyn palautteen väkeään irtisanoneille tai muuten työnantajamaineensa julkisuudessa tuhrineille yrityksille ja yhteisöille. (Talouselämä 7.5.13)

Huippuravintolat pyörivät laittomilla työsopimuksilla (HS 9.5.13)
 

Suuret yritykset aloittavat yt-neuvotteluja ja niiden päätyttyä vuorossa ovat massiiviset säästöohjelmat. Ja seuraavana vuorossa ovat yt-neuvottelut ja sitten taas säästötalkoot. Henkilöstö tuntee itsensä pelinappuloiksi - ja kaikki keskittyvät joko oman paikkansa säilyttämiseen tai uuden työpaikan etsimiseen. Ja eikö Suomen pitänyt olla tai ainakin pyrkiä vastuullisuuden mallimaaksi.

Kun yritykset tekevät erilaisia säästö- ja kulukuureja - jopa laittomia työsopimuksia - niin samaan aikaan henkilöstöltä vaaditaan uusia innovaatioita, uutta suuntaa Oy Suomi Ab:lle ja menestystä maailman markkinoilla.

Kuka jaksaa innovoida yt-neuvottelujen ja säästötalkoinen vuorotellessa? Aivan oikein: ei kukaan. Entäs sitten, kun ei voida enää vähentää väkeä, alentaa palkkoja tai säästää kaikissa mahdollisissa kuluerissä? Joku vastaisi tähän, että 'hyvä kysymys'.

Paitsi, että yrityksen maine hyvänä työnantajana on mennyttä, niin yrityksen tulevaisuuskin voi olla sinetöity (menetetty). Jos liiketoimintaa ei kehitetä jatkuvasti - eli innovoida ja nimenomaan toteuteta uusia, markkinoille kelpaavia tuotteita ja palveluja - pian ei ole enää mitään toimintaa. Entäs sitten?

Kestävä talous, jossa kvartaali on, jos ei ihan 25 vuotta, niin ainakin huomattavasti pidempi kuin kolme kuukautta, voisi palauttaa Oy Suomi Ab:n kasvu-uralle, joka takaisi hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen.

Pitäessäni kuluneen viikonlopun aikana luentoa matkailualan turvallisuuskurssilla, allekirjoittaneelta kysyttiin, mitkä olisivat Suomen kasvualat. Hetken pohdinnan jälkeen listalle tuli neljä toimialaa: cleantech, kaivosteollisuus, matkailu ja ruoan tuotanto - lista on aakkosjärjestyksessä. Olisikohan näissä meidän kestävän kasvun ydinbisnes?

Tuula Pohjola




tiistai 9. huhtikuuta 2013

Energiaa

Sunnuntaina 7.4.2013 HS julkaisi Ilmastonmuutoksen suuret syylliset -artikkelin. Aihe on ajankohtainen: energian käyttö ja tuotantomenetelmät ovat ehdottomasti ilmastonmuutoksen keskiössä. Artikkeli sisälsi kaiken mahdollisen orjatyöstä globaaliin ilmastonlämpenemiseen - ja syyllisten etsintä pääosassa.

Nyt kutenkin tämä meidän yhteinen maapallomme on siinä tilassa, että syyllisten etsintä ei ole enää fokuksessa, vaan nyt pitäisi keskittyä etsimään kustannustehokkaita ratkaisuja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kehittyvissä talouksissa - Aasiassa ja Afrikassa - tehtävät energiaratkaisut ovat samanlaisia kuin ne olivat meillä Euroopassa vielä 30 vuotta sitten: kustannustehokkaita mutta runsaasti hiilidioksidia tuottavia prosesseja.

Sähkö-ja  lämpöenergian tuotanto ovat energiaratkaisujen ytimessä, mutta ei pidä unohtaa tavara- ja henkilölogistiikan energiankulutusta eikä materiaalitehokkaiden ratkaisujen vaikutusta energiankulutukseen. Energia- ja materiaalitehokkuuden yhteisvaikutuksia ei juurikaan käsitellä - johtuneeko siitä, että vaikutusten tarkastelu vaatii melko hyviä taustatietoja ja laajaa ymmärrystä aihepiiristä.

Tilastokeskuksen mukaan Suomesssa energiankulutus väheni 2012 kaksi prosentti (2 %) vuoteen 2011 verrattuna. Energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöt pienenivät lähes 8 prosenttia, mikä johtui fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä 6 prosentilla ja turpeen käytön vähenemisestä 22 prosentilla (Tilastokeskus). Ja nyt on syytä huomioida seuraavaa: rakennusten lämmityksen osuus on neljäsosa energian loppukäytöstä, mikä kasvoi kuusiprosenttia vuonna 2012 kylmemmästä vuodesta johtuen.

Kun käsitellään energian tuotantoa, käytettäviä energialähteitä ja energian kulutusta, tulisi aina etsiä näitä perusasioita taustaksi. 25 % suomalaisten energiankulutuksesta kului siis rakennusten lämmitykseen, teollisuus kulutti 46 %. Uskaltaisin väittää, että myös meidän kuluttajien käyttäytymisellä on merkitystä näissä ilmastonmuutostalkoissa. Toisin kuin HS.n artikkelissa annettiin ymmärtää..

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Harmaata taloutta - ja kirjavaa viestintää


Ministeri Heidi Hautalan neljän vuoden takainen oviremontti ja kodin siivous ovat nyt hallinneet valtakunnan uutisfoorumeita lähes viikon ajan. Rahasummat ovat muutamia kymppejä, mutta nyt onkin kysymys periaatteesta: harmaalle taloudelle tulee sanoa selvä ja ehdoton ei.

Meidän jokaisen pitäisi miettiä palveluita hankkiessamme harmaata taloutta. Kun käymme lounaalla muualla kuin yrityksen omassa henkilöstöravintolassa, niin saammeko kuitin lounaasta? Emme aina, ainakaan pyytämättä. Entä taksia käyttäessämme, tarjotaanko meille aina kuittia?  Ei. Entä kampaamoissa ja partureissa, tulostuuko kuitti automaattisesti? Ei. Ja nyt pitää muistaa, että kortilla maksettaessa pitäisi saada myös kassakuitti.

Oman työporukkamme keskuudessa mietimme eräänä maanantaina lounassetelillä maksamista ja kuittien tulostamista asiakkaalle. Ei kuittia asiakkaalle, lounareistahan voisi osan käyttää henkilökunnan palkanmaksuun. Henkilökunta voi taas myydä kavereilleen saamiaan 'lounareita' - ja niin edelleen. Laillinen palvelujen ostaminen on tapahtunut, kun yritys on ostanut lounassetelit (tai ladannut lounaskortit) ja laillinen palvelujen vastaanotto on tapahtunut, kun yrityksen työntekijä on maksanut veron tästä luontaisedusta - ja loppu ketju onkin sitten jo lähes mustaa taloutta.

Case Hautalassa oli siis kyse harmaasta taloudesta - vai oliko asian julkaisijalla muitakin motiiveja? Ainakin viestintä tästä tapauksesta on ollut värikästä, suorastaan kirjavaa. Ja vähitellen alkaa tulla esiin pieniä tiedonmurusia - esimerkiksi se, että 'remonttireiskalla' olikin olemassa yritys ja Y-tunnus. Ja se, että siivoja oli kyseisen yrityksen äänetön yhtiömies. Ja epämiellyttäviä sähköpostejakin on lähetetty ministerille. Ja, että... Viestinnästä ei tässä tapauksessa voi antaa kiitettävää arvosanaa.

Jos tästä tapauksesta yrittää löytää jotakin yhteiskuntaa hyödyttävää näkökulmaa, niin aika moni kansalainen jäi edes hetkeksi miettimään omaa 'kuittikäyttäytymistään'.  Jospa seuraavalla kerralla valitsisimme sen lounasravintolan, jonka pizza on pari euroa kalliimpi, mutta jossa tulostetaan asiakkaalle kuitti ostoksista pyytämättä. Vain palvelujen maksajat voivat muuttaa harmaan talouden läpinäkyväksi.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tekemisen meininki takaisin

Suomen hallitukselta ja eduskunnalta vaaditaan päätöksiä - ja myös tekoja - vaikeissa rakennemuutoksen aiheuttamissa asioissa.   Helsingin Sanomien Mikael Pentikäinen kirjoitti 10.2.2013: Herätys, päättäjät – kriisi ei ole ohi. 

Nyt ei siis puhuta ainoastaan perinteisestä suhdannevaihtelusta, vaan yhteiskunnan rakennemuutoksesta. Tätä yhtälöä ei ratkaise vain elinkeinoelämä eikä vain poliittiset päättäjät. Nyt tarvitaan yhteistyötä ja yhteistä näkemystä - ja päätöstä - siitä, millä aikajänteellä ja millä resursseilla Suomi-laiva käännetään oikealle kurssille.

Nyt joudumme pois mukavuusalueeltamme, joudumme tekemään ikäviä ja hankalia päätöksiä. Joudumme ehkä myös  arvottamaan asioita uudelleen: tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, päivähoitojärjestelmä, vanhusten hoivapalvelut ja niin edelleen. Nämä eivät ole vain julkishallinnon haasteita, vaan myös elinkeinoelämän haasteita: mikäli kaikki edellä luetellut sektorit eivät toimi, seuraukset näkyvät lähes heti myös yrityksissä. 

Toinen keskeinen asia nykyisessä tilanteessa on elinkeinoelämän rakennemuutos. Kaksikymmentä vuotta sitten ratkaisu tuli elektroniikkateollisuudesta. Mistä ratkaisu tulee nyt? 

Tuskin yhdeltä ainoalta toimia-alalta ja tuskin myöskään perinteisen kasvuskenaarion kautta. Ratkaisu löytynee aloilta, joissa olemme parasta A-luokkaa tai aloilta, joissa voimme nousta maailman huipulle. Ja pitää myös muistaa, että innovaatiot eivät synny itsestään, ne syntyvät systemaattisen kehitystyön tuloksena.

Ja meidän pitäisi löytää uudeelleen 'tekemisen meininki'.

CRnet blogi 16.01.13: Vuosi 2013 voitaisiin nimetä kestävän talouden ja reilun johtamisen vuodeksi. Ja tavoitteet saavutetaan  tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan yhdessä, vastuullisesti ja ekotehokkaasti.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Työn taju



Työhön sitoutuminen ja yksilötason joustot ovat päivittäistavarakaupan päälliköille itsestäänselvyyksiä, joita ei arjessa kyseenalaisteta, osoittaa Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Yhteiskuntatieteiden maisteri Esa Hiltusen tutkimus nostaa esiin päivittäistavarakaupan esimiesten äänen, joka on viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa jäänyt tehokkuusteeman varjoon.

Onko meiltä kadonnut työn taju?

Työyhteisömme miettivät työnhyvinvointia, työurien jatkamista alusta ja lopusta, työssä jaksamista ja niin edelleen. Työhön sitoutuminen ei tarkoita 16 tunnin työpäiviä tai 100 matkustuspäivää vuodessa, vaan keskittymistä oleelliseen toimintaan noin 7,5 tuntia päivässä.

Sitoutuminen tarkoittaa myös joukkuepelaamista yhdessä koko tiimin kanssa - ei yksittäisiä loistavia tähtisuorituksia (vaikka joskus niitäkin tarvitaan). Yksilötason joustot ovat joskus tarpeen, mutta ne eivät saa kuitenkaan olla jokapäiväistä toimintaa.

Nykyisin on aika tavallista, että asiantuntijat ja keskijohto siirtyvät (eli säntäilevät) palaverista toiseen noin 3,5 jopa 4,5 työpäivää viidestä - sähköpostit hoidetaan iltaisin ja puhelut työmatkojen tai lounastaukojen aikana. Toiminta saattaa ehkä vaikuttaa tehokkaalta, mutta kuinka paljon todella 'saadaan aikaan' ?

925 - nine to five - ja muutama tovi päivän (ja viikon) töiden sunnitteluun voisi melkoisesti auttaa tuossa palaveri- ja 'sählöposti'-kaaoksessa. Vielä kun olisi ymmärrystä karsia vähemmän tärkeät palaverit minimiin, niin voisi vaikka työn taju tulla takaisin. Ja ehkäpä työn ilokin.

YTM Esa Hiltusen johtamisen alan väitöskirja Työn taju: Etnografinen tutkimus työstä, sitoutumisesta ja joustoista hypermarket Jusalassa” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa (Kuopion kampus) 1.2.2013 klo 12.00.


keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Vastuullinen vuosi 2013



Vuoden 2012 kestoaihe Euroopassa – euron kriisi – ulottuu vielä alkavaankin vuoteen 2013. Syksyn 2012 epävarmuus taloudessa antaa vielä ei niin positiivisia heijastuksia yrityksien tutkimus- ja kehittämistoimenpiteisiin sekä viivyttää investointien aloittamista. 

Euron epävarmuuden lisäksi Suomessa haasteina ovat työurien pidentäminen alusta ja lopusta, julkisen talouden kestävyysvaje sekä teollisten työpaikkojen nopea väheneminen tai siirtäminen Aasiaan. Verojalanjälki oli vuoden viimeisimpiä uusioilmaisuja – aika osuva määritelmä ja helposti mitattavissa oleva yrityksen vastuullisuusasia. 
 
Kestävä talous on termi, joka yleistyi päättyneenä vuonna 2012, sisältää taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen tasa-arvoisuuden ulottuvuuden.  Globaali talouskriisi, ilmastonmuutos ja ihmisten eriarvoistuminen peräänkuuluttavat uutta talousajattelua (Sitra 2012) – siis kestävää taloutta.

Energiaratkaisut täytyy tehdä Suomessa nyt. Seurataanko Saksan mallia eli ydinvoimaloita ei enää rakenneta, vanhat laitokset suljetaan ja panostetaan uusiutuviin energiamuotoihin sekä energiansäästöä edistäviin hankkeisiin.  Energiankulutus tai energiansäästö eri toimialoilla, kiinteistöissä ja kuljetuksissa vaikuttavat ratkaisevasti Suomen kilpailukykyyn.  Kuten professori Raimo Lovio osuvasti totesi:  ”Ratkaisun ydin on siinä, että maamme yritykset tuottavat tulevaisuudessa kysyttyjä ja tarpeellisia korkealaatuisia tuotteita kohtuullisin kustannuksin. Kaikkein lupaavin ja kestävin suunta on löydettävissä ekotehokkuuden parantamisessa kaikilla toimialoilla.”  (Suomen Akatemia 10.1.13). 

Suomen rakenteellinen muutos – perinteisen teollisuuden työpaikat vähenevät, väestö ikääntyy, tämän hetkisen arvion mukaan taloudellinen huoltosuhde lähestyy kriittistä rajaa – asettaa työssäkäyville kansalaisille suuret vaatimukset: työtä on tehtävä enemmän, tehokkaammin ja kauemmin.  Melko helposti on ennustettavissa työpahoinvointia, lisääntyviä sairauspoissaoloja ja masennusta, mikäli organisaatioiden johtamiskulttuuria ei nopeasti kehitetä vastaamaan muuttuneita olosuhteita.  Reilua johtamista ei suotta ole peräänkuulutettu.

Vuosi 2013 voitaisiin nimetä kestävän talouden ja reilun johtamisen vuodeksi. Ja tavoitteet saavutetaan  tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan yhdessä, vastuullisesti ja ekotehokkaasti .

Tuula Pohjola