Jälleen kerran energia - ja etenkin sen tuotantomuodot - on ollut keskeinen puheenaihe: uusia ydinvoimaloita vai ei. Suomen hallitus päätyi 18.9.14 esittämään Fennovoiman Pyhäjoen ydinvoimalan periaatepäätöksen hyväksymistä. TVO:n neljäs vaihe jäi pöydälle.
Nämä sinänsä kauaskantoiset päätökset veivät koko energiakeskustelun ihan 'väärille raiteille'. Miksi mikään poliittinen taho ei esitä todellisia vaihtoehtoja: hajautettuja kotimaisia uusiutuvaan energiaan perustuvia ratkaisuja? Siis esitä perustellusti, ja käyttäen todellisia läpinäkyviä talouslaskelmia sekä ilman paatosta esitettyjä hyötyjä: vaihtotaseen tasapainotus, ympäristönäkökohdat ja huoltovarmuus.
Ei, näitä näkökohtia ei esitetä, vaan sorrutaan halpahintaiseen poliittiseen väittelyyn, koska vaalit ovat ovella puolen vuoden kuluttua. Tässä poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa pitäisi päättäjiltä löytyä energiaa - ja vastuuntuntoa - ajatella Oy Suomi Ab:n parasta eikä lyhytnäköisesti vain omaa poliittista menestystä.
Suomella olisi kaikki mahdollisuudet siirtyä laajasti uusiutuvan energian käyttöön melko nopeastikin. Nyt siis tarvitaan uusiutuvaa energiaa myös päättäjille: rationaalista ja systemaattista asioiden hoitamista, vaikeiden päätösten tekemistä ja ennen kaikkea uusia näkökulmia ratkaistaviin asioihin.
torstai 18. syyskuuta 2014
perjantai 18. heinäkuuta 2014
SuomiAreenassa Nikkelijoen varrella
"Oletkos siellä Nikkelijoen varrella - oletkos tilannut kalaa paikallisissa porilaisissa ravintoloissa?" Tämä kysymys tuli facebookin SuomiAreenan päivitykseeni. Aivan, tapahtuman aihe ympäristö ja pääyhteistyökumppani ympäristömisnisteriö, ja me olimme ihan oikeasti yhden Suomen suurimman teollisuuden nikkelipäästön äärellä; Kokemäenjoki oli siis nimetty uudelleen: Nikkelijoki.
Ja siellä Nikkelijoen varrella oli lähes koko Suomen hallitus, suurin osa eduskuntaa, kotimaisen yritysmaailman vaikuttajat ja paljon muitakin suomalaisia. Yhdessä päivittelimme tapahtunutta: miten tällaista voi tapahtua Suomessa: 66 000 kiloa nikkeliä (ja muitakin raskasmetalleja) jokeen.
Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan teollisuuslaitoksen varojärjestelmä oli hälyyttänyt 30 tuntia, että kaikki ei ole kunnossa. Päästö tapahtui viikonlopun aikana, ja yrityksen tiedottamisen aloitus kesti lähes viikon. Yritysjohdon julkinen anteeksipyyntö tuli 1,5 viikon kuluttua tapahtuneesta, kun simpukat kuolivat ja kaikki osaavat tutkijat olivat rantautuneet Nikkelijoelle. Ongelmalliset jätevedet olivat 'hävinneet' ja anteeksi oli pyydetty. Ei kun jatketaan prossessin pyörittämistä.
Eihän se voi näin mennä. Suomessa. Vuonna 2014. Liian kalliita teollisia työpaikkoja. Talvivaaran päästöt syksyllä 2012 olivat aika paljon pienemmät - ja niistä jaksetaan puhua vieläkin. Tiedottaminen meni kaikella tavalla pieleen niin viranomaisilla kuin yritykselläkin. Ikään kuin kukaan ympäristöalan asiantuntija ei olisi tiennyt mitä tämän kokoluokan raskasmetallipäästö aiheuttaa joessa ja meressä, mihin joki laskee.
Muuten SuomiAreenalla oli esityksiä laidasta laitaan - hyviä ja vähemmän hyviä. Oman listani kärkeen kiilasi UM:n keskustelutilaisuus Porin teatterissa, jonka Leena Brandt ammattimaisesti juonsi. Ministerit Tuomioja ja Haavisto olivat tilaisuuden tähdet: ulkopolitiikka ainakin on osaavissa käsissä. Ilmastonmuutosta ja taloutta käsiteltiin useissa tilaisuuksissa. Tosin useimmissa keskusteluissa kerrattiin vain vanhoja mantroja. Todellisia uusia avauksia ei kuulunut.
Päälimmäiseksi jäi mielikuva, että kaikki palikat ympäristöosaamiseen Suomessa on, mutta Jonkun pitäisi tehdä jotain: hyvät innovaatiot ovat lähtökohta, mutta ilman niiden kaupallistamista ja markkinointi maailman suurille markkinoille ei Suomen vienti ja kansantalous parane. Ja tämä Joku on hukassa.
Ja siellä Nikkelijoen varrella oli lähes koko Suomen hallitus, suurin osa eduskuntaa, kotimaisen yritysmaailman vaikuttajat ja paljon muitakin suomalaisia. Yhdessä päivittelimme tapahtunutta: miten tällaista voi tapahtua Suomessa: 66 000 kiloa nikkeliä (ja muitakin raskasmetalleja) jokeen.
Julkisuudessa esitettyjen tietojen mukaan teollisuuslaitoksen varojärjestelmä oli hälyyttänyt 30 tuntia, että kaikki ei ole kunnossa. Päästö tapahtui viikonlopun aikana, ja yrityksen tiedottamisen aloitus kesti lähes viikon. Yritysjohdon julkinen anteeksipyyntö tuli 1,5 viikon kuluttua tapahtuneesta, kun simpukat kuolivat ja kaikki osaavat tutkijat olivat rantautuneet Nikkelijoelle. Ongelmalliset jätevedet olivat 'hävinneet' ja anteeksi oli pyydetty. Ei kun jatketaan prossessin pyörittämistä.
Eihän se voi näin mennä. Suomessa. Vuonna 2014. Liian kalliita teollisia työpaikkoja. Talvivaaran päästöt syksyllä 2012 olivat aika paljon pienemmät - ja niistä jaksetaan puhua vieläkin. Tiedottaminen meni kaikella tavalla pieleen niin viranomaisilla kuin yritykselläkin. Ikään kuin kukaan ympäristöalan asiantuntija ei olisi tiennyt mitä tämän kokoluokan raskasmetallipäästö aiheuttaa joessa ja meressä, mihin joki laskee.
Muuten SuomiAreenalla oli esityksiä laidasta laitaan - hyviä ja vähemmän hyviä. Oman listani kärkeen kiilasi UM:n keskustelutilaisuus Porin teatterissa, jonka Leena Brandt ammattimaisesti juonsi. Ministerit Tuomioja ja Haavisto olivat tilaisuuden tähdet: ulkopolitiikka ainakin on osaavissa käsissä. Ilmastonmuutosta ja taloutta käsiteltiin useissa tilaisuuksissa. Tosin useimmissa keskusteluissa kerrattiin vain vanhoja mantroja. Todellisia uusia avauksia ei kuulunut.
Päälimmäiseksi jäi mielikuva, että kaikki palikat ympäristöosaamiseen Suomessa on, mutta Jonkun pitäisi tehdä jotain: hyvät innovaatiot ovat lähtökohta, mutta ilman niiden kaupallistamista ja markkinointi maailman suurille markkinoille ei Suomen vienti ja kansantalous parane. Ja tämä Joku on hukassa.
torstai 10. heinäkuuta 2014
Vielä on kesää jäljellä
Ilmaston lämpeneminen on totta - vai onko? Suomessa kesäkuu, joka on vuoden valoisin kuukausi, oli todella viileä. Suoraan sanoen kylmä. Siis ilmastonmuutos on peruttu.
Ja heinäkuukin alkoi melko arktisissa olosuhteissa - mutta vihdoin heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oli lämmin - jopa osin helteinen. Ja kolme päivää vielä sen jälkeenkin hätyyteltiin hellerajoja eri puolilla Suomea. Siis ilmastonmuutos on totta.
Suomalaisista 84 % uskoo, että ilmastonmuutos on totta (Ifin teettämän tutkimuksen mukaan). Muuttuva säätila - etenkin muutoksien nopeus ja voimakkuus - aiheuttaa metereologeille tuskallisia tilanteita: saderintama etenee ihan omia aikojaan, lämpötila nousee ennustettua enemmän tai sitten ei nousekaan lähelle ennustettua astemäärää.
Nykyään yleiskielessä tarkoitetaan ilmastonmuutoksella yleensä ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia ja niiden vaikutuksia. Ilmatieteen laitoksessa tutkitaan nykyistä, mennyttä ja tulevaa ilmastoa sekä ilmastonmuutosta ja sen hidastamista.
Maailman päättäjät ovat keskustelleet aktiivisesti ilmastonmuutoksesta jo yli 20 vuotta - varsinainen globaali tietoisuus aiheesta julkilausuttiin Riossa 1992. Ja mitä on saatu aikaan? Edellä mainitun kotimaisen tutkimuksen tulosten perusteella ainakin suomalaiset a) tunnistavat termin ilmastonmuutios b) suhtautuvat siihen asiaan kuuluvalla hartaudella. Globaalisti talouskasvua on tehty aika monessa maassa ympäristöasioista eli ilmastovaikutuksista välittämättä.Emmekä me täällä kotimaassakaan erityisesti mittaviin toimiin ole ryhtyneet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.
Ensi viikolla Suomi Areenassa Porissa pääteemana on asuminen ja ympäristö. Rakennuksissa tapahtuva energiankulutus, lämmitys ja sähkön kulutus, vastaa noin 40 prosenttia kaikesta Suomen energiankulutuksesta (WWF). Tähän teemaan liittyy myös keskustelu energiantuotannon menetelmistä ja energiaomavaraisuudesta, jota on täällä kotimaassa käyty kuluneen kevään aikana. Ilmastonmuutos ja energiantuotanto ovat erottamattomaton pari.
Tapaamisiin Porissa - ainakin lisää juttua aiheesta ilmastonmuutos on luvassa!
Ja heinäkuukin alkoi melko arktisissa olosuhteissa - mutta vihdoin heinäkuun ensimmäinen viikonloppu oli lämmin - jopa osin helteinen. Ja kolme päivää vielä sen jälkeenkin hätyyteltiin hellerajoja eri puolilla Suomea. Siis ilmastonmuutos on totta.
Suomalaisista 84 % uskoo, että ilmastonmuutos on totta (Ifin teettämän tutkimuksen mukaan). Muuttuva säätila - etenkin muutoksien nopeus ja voimakkuus - aiheuttaa metereologeille tuskallisia tilanteita: saderintama etenee ihan omia aikojaan, lämpötila nousee ennustettua enemmän tai sitten ei nousekaan lähelle ennustettua astemäärää.
Nykyään yleiskielessä tarkoitetaan ilmastonmuutoksella yleensä ihmisen toiminnan aiheuttamia muutoksia ja niiden vaikutuksia. Ilmatieteen laitoksessa tutkitaan nykyistä, mennyttä ja tulevaa ilmastoa sekä ilmastonmuutosta ja sen hidastamista.
Maailman päättäjät ovat keskustelleet aktiivisesti ilmastonmuutoksesta jo yli 20 vuotta - varsinainen globaali tietoisuus aiheesta julkilausuttiin Riossa 1992. Ja mitä on saatu aikaan? Edellä mainitun kotimaisen tutkimuksen tulosten perusteella ainakin suomalaiset a) tunnistavat termin ilmastonmuutios b) suhtautuvat siihen asiaan kuuluvalla hartaudella. Globaalisti talouskasvua on tehty aika monessa maassa ympäristöasioista eli ilmastovaikutuksista välittämättä.Emmekä me täällä kotimaassakaan erityisesti mittaviin toimiin ole ryhtyneet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.
Ensi viikolla Suomi Areenassa Porissa pääteemana on asuminen ja ympäristö. Rakennuksissa tapahtuva energiankulutus, lämmitys ja sähkön kulutus, vastaa noin 40 prosenttia kaikesta Suomen energiankulutuksesta (WWF). Tähän teemaan liittyy myös keskustelu energiantuotannon menetelmistä ja energiaomavaraisuudesta, jota on täällä kotimaassa käyty kuluneen kevään aikana. Ilmastonmuutos ja energiantuotanto ovat erottamattomaton pari.
Tapaamisiin Porissa - ainakin lisää juttua aiheesta ilmastonmuutos on luvassa!
torstai 19. kesäkuuta 2014
Strateginen kesäloma
Kesälomailukin on nykyään varsin
strategista puuhaa. Ensinnäkin kesäloma pitäisi osata ajoittaa yksiin Suomen
(lyhyen) kesän lämpimimpien viikkojen kanssa. Lisäksi lomaviikkoihin pitäisi onnistua
mahduttamaan kaikki kesän must do-asiat (+ ne edellisiltä kesiltä rästiin jääneet).
Ja vielä pitäisi pysyä koko loman ajan huippuvireessä, ettei hetkeäkään
arvokkaasta lomasta menisi hukkaan.
Kesäloman pituuden määrittäminen – pitääkö kaikki lomaviikot kerralla vai jakaako useampaan jaksoon – on sekin strategista. Tuoreen tutkimuksen mukaan useampi lyhyt lomajakso on parempi ratkaisu kuin yksi pitkä loma. Tutkimus on toisin sanoen kumonnut aiemmin vallinneen käsityksen siitä, että pidempi yhtämittainen loma olisi parempi töistä palautumisen ja akkujen lataamisen kannalta. Uusimpien tulosten mukaan jo muutaman päivän loma riittää työntekijän palautumiseen ja rentoutumiseen, ja toisaalta loman positiiviset vaikutukset työntekijässä katoavat noin viikon aikana töihin paluun jälkeen, oli sitten lomaa vietetty viikko tai kuukausi. (HS) Viime vuonna mediassa nostettiin esiin kesälomien pituutta koskeva juttu, jossa kesäloman pituudeksi suositeltiin vähintään kolmea viikkoa (yle). Tällä taktiikalla työntekijä pystyisi rentoutumaan todennäköisimmin ainakin keskimmäisen viikon, kun ensimmäinen menee täysin palautumiseen ja viimeinen siihen että stressataan töihin paluuta.
Uusimmassa tutkimuksessa ryhmä seurasi hollantilaisia lomailijoita sekä lyhyemmillä talvilomilla että pitkillä kesälomilla, ja lomailijoita haastateltiin aina ennen lomaa, sen aikana ja sen jälkeen. Tulosten mukaan lomailijat olivat rentoutuneet viimeistään 2-4 päivässä, ja hyvän olon huippu oli saavutettu keskimäärin kahdeksantena päivänä. Loman jälkeisen haastattelun tulokset kertovat, että työntekijä oli palannut normaalitilaan jo alle viikossa töihin paluusta. Jos loman aikaansaamat positiiviset vaikutukset työntekijässä ovat tosiaan samat lyhyen ja pitkän loman jälkeen, niin olisihan se varmasti kaikille ideaalitilanne, kun pääsisi nauttimaan niistä vaikutuksista useammin kuin kerran vuodessa. Monilla työpaikoilla ei kuitenkaan taideta suhtauduta innolla siihen, että työntekijät aikovat jonglöörata viikon pätkälomilla läpi kesän.
Kesä on lomailun lisäksi myös varsinaista juhlan aikaa. Viime viikolla luin vedet silmissä Sari Helinin blogipostausta Kesässämme on juuri nyt ruuhkaa. Seuraava sitaatti seventäköön mistä tekstissä on kyse:
Kesäloman pituuden määrittäminen – pitääkö kaikki lomaviikot kerralla vai jakaako useampaan jaksoon – on sekin strategista. Tuoreen tutkimuksen mukaan useampi lyhyt lomajakso on parempi ratkaisu kuin yksi pitkä loma. Tutkimus on toisin sanoen kumonnut aiemmin vallinneen käsityksen siitä, että pidempi yhtämittainen loma olisi parempi töistä palautumisen ja akkujen lataamisen kannalta. Uusimpien tulosten mukaan jo muutaman päivän loma riittää työntekijän palautumiseen ja rentoutumiseen, ja toisaalta loman positiiviset vaikutukset työntekijässä katoavat noin viikon aikana töihin paluun jälkeen, oli sitten lomaa vietetty viikko tai kuukausi. (HS) Viime vuonna mediassa nostettiin esiin kesälomien pituutta koskeva juttu, jossa kesäloman pituudeksi suositeltiin vähintään kolmea viikkoa (yle). Tällä taktiikalla työntekijä pystyisi rentoutumaan todennäköisimmin ainakin keskimmäisen viikon, kun ensimmäinen menee täysin palautumiseen ja viimeinen siihen että stressataan töihin paluuta.
Uusimmassa tutkimuksessa ryhmä seurasi hollantilaisia lomailijoita sekä lyhyemmillä talvilomilla että pitkillä kesälomilla, ja lomailijoita haastateltiin aina ennen lomaa, sen aikana ja sen jälkeen. Tulosten mukaan lomailijat olivat rentoutuneet viimeistään 2-4 päivässä, ja hyvän olon huippu oli saavutettu keskimäärin kahdeksantena päivänä. Loman jälkeisen haastattelun tulokset kertovat, että työntekijä oli palannut normaalitilaan jo alle viikossa töihin paluusta. Jos loman aikaansaamat positiiviset vaikutukset työntekijässä ovat tosiaan samat lyhyen ja pitkän loman jälkeen, niin olisihan se varmasti kaikille ideaalitilanne, kun pääsisi nauttimaan niistä vaikutuksista useammin kuin kerran vuodessa. Monilla työpaikoilla ei kuitenkaan taideta suhtauduta innolla siihen, että työntekijät aikovat jonglöörata viikon pätkälomilla läpi kesän.
Kesä on lomailun lisäksi myös varsinaista juhlan aikaa. Viime viikolla luin vedet silmissä Sari Helinin blogipostausta Kesässämme on juuri nyt ruuhkaa. Seuraava sitaatti seventäköön mistä tekstissä on kyse:
”Nyt on kesä ja voi vihdoin
rentoutua. Heti kun hoidetaan alta pois valmistujaiset, nimpparit, synttärit,
polttarit, häät, huvipuistoreissut ja muu sellainen.”
Kyseinen
postaus taisi osua erityiseksi siksi, että itselläni on tiedossa kolmet polttarit
ja kolmet häät. Tavoitteenani on kuitenkin rentoutua myös niiden aikana (ja niistä huolimatta).
Rentoututtavaa kesää toivottaen,
Minttu
Aalto
Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Kestävyyttä koetellaan
Uutinen piti lukea ainakin kolmeen (3) kertaan: Suomi on EU:n kilpailukykyisin maa. Koska viimeiset 12 kuukautta Suomen virallinen mantra on ollut, että Suomi on hukannut kilpailukykynsä viimeisten viiden (5) vuoden aikana. Kysymys heräsi, kuinka eri lähteet (Suomi ja muu maailma) voi olla asiasta täysin päinvastaista mieltä.
Raportissa maiden kilpailukykyä mitattiin viiden pääindikaattorin
avulla. Niihin kuuluivat muiden muassa innovaatioita ja digitalisaatiota
koskeva mittari, työllisyys ja sosiaalinen kehitys. Kahdessa ensimmäisessä Suomi pärjäsi raportin mukaan loistavasti.
Miksi tämä ei näy meidän taloustilanteessa? Saattaa näkyäkin, mutta meillä on nyt kaikenkattava rakenneuudistus meneillään, jolloin julkisen hallinnon menoja pitää karsia. Meillä on kesän kynnyksellä makro- ja mikrotalous sekoitettu somasti keskenään - ja näin saadaan aikaan ristiriitaistakin viestiä etenkin kotimaassa omalla äidinkielellä.
Tämän Oy Suomi Ab:n rakennemuutoksen lisäksi vaihtuu pääministeri, valtionvarainministeri jo vaihtuikin, isot yritykset käynnistävät seuraavat yt-neuvottelut ennen kuin edelliset ovat päättyneet. Palvelusektori, joka on viimeiset vuodet kuitenkin selvinnyt aika hyvin, sakkaa oikein kunnolla, kun verkkokauppa pääsi yllättämään. Mutta kansainvälisen raportin mukaan me olemme innovatiivisia ja digitalisoinnin mestareita.
Kestävyyttä koetellaan nyt täällä EU:n pohjoisimmassa kolkassa. Kestävyyttä arjen keskellä, kestävyyttä uskoa tulevaisuuteen, kestävyyttä kehittää toimintoja ja prosesseja. Jos tätä kestävyyttä ei nyt löydy, niin mutasarjassahan me olemme yhdessä muutaman muun EU-maan kanssa.
Aiemmat sukupolvet löysivät kestävyyden rakentaa koko maa uudestaan 70 vuotta sitten, ja uudelleen 20 vuotta sitten suuren laman jälkeen. Nyt asiat ovat kuitenkin korjattavissa huomattavasti kivuttomammin kuin näissä edellä mainituissa esimerkeissä. Olisikohan innovoinnin paikka - sehän meidän pitäisi osata.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Mittaa ja tarkista
Toimin uuden kaivonkannen rakennuksen melko kaikkitietävänä apumestarina tutulla
kesäpaikalla muutama viikko sitten. Tuumailujen päätteeksi kaivonkannen
muodoksi valikoitui kuusikulmio. Arkhimedeen oppien mukaisesti mittasimme
kaivon halkaisijan ja saimme säteen avulla aikaan kuusi samanpituista ja
120-asteista kulmaa. Pelkät piirustukset ja suunnitelmat näyttivät lupaavilta. Intoa
ja hyvää tahtoa saada asiat rullaamaan oli ilmassa. Hihat heilumaan siis!
Ehdotin kuitenkin, että sädettä vielä jälkikäteen kasvatettaisiin pari senttiä.
Huolellista työtä tekevälle miehelle tuhahdin vielä samalla, että ”siitä vaan
merkkaat pari senttiä lisää, ei niitä enää mittailla sen enempää”. Silloin
olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida, sillä monessa puuhassa millikin on
pitkä matka. Mutta hyvä tahto, into ja ajattelemattomuus veivät tässä kohtaa
voiton. Tuloksesta lisää tuonnempana.
Jotain samaa inhimillistä tekemisen intoa on havaittu myös
maailmalla suuryritysten parissa. KPMG:n tekemän tutkimuksen mukaan maailman
sata suurinta yritystä lahjoitti lähes yhdeksän miljardia euroa erilaisiin
yhteiskunnallisiin hankkeisiin vuonna 2013. Suurin osa summasta sijoitettiin
koulutukseen, terveydenhuoltoon ja erilaisten katastrofien uhreille. Kuitenkin
vain 20 prosenttia näistä yrityksistä oli mitannut lahjoitustensa tuomia
vaikutuksia ja ainoastaan 32 prosenttia lahjoittajista oli laatinut yksityiskohtaisen
investointistrategian lahjoittamilleen varoille. Jos haluaa suhteuttaa tämän
kokonaissumman, vastaa tämä yhdeksän miljardia euroa esimerkiksi Ranskan
ulkomaan kehitysavun vuosibudjettia. Tutkimuksen johtajan Neil Morrisin mukaan
lahjoitusten vaikuttavuuden mittaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä näin
saataisiin selville eri ohjelmien tehokkuus, niiden parantamiskohteet ja ennen
kaikkea se, mikä lahjoituskohde toisi suurimman edun sen saajalle.
Mielestäni viisaita sanoja ja hyviä ehdotuksia Morrisilta. Jos yritys lahjoittaa 2,5 prosenttia
liikevoitostaan eteenpäin ilman minkäänlaista seurantaohjelmaa tai mittauksia,
voivat lahjoitusvarat päätyä vääriin käsiin. Tästä kärsivät eniten todelliset
avunsaajat ja tämän jälkeen myös lahjoittava yritys, jos ilmenee että vaikkapa korruption
kita on haukannut palan kakusta. Siis – mittaa ja tarkista.
Lopuksi vielä takaisin kaivonkanteen. Mitattava tulos, joka tarkkojen
laskelmien ohittamisella omassa budjetissa saavutettiin oli 80 euron edestä pilattua
vaneria ja tunnelman jyrkkä latistuminen. Muutaman millin heitto kertautui
kulmien mukana ja kuusikulmio oli kokenut järkyttävän muodonmuutoksen. Hävetti.
Rautakaupat oli jo sulkeneet viikonlopuksi ovensa, ja kaikki sopivankokoiset oli vanerilevyt loppuneet. Tarinan
opetus? Mittaa ja tarkista. Ja tee sama vielä kerran. Muuten ihmisten johtamien
suuryrityksen tekemät virheet toistuvat helposti myös pienemmässä
mittakaavassa.
Kirsi Seppänen
Project Manager M.Sc. (Tech)
PS. Tarinalle saatiin kuin saatiinkin onnellinen loppu:
pienen tauon, periksiantamattomuuden ja luovan yhdistelemisen päätteeksi kaivon päällä
komeilee odotukset ylittänyt kansi!
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Syö elääksesi tai elä syödäksesi - mutta tee se vastuullisesti
Me Suomessa olemme tottuneet puhtaaseen ja tuoreeseen
ruokaan. Odotamme, että tuotteet täyttävät tiukat laatuvaatimukset, sisältö on
ilmoitettu asianmukaisesti ja viimeinen päiväys on kaukana edessäpäin – tai
tuote on vähintäänkin hyvin merkitty ja alennettu, jos näin ei ole. Kaiken
kaikkiaan erityisesti kotimaista ruokaa arvostetaan ja siitä ollaan valmiita
maksamaan enemmän. Ja miksi ei oltaisi? Ruoka on sekä elämän peruspilari että
hyvinvoinnin lähde.
Elintarvikkeisiin liittyvät skandaalit ovat järkyttäneet
maailmaamme lähiaikoina: hevosenlihaa sianlihan kuorissa, epäinhimillisiä
ananasmehun tuotanto-oloja, ruokamyrkytyksiä laadukkaissa ravintoloissa.
Luottamus elintarvikkeisiin on hiipunut, ja vaadimme yhä enemmän niiden
tuottajilta, myyjiltä ja tarjoajilta. Se on hyvä asia, sillä haluammehan, että
voimme jatkossakin nauttia laadukkaita, ympäristöystävällisiä, eettisesti
tuotettuja ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaisen sianlihan tuotannossa tähän
huutoon ollaan jo vastattu, ja alalla ollaan pyrkimässä läpinäkyvyyteen, jolla
voidaan todistaa kuluttajille, että suomalainen sianliha on tuotettu
tuontilihaa tiukemmin ehdoin (Maaseudun Tulevaisuus 30.12.13).
Vastuullinen ruoka on trendinä nähtävissä joka puolella.
Lähiruoasta on puhuttu jo useamman vuoden ajan, mutta jostakin syystä
lähiruokakaupat eivät menesty odotetusti. Sen sijaan kasvisruoka on nostanut
profiiliaan pienen tauon jälkeen. Lisäksi luomu- ja jopa villiruoka nähdään
tulevaisuuden trendinä. Muutamat ravintolat, kuten esimerkiksi Helsingin
Chef&Sommelier (Nyt 23.5.14) tai Lappeenrannan Cacao Flow (Etelä-Saimaa 23.5.14) haluavat nimenomaan ratsastaa tällä aatteella.
Yksi ruokatrendeistä on superruoka, jota tuodaan ympäri
maailman meillekin Suomeen. Erilaiset marjat, jauheet ja siemenet on
tiivistetty pieniin paketteihin ja niistä kiskotaan kovia hintoja. Superruualle
ei ole virallista määritelmää, mutta yleisesti superruokina pidetään ruokia,
jotka sisältävät suhteessa runsaasti ravintoaineita. Niille ei myöskään ole
laatu- tai muita virallisia vaatimuksia, joten superruokana voidaan myydä lähes
mitä vain. Suomalaiset voisivat nyt ottaa kopin myös superruuasta, ja myydä
oikeasti terveellisiä, puhtaita tuotteita niiden laatuun vedoten, kuten jotkin
yritykset ovat jo tehneetkin. Esimerkiksi Kiantama Oy vie jo ulkomaille
suomalaisia, terveellisiä marjavalmisteita.
Kuluttajat haluavat myös tuottaa osan ravinnostaan itse, ja
kaupunkiviljely yleistyy yleistymistään. Jopa pienellä cityparvekkeella voidaan
viljellä kasviksia ja yrttejä. Puutarhanhoito on tämän ansiosta pitkästä aikaa
noussut muodikkaaksi harrastukseksi myös nuorten aikuisten keskuudessa. Itse
kasvatetut ruoka-aineet ovat taatusti tuoreita, puhtaita ja kaiken lisäksi
halpoja, kun välistä ei ole vetämässä yhtä montaa porrasta kuin kaupallisessa toimitusketjussa.
On jännittävää nähdä, mihin suuntaan ruokatrendit
tulevaisuudessa kehittyvät. Suomella on nyt mahdollisuus toimia esimerkkinä ja
edelläkävijänä myös maailmanlaajuisesti, kuten joillakin edellä mainituilla
osa-alueilla jo tehdään. Myös viennissä voisimme käyttää kilpailuvalttina tätä
edelläkävijyyttä – kuten myös vetonaulana vastuullisen matkailun yhteydessä.
Viimeksi reilu viikko sitten järjestetyssä ravintolapäivässä olin pettynyt, kun
Helsingin suosituimmat paikat olivat vallanneet lähinnä aasialaiset kokit ja
ravintolat, yhtään niiden ruokia tai kulttuureja väheksymättä. Meillä
suomalaisillakin olisi vain ruoka-asioissa niin paljon annettavaa.
Toivottavasti seuraavassa ravintolapäivässä voin tehdä jo enemmän myös selkeämmin suomalaisia,
vastuullisia ruokavalintoja!
Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
Tunnisteet:
elintarvike,
kasvis,
liha,
luomu,
Ravintolapäivä,
Ruoka,
Superruoka
perjantai 23. toukokuuta 2014
Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena
Monet kaupan alan toimijat ovat olleet jo pitkään helisemässä talouden taantumassa. Poikkeuksena voidaan nostaa kirpputorit, joille talouden tilanne voidaan nähdä jopa kilpailuetuna. Toisen hyöty on toisen tappio - niinhän se usein menee. Pelkästään vallitsevan taantuman kunniaksi ei kuitenkaan kannatta kirpputorien kasvavaa suosiota laittaa. Ihmisten asenteet kierrätyksen suhteen ovat myös muuttuneet; sellainen tavara joka olisi aikaisemmin joutanut kaatopaikalle, lahjoitetaan tai myydään nykyään eteenpäin. Myös kirpputorien maine on selvästi noussut viime vuosina, eikä käytettyyn vaatteeseen pukeutumista enää oudoksuta, vaan kirpputorilöydöistä kerrotaan kovaan ääneen jopa suosituimmissa muotiblogeissakin.
Erilaisia kirpputoritapahtumia järjestetään paljon ja ne ovat ainakin pääkaupunkiseudulla hyvin suosittuja. Milloin Kattilahallissa, milloin Tavastialla, tulijoita riittää kadulle jonoksi asti. Huomenna on vuorossa taas Siivouspäivä: kaksi kertaa vuodessa järjestettävä kierrätystapahtuma, jolloin kuka tahansa voi pystyttää oman kirpputoripisteensä pihalleen, puistoon yms. Myös käytetyn tavaran myynti verkossa on lisääntynyt. Tori.fin ja huuto.netin tyyppisten sivustojen lisäksi tänä päivänä ovat suosittuja myös erilaiset facebook- ja blogikirpputorit. (Saipa Siivouspäiväkin alkunsa sosiaalisessa mediassa.) Lähipiirissäni olen usein kuullut kehuttavan erityisesti pienten lasten vaatteisiin keskittyviä facebook-kirpputoreja, sekä hääkirpputori-sivustoja, sillä näiltä foorumeilta ostetut tuotteet vastaavat lähes aina kaupasta saatavaa.
Suomessa ajautuu kaatopaikalle vuosittain noin 90 000 tonnia tekstiilijätettä, mikä tarkoittaa 17 kiloa henkilöä kohden (YLE). Määrä on hurja. Arvioiden mukaan tekstiilijätteestä uudelleenkäyttöön ohjautuu 30 % ja kierrätykseen 14 % (SYKE). Vaikka suomalaisten kierrätysasenteissa näkeekin positiivista muutosta, on edelleen monille luontevin tapa hankkiutua turhasta tavarasta eroon heittämällä se roskikseen.
Positiivista on, että tekstiili- ja vaatetusalalla toimii jo useita innovatiivisia, tekstiilijätettä hyödyntäviä yrityksiä. Positiivisempaa vielä on se, että tekstiili- ja vaatetusteollisuus itse palkitsi vuoden suomalaisena muotitekona tällaisen yrityksen. Pure Waste Textiles prosessoi tekstiilijätteen raaka-aineen takaisin kuitumuotoon. Kierrätetty kuitu sitten kehrätään langoiksi ja edelleen vaatteeksi. (YLE)
Ihmisten tulisi mielestäni kiinnittää myös suurempaa huomiota tekstiilien huoltoon. Monilla valinnoilla vaatteet pysyvät käyttökelpoisena pidempään. Itse nostaisin suurimpana ongelmana vaatteiden "liikapesemisen" ja liiallisen huuhteluaineen käytön. Esimerkiksi tiettyjen urheilutekstiilien kohdalla huuhteluaine voi todella vahingoittaa vaatetta. Tällä viikolla farkkujätti Levi Straussin toimitusjohtaja Chip Bergh kommentoi mediaan, että farkkujen pesua tulisi ehdottomasti välttää. Itse hän pesee farkkunsa vain kerran vuodessa. Vaihtoehtona farkkujen pesulle hän on aiemmin ehdottanut pakastamista; farkkujen pakastaminen kerran kuussa auttaa pitämään farkuista hajun loitolla. Tämä temppu on itseltäni vielä toistaiseksi koittamatta.
Ihmisten tulisi mielestäni kiinnittää myös suurempaa huomiota tekstiilien huoltoon. Monilla valinnoilla vaatteet pysyvät käyttökelpoisena pidempään. Itse nostaisin suurimpana ongelmana vaatteiden "liikapesemisen" ja liiallisen huuhteluaineen käytön. Esimerkiksi tiettyjen urheilutekstiilien kohdalla huuhteluaine voi todella vahingoittaa vaatetta. Tällä viikolla farkkujätti Levi Straussin toimitusjohtaja Chip Bergh kommentoi mediaan, että farkkujen pesua tulisi ehdottomasti välttää. Itse hän pesee farkkunsa vain kerran vuodessa. Vaihtoehtona farkkujen pesulle hän on aiemmin ehdottanut pakastamista; farkkujen pakastaminen kerran kuussa auttaa pitämään farkuista hajun loitolla. Tämä temppu on itseltäni vielä toistaiseksi koittamatta.
Minttu Aalto
Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy
CRnet Oy
perjantai 9. toukokuuta 2014
Äitienpäivä
Tulevana sunnuntaina moni
muistaa ajatuksin, kukkasin, kynttilöin, lahjoin tai läsnäolollaan äitiä.
Suomessa äitienpäivää on juhlittu jo lähes sata vuotta ja juhlapäivänä äitejä
muistetaan myös tasavallan presidentin toimesta ansiomerkein. Ja mikäpä siinä
muistaessa, onhan Suomi maailman paras maa olla äiti. Näin sanoo Pelastakaa
lapset –järjestön tuore, kuluneella viikolla julkaistu raportti. Raportissa
tarkasteltiin maittain äitiys- ja lapsikuolleisuutta, koulutusaikaa, talouden
tilaa ja naisten osuutta parlamentissa, ja vaikkei Suomi pokannut kultamitalia
yhdestäkään sarjasta, oli tasainen pistesijoitus joka sarjassa voiton takeena. Saharan
eteläpuoliset valtiot, Somalia ja Kongo etunenässä, löytyvät listan
häntäpäästä.
Valtiovalta on muistanut
jo äideiksi tulleiden lisäksi myös äideiksi aikovia. Matti Vanhanen kehotti
pääministerikaudellaan suomalaisia lapsentekoon ja Sauli Niinistö säesti
Vanhasen sanomaa pari vuotta takaperin. Nyt kuitenkin tukipolitiikan muuttuessa
ja leikkurin laulaessa lapsilisien vähennyksistä, on valtiovallan viesti
muuttunut mollivoittoiseksi. Lisäksi epävarmat työpaikat, pitkät opiskeluajat
ja toimeentulon pelko saavat monet lykkäämään lapsentekoa. Mikäli verkossa
kiertävä huhu ”lapsilisäleikkauksen vaihtoehtona oli tupakkaveron nosto” pitää
paikkansa, voidaan puhua aikamoisesta päättäjien suunnasta tulevasta pyllistyksestä
kannustimen sijaan.
Kannustamista maassamme
kyllä kaivattaisiinkin, ihan naisten kesken. Eurovaalien ollessa ajankohtainen teema
myöskin, pohtii europarlamentaarikko Riikka Pakarinen haastattelussaan (MeNaiset 34/2013) äitien asemaa – toisten äitien keskellä. Pakarinen on huomannut
naisten välillä kovaa arvostelua kasvatusasioissa. Kasvatuksen lisäksi naisten
välinen selkäänpuukotus ja kadehtiminen eivät rajoitus pelkästään äitiyteen,
vaan seuraavat monesti myös työpaikoille. Kuulostaako kenellekään äidille tai
naiselle tutulta?
Kuinka maamme äidit ja
naiset saataisiin sitten suuntaamaan kaikki se mahdolliseen kadehtimiseen
käytetty energia lasten hyväksi? Mistä naisten välinen kateus ja kyräily
maassamme kumpuaa? Onko äitiydestä ja elämästä tullut suorittamista, jonka alla
uuvutaan, mutta jonka nimissä tavoitellaan silti kaikkivoipaisuuden viittaa
hartioille? Tapahtuuko samaa niin sanotussa miesten maailmassa?
Ihmisen kohtaaminen
ihmisenä ja hyväntahtoinen, vilpitön ja kunnioittava välittäminen ja
huomioiminen lienevät lääke tähän vaivaan. Kuulostaa helpolta, tiivistetyltä ja
varmaankin kliseiseltä. Mutta silti, kokeillaanko?
Kirsi Seppänen
Project Manager M.Sc.
(Tech)
Crnet Oy
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Manifesti suomalaisen työn puolesta
Vapun juuret työväen juhlana ulottuvat USA:han, 1880-luvulle, jolloin mielenosoituksissa vaadittiin työläisille kahdeksan tunnin työpäivää. Vappua on vietetty yleisesti kevään juhlana eri puolilla maailmaa, mutta Suomessakin se on ollut perinteisesti myös työväen juhla. Paitsi työväki, myös ylioppilaat ovat ottaneet vapun omakseen. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, jolle on annettu nimi suomalaisen työn päivä.
Tänä päivänä suomalainen työ on murroksessa. Lama-aika on pakottanut yritykset säästökuureille, ja yt-neuvottelut ovat arkea monissa organisaatioissa. Ikärakenne muuttuu, ja huoli työväestön ikääntymisestä kasvaa. Kehittyvät maat valtaavat bisnestä, ja suomalaisten työpaikkojen puolesta pelätään. Lisäksi teknologia valloittaa tehtäviä, jotka perinteisesti ovat olleet ihmisten heiniä. Onkin syytä pohtia, mihin suomalainen työ on menossa, ja mitä voisimme sen eteen tehdä.
Erityisen huolestuttavaa luettavaa tänä keväänä ovat olleet
uutiset nuorisotyöttömyyden kasvusta. Suomessa varsinkin akateemisesti
koulutettujen nuorten työttömyys on noussut kohisten, eikä tilanne
yleiselläkään tasolla hyvältä näytä. Vaikka vielä ollaan kaukana katastrofista,
joka esimerkiksi Espanjassa on vallalla, on syytä tarttua toimeen ennen kuin
joudumme itse samaan pisteeseen.
Planin Suomen nuorten Mitä? -verkosto järjesti viime
viikonloppuna Helsingissä EU:n takapihalla –tapahtuman, jonka pääteemana oli globaali
nuorisotyöttömyys. Taidokkaasti suunniteltu ja toteutettu installaatio
perehdytti kävijän aiheeseen, ja esitteli EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa
erityisesti kehitysmaiden nuorisotyöttömyyteen. Kastelemalla ja leikkaamalla
kuusentaimia havainnollistettiin eri tekijöiden riippuvuuksia toisistaan.
EU:lla on suuri valta niin kehitysmaiden kuin oman alueensa
työllisyyden parantamisessa. Politiikalla voidaan vaikuttaa asioihin, mutta
kotimaassa paine nojaa kuitenkin yrityksiin. Harjoittelupaikat nuorille ja
opiskelijoille, osatyöpaikat osatyökykyisille tai vaikkapa vanhuksille sekä
esimerkiksi pienten yritysten yhteistyöntekijät ovat mahdollisuuksia, joita
voitaisiin yrityksissä hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän. Näin
voitaisiin tarjota yhä useammalle ihmiselle toimeentuloa, mielekästä tekemistä ja
hyödyllistä kokemusta – ja mikä parasta, yrityksille kallisarvoista työtä.
YT-neuvotteluiden ja irtisanomisten sumassa usein unohtuu,
että työttömien määrän lisääntyminen ei ainakaan nosta Suomen taloutta nousuun
– päinvastoin. Suokaamme siis suomalaisen työn päivänä ajatus sille, miten
voisimme kukin tahoillamme edistää suomalaisten työllistymistä, koski se sitten
nuoria tai vanhoja, akateemisia tai duunareita, teollisuutta tai palveluja
taikka naisia tai miehiä. Taloudellinen hyvinvointi on kollektiivinen käsite,
eikä sitä kohenneta vain muutaman menestyvän yrityksen voimin. Mukaan tarvitaan
koko elinkeinoelämä, politiikka ja kansa, vetämään köyttä yhteen suuntaan, ei
toisiaan vastaan.
Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Somen avulla vastuullisempia tuotantoketjuja
FIBS ry:n teettämän yritysvastuututkimuksen (2014) tulosten mukaan
asiakkaiden merkitys yritysten vastuullisuuden vauhdittajina on kasvanut
edellisestä vuodesta. Yhtenä syynä
asiakkaiden merkityksen kasvuun on varmasti koko ajan kasvava sosiaalisen median
rooli yritysten liiketoiminnassa. Yritysten on oltava aktiivisia somessa, ja niiden
tulee olla valmiita vastaanottamaan asiakkaidensa palautetta myös sitä kautta,
ja niiden on myös osattava reagoida niihin tarpeeksi nopeasti.
Torstaina 24.4. tuli kuluneeksi tasan vuosi Plaza Ranan
tehdasrakennuksen romahtamisesta Bangladeshissa. Tuossa onnettomuudessa menehtyi
1133 ihmistä. Rakennus oli saanut rakennusluvan kuuden
kerroksen korkuiselle tehdasrakennukselle. Romahtaessaan tehdas oli
yhdeksänkerroksinen. Lupaa lisäkerroksille ei ollut koskaan myönnetty. Vaateteollisuus
on varmasti yksi eniten mediassa esiin nousevista toimialoista, kun puhutaan
vastuullisuusuutisoinnista. Uutiset pyörivät useimmiten epäinhimillisten
työolosuhteiden, lapsityön tai pakotetun työn, vaarallisten kemikaalien ja
tekstiiliylijäämien ympärillä. Näistä uutisoinneista huolimatta ruotsalainen vaatealan
jätti palkittiin tänä vuonna jo neljättä kertaa maailman eettisimpänä
yrityksenä (Talouselämä).
Traagisen onnettomuuden vuosipäivänä vietettiin FashionRevolution-päivää, josta Suomessa puhutaan Vaatevallankumouksena.
Päivän päätavoitteena on muuttaa vaateteollisuutta niin, ettei Plaza Ranan kaltaisia katastrofeja enää ikinä tapahtuisi. Tavoitteena on näyttää vaateteollisuudelle,
että kuluttajat haluavat vaatteita, jotka on tehty reiluissa oloissa ja joista
työntekijä on saanut elämiseen riittävää palkkaa. Lisäksi tällä päivällä
halutaan näyttää teollisuudelle, että kuluttajia todella kiinnostaa missä,
miten ja kuka heidän vaatteensa on tehnyt. Päivää vietettiin yli 50 maassa.
Ruokaostoksilla moni kuluttaja on jo tänä päivänä kiinnostunut tuotteen alkuperästä, ja tuotteiden pakkausmerkinnät auttavat sen selvittämisessä. Vaatekaupoissa tilanne ei sen sijaan ole vielä yhtä vaivatonta. Erään tutkimuksen mukaan kuluttajat ovat kuitenkin lisääntyvästi kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä; suomalaisista joka kolmas asettaa ostoksilleen vähintäänkin melko tiukat eettiset ja ekologiset ehdot. (YLE) Samanaikaisesti 61 % vaatemerkeistä ei osaa sanoa, missä heidän vaatteensa tehdään (Australian Fashion Report). 75 % vaatemerkeistä ei tiedä millaisissa oloissa kankaat tehdään ja 93 % ei tiedä käyttämiensä kangasmateriaalin alkuperää.
Ruokaostoksilla moni kuluttaja on jo tänä päivänä kiinnostunut tuotteen alkuperästä, ja tuotteiden pakkausmerkinnät auttavat sen selvittämisessä. Vaatekaupoissa tilanne ei sen sijaan ole vielä yhtä vaivatonta. Erään tutkimuksen mukaan kuluttajat ovat kuitenkin lisääntyvästi kiinnostuneita tuotteiden alkuperästä; suomalaisista joka kolmas asettaa ostoksilleen vähintäänkin melko tiukat eettiset ja ekologiset ehdot. (YLE) Samanaikaisesti 61 % vaatemerkeistä ei osaa sanoa, missä heidän vaatteensa tehdään (Australian Fashion Report). 75 % vaatemerkeistä ei tiedä millaisissa oloissa kankaat tehdään ja 93 % ei tiedä käyttämiensä kangasmateriaalin alkuperää.
Mitä Vaatevallankumouksessa sitten tapahtui? Kuluttajia
kehotettiin päivän aikana kuvaamaan itsensä vaatteet nurinpäin puettuina, siten
että vaatteen tietolappunen valmistusmaineen näkyy kuvassa. Kuva tuli sitten
jakaa sosiaalisessa mediassa kysymyksen kera: Kuka on tehnyt vaatteeni?. Tarkoituksena oli myös merkitä kuvaan se
brändi/merkki, jonka vaatetta piti yllään kyseisessä kuvassa. Näin kysymykset
menivät perille yritysten omien some-kanavien kautta. Toivottavasti ne yritykset,
joiden tuotantoketjut kestävät päivänvaloa ja jotka tekevät aktiivisesti työtä
vastuullisemman vaateteollisuuden puolesta, osasivat käyttää eilisen päivän
hyödykseen. Ja toivottavasti ne toiset yritykset tunsivat kuluttajien suunnalta
tulevan painostuksen.
Mielenkiintoista nähdä, onko Vaatevallankumouksella jotain
näkyvää – pientä tai jopa vähän suurempaa – vaikutusta vaateteollisuuteen.
Minttu Aalto
Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy
CRnet Oy
torstai 17. huhtikuuta 2014
Kestääkö kestävä johtajuus?
Johtaminen ja johtajuus – olipa kyseessä yritys tai julkishallinnon organisaatio – on vaikea laji. Hyvä johtaja on tasapuolinen esimies ja huomioi kaikki organisaatioon kuuluvat henkilöt. Johtaja kuuntelee ja häntä kuunnellaan. Johtaja on sanalla sanoen superhenkilö. Mutta kuten kaikki tiedämme superhenkilöitä ei ole olemassa.
Johtajuus on taitolaji: miten ratkaistaan erilaiset ongelmatilanteet siten, että päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tai aiheutetaan mahdollisimman vähän vahinkoa. Ja vielä kun liitetään eteen adjektiivi kestävä, niin ollaankin jo alueella, jossa pitäisi osata ennakoida – ei ennustaa - tulevaisuuden globaaleja trendejä. Lisäksi pitäisi vielä osata valita trendi, josta tulee valtavirtaa unohtamatta kuitenkaan liiketoiminnalle tärkeitä marginaalialueita.
Nykyisessä tietotulvassa eli infoähkyssä kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkia johtamiseen kuuluvia osa-alueita. Nyt katseet kääntyvät johtoryhmään, joka on siis se joukko, jonka kanssa johtaja sparraa ja arvioi toiminnan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Kun omassa porukassa – mielellään erilaisten persoonien kesken - mietitään ja arvioidaan liiketoiminnan vaihtoehtoisia toimintamalleja, lopputulos on todennäköisesti hyvä, voi olla jopa erinomainen. Ensimmäinen kestävän johtajuuden teesi on siis johtajan oma ’dream team’ – osaava, innovatiivinen ja rohkea nykyajassa kiinni oleva ryhmä.
Kun liiketoiminnan suunta on selvä, sen jälkeen pitää varmistaa, että operatiiviset toimenpiteet seuraavat näitä linjauksia. Nyt kestävyydelle tulee huomattavasti enemmän haasteita: kuinka yrityksen (tai organisaation) keskeiset tavoitteet saadaan toteutettua taloudessa sekä laatu-, ympäristö- ja henkilöstöasioissa. Jos yksi näistä tukipilareista alkaa horjua eikä korjausliikkeitä tehdä riittävän pian, lopputulos on pienempi tai suurempi katastrofi. Tai tuloksena on todellinen hätätilanne.
Jos johtaja näistä kahdesta haasteesta selviää, hän on jo voiton puolella. On vielä kolmaskin edellytys kestävälle johtajuudelle eli pitää pysyä ajassa mukana, tehdä uusia linjauksia, mutta kestävän kehityksen periaatteiden mukaan: jotain pitäisi jäädä myös seuraaville sukupolville.
Globaalisti kestävän kehityksen haavoittuvin osuus tänä päivänä ympäristöasiat. Jos me tuhoamme oman elinympäristömme, ei kestävällä talouspolitiikalla tai oikeudenmukaisella henkilöstöpolitiikalla ole mitään merkitystä silloin, kun ei ole enää puhdasta vettä ja puhdasta maaperää ruoan tuotantoon. Ympäristöasioiden osalta globaalisti ’kello alkaa olla viittä vaille kaksitoista’.
Case Talvivaara – esimerkki siitä kuinka ympäristöasiat ottivat pääosan johtamisessa
Talvivaaran kaivostoiminta aloitettiin lähes 10 vuotta sitten Kainuussa suurin toivein: työtä ja hyvinvointia suomalaiselle rakennemuutosalueelle. Liiketoiminnan alku meni perinteisen kaavan mukaan - paitsi että rahoitusta projektin alkuvaiheessa löytyi suurilta ja pieniltä sijoittajilta. Talousasiat rullasivat. Henkilöstöä eri tehtäviin löytyi helposti. Oli alkamassa Kainuun teollisuuden uusi elämä. Paikalliset ympäristöviranomaiset valvoivat kaivosteollisuuden haastavia ympäristöasioita. Business rullasi.
Sitten tuli syksy 2010 ja ensimmäiset kaivostoimintaan liittyvät vesiongelmat eli ympäristöasiat sakkasivat niin pahasti, että Talvivaara oli muutaman päivän pääuutisena kaikissa medioissa. Tilanne saatiin jollakin tavalla hallintaan – ja business porskutti. Pieni epäilys jäi kuitenkin jäljelle: ovatko ympäristöasiat hallinnassa. Ja sitten tuli marraskuu 2012, jolloin ympäristöasiat alkoivat jo kaataa koko liiketoimintaa.
Sattumat ja tapahtumat seurasivat toisiaan, ja ulkopuolisesta näytti siltä, että tilanne ei ole kenenkään hallinnassa. Onneksi pato saatiin kasattua ja ympäristökatastrofi vältettiin. Mutta sen jälkeen yritys on ollut taukoamatta mediassa - vain ja ainoastaan negatiivisessa valossa. Ympäristöongelmia seurasivat taloudelliset ongelmat ja sitten osaavat henkilöt lähtivät vähitellen muualle töihin.
Paljon on toistaiseksi melko puhdasta vettä virrannut Kainuun seudun puroissa. Mutta riskit eivät ole pienentyneet saati sitten poistuneet. Tämä lyhyt yhteenveto vain osoittaa sen, että liiketoiminta, jolla olisi vielä 40-50 hyvää vuotta jäljellä (bioliuotusprosessi toimii ja esiintymä on globaalistikin suuri) lähes loppui ympäristöasioiden ongelmiin. Eli yksi tukijalka petti totaalisesti. Ja pienet korjausliikkeet eivät enää auttaneet. Jäämme odottamaan suuria korjausliikkeitä (aika tosin alkaa olla lopussa), sillä ilman niitä business pitää lopettaa.
Johtajuus on taitolaji: miten ratkaistaan erilaiset ongelmatilanteet siten, että päästään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tai aiheutetaan mahdollisimman vähän vahinkoa. Ja vielä kun liitetään eteen adjektiivi kestävä, niin ollaankin jo alueella, jossa pitäisi osata ennakoida – ei ennustaa - tulevaisuuden globaaleja trendejä. Lisäksi pitäisi vielä osata valita trendi, josta tulee valtavirtaa unohtamatta kuitenkaan liiketoiminnalle tärkeitä marginaalialueita.
Nykyisessä tietotulvassa eli infoähkyssä kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkia johtamiseen kuuluvia osa-alueita. Nyt katseet kääntyvät johtoryhmään, joka on siis se joukko, jonka kanssa johtaja sparraa ja arvioi toiminnan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja haasteita. Kun omassa porukassa – mielellään erilaisten persoonien kesken - mietitään ja arvioidaan liiketoiminnan vaihtoehtoisia toimintamalleja, lopputulos on todennäköisesti hyvä, voi olla jopa erinomainen. Ensimmäinen kestävän johtajuuden teesi on siis johtajan oma ’dream team’ – osaava, innovatiivinen ja rohkea nykyajassa kiinni oleva ryhmä.
Kun liiketoiminnan suunta on selvä, sen jälkeen pitää varmistaa, että operatiiviset toimenpiteet seuraavat näitä linjauksia. Nyt kestävyydelle tulee huomattavasti enemmän haasteita: kuinka yrityksen (tai organisaation) keskeiset tavoitteet saadaan toteutettua taloudessa sekä laatu-, ympäristö- ja henkilöstöasioissa. Jos yksi näistä tukipilareista alkaa horjua eikä korjausliikkeitä tehdä riittävän pian, lopputulos on pienempi tai suurempi katastrofi. Tai tuloksena on todellinen hätätilanne.
Jos johtaja näistä kahdesta haasteesta selviää, hän on jo voiton puolella. On vielä kolmaskin edellytys kestävälle johtajuudelle eli pitää pysyä ajassa mukana, tehdä uusia linjauksia, mutta kestävän kehityksen periaatteiden mukaan: jotain pitäisi jäädä myös seuraaville sukupolville.
Globaalisti kestävän kehityksen haavoittuvin osuus tänä päivänä ympäristöasiat. Jos me tuhoamme oman elinympäristömme, ei kestävällä talouspolitiikalla tai oikeudenmukaisella henkilöstöpolitiikalla ole mitään merkitystä silloin, kun ei ole enää puhdasta vettä ja puhdasta maaperää ruoan tuotantoon. Ympäristöasioiden osalta globaalisti ’kello alkaa olla viittä vaille kaksitoista’.
Case Talvivaara – esimerkki siitä kuinka ympäristöasiat ottivat pääosan johtamisessa
Talvivaaran kaivostoiminta aloitettiin lähes 10 vuotta sitten Kainuussa suurin toivein: työtä ja hyvinvointia suomalaiselle rakennemuutosalueelle. Liiketoiminnan alku meni perinteisen kaavan mukaan - paitsi että rahoitusta projektin alkuvaiheessa löytyi suurilta ja pieniltä sijoittajilta. Talousasiat rullasivat. Henkilöstöä eri tehtäviin löytyi helposti. Oli alkamassa Kainuun teollisuuden uusi elämä. Paikalliset ympäristöviranomaiset valvoivat kaivosteollisuuden haastavia ympäristöasioita. Business rullasi.
Sitten tuli syksy 2010 ja ensimmäiset kaivostoimintaan liittyvät vesiongelmat eli ympäristöasiat sakkasivat niin pahasti, että Talvivaara oli muutaman päivän pääuutisena kaikissa medioissa. Tilanne saatiin jollakin tavalla hallintaan – ja business porskutti. Pieni epäilys jäi kuitenkin jäljelle: ovatko ympäristöasiat hallinnassa. Ja sitten tuli marraskuu 2012, jolloin ympäristöasiat alkoivat jo kaataa koko liiketoimintaa.
Sattumat ja tapahtumat seurasivat toisiaan, ja ulkopuolisesta näytti siltä, että tilanne ei ole kenenkään hallinnassa. Onneksi pato saatiin kasattua ja ympäristökatastrofi vältettiin. Mutta sen jälkeen yritys on ollut taukoamatta mediassa - vain ja ainoastaan negatiivisessa valossa. Ympäristöongelmia seurasivat taloudelliset ongelmat ja sitten osaavat henkilöt lähtivät vähitellen muualle töihin.
Paljon on toistaiseksi melko puhdasta vettä virrannut Kainuun seudun puroissa. Mutta riskit eivät ole pienentyneet saati sitten poistuneet. Tämä lyhyt yhteenveto vain osoittaa sen, että liiketoiminta, jolla olisi vielä 40-50 hyvää vuotta jäljellä (bioliuotusprosessi toimii ja esiintymä on globaalistikin suuri) lähes loppui ympäristöasioiden ongelmiin. Eli yksi tukijalka petti totaalisesti. Ja pienet korjausliikkeet eivät enää auttaneet. Jäämme odottamaan suuria korjausliikkeitä (aika tosin alkaa olla lopussa), sillä ilman niitä business pitää lopettaa.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Karjalasta kajahtaa – korvaan
Lappeenranta pääsi mukaan WWF:n kansainvälisen Earth Hour
City Challenge -kilpailun finaaliin ainoana Suomessa kuluneena keväänä.
Kilpailuun osallistui 160 kaupunkia yli kymmenestä eri maasta ja lopputulos oli
Kaakkois-Suomen kaupungille varsin hyvä, 14. Kilpailussa painotettiin kaupunkien
toimia ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Kaupungissa onkin varsin
hedelmällinen maaperä ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan, sillä paikallinen
yliopisto toimii Suomen monipuolisimpana yliopistotason energia-alan tutkijana
ja kouluttajana.
Tämäntyyppiset menestystarinat eivät synny tyhjästä. Usein
takana on suunnitelmallinen vuosien työ, johon kuuluu päätöksentekoa,
sitoutumista, kärsivällisyyttä ja toimeen tarttumista.
Nautiskelun keskellä kannattaa suoda pieni vilkaisu myös tulevaisuuteen, sillä yhden totuuden mukaan kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Kuinka siis siirtää kestävän kehityksen soihtua seuraaville sukupolville nyt, kun kaupunki polskii julkisuudessa varsin positiivisessa valossa? Epäilemättä yksi reitti on tehdä se koululaitoksen kautta. Mikäli opettajiin istuttaisi tietoa kestävästä kehityksestä, voisi tieto yltää myös oppilaisiin asti.
Nautiskelun keskellä kannattaa suoda pieni vilkaisu myös tulevaisuuteen, sillä yhden totuuden mukaan kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Kuinka siis siirtää kestävän kehityksen soihtua seuraaville sukupolville nyt, kun kaupunki polskii julkisuudessa varsin positiivisessa valossa? Epäilemättä yksi reitti on tehdä se koululaitoksen kautta. Mikäli opettajiin istuttaisi tietoa kestävästä kehityksestä, voisi tieto yltää myös oppilaisiin asti.
Sen vuoksi onkin ollut suuri yllätys, kuinka toisen asteen ammatillisten aineiden opettajien kestävän
kehityksen täydennyskoulutukseen on vihreässä ja vehreässä
Lappeenrannassa suhtauduttu, sillä onhan kestävän
kehityksen edistäminen yksi Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän strategioista.
Kestävän kehityksen täydennyskoulutuksessa opetushallitus
kustantaa toisen asteen ammatillisten aineiden opettajille maksuttoman
opetuksen, jossa kotimaiset huippuluennoitsijat ja kouluttajat saapuvat paikan
päälle viitenä opetuskertana – tarvittaessa jopa lauantaisin. Tehtävät tehtyään
ja kurssille osallistuttuaan osallistuja kuittaa itselleen opintopisteet. Kurssi
on saanut kiitettävää palautetta muiden paikkakuntien kurssilaisilta ja
innokkaita osallistujilta, eli opettajia on tässä maassa riittänyt.
Kuinkas kävikään Lappeenrannassa. Kurssista kertovat sähköpostit saivat
lappeenrantalaisopettajilta lähes täystyrmäyksen. Niiden vastaanottaminen
torjuttiin opetusta häiritsevänä. Kurssin markkinointi oppilaitokselle tuli opettajien
pyynnöstä lopettaa. Puhelut, viestit, sähköpostit ja yhteydenottopyynnöt
oppilaitoksen kestävän kehityksen yhteyshenkilölle kuitattiin täydellisellä hiljaisuudella.
Vastaanotto kauniissa kotikaupungissani on ollut ainoa laatuaan Suomessa. Torjunnan syitä voi vain arvailla ja ihmetellä. Uskon, että kestävän kehityksen tietoperusteinen ja viimeisimpiin tutkimuksiin perustuva opetus
yrityscaseineen ei varmasti heikentäisi paikallisen ammattiopiston tietotaitoa. Koulutus voisi lisäksi tuoda
uusia työkaluja opetukseen ja ajatteluun ilman että se veisi mitään pois oppilaitoksen omalta kestävän kehityksen toiminnalta. Yhteistyön
voimaa, avoimuutta ja kestävää kevättä kaakkoiseenkiin Suomeen toivottaa
Kirsi Seppänen
Project Manager M.Sc. (Tech)
Crnet Oy
Project Manager M.Sc. (Tech)
Crnet Oy
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Tunti maapallolle ei riitä enää kuluttajalle
Viime lauantaina 29.3. vietettiin WWF:n alullepanemaa maailman suurinta ilmastotapahtumaa, Earth houria. Osallistumalla tempaukseen sammuttamalla kiinteistöjen valot tunnin ajaksi saattoi tuoda esiin huolensa ilmastonmuutoksesta ja osoittaa toimivansa ilmastoasioiden puolesta. Yksin pääkaupunkiseudulla yli 200 virallista organisaatiota ilmoittautui mukaan tapahtumaan, ja kaupunkien valot pimenivät myös monissa kodeissa. (WWF)
Earth Hour on hieno tapahtuma ja julistaa tärkeää
sanomaa. Asian merkityksellisyydestä kertoo se, että vuosi vuodelta yhä useampi
taho on mukana tapahtumassa. On rohkaisevaa nähdä, että yritykset haluavat
toimillaan vaikuttaa tulevaisuuteemme. Lisäksi kuluttajat näkevät samalla,
mitkä toimijat haluavat tuoda esille vihreää imagoaan ja toimia hyvän asian
puolesta. Vai onkohan kyseessä sittenkin pelkkä mainostemppu? Valot on helppo
sammuttaa lauantai-iltana toimistolta, kun valtaosa ihmisistä ei edes ole
työpaikoillaan.
Viherpesu ei ole enää lähivuosina ollut esillä
mediassa samalla tavalla kuin aiemmin. Silti yrityksissä varmasti harjoitetaan
edelleen asioiden kaunistelua, kertomatta jättämistä ja ”hyvän omantunnon
ostamista”. Joissakin yrityksissä ympäristömyönteinen ajattelutapa on jo
sisäänrakennettu ominaisuus, mutta toisissa asiaan keskitytään vain pakon
sanelemana ja maineen kartuttamiseksi.
B2B-markkinoilla toimijoiden on helpompi tarkistaa
toistensa taustat ja vaatia vastapuolelta esimerkiksi aktiivisia
ympäristötoimia. Sen sijaan kuluttajamarkkinoilla myyjä ja ostaja ovat kovin
eriarvoisessa asemassa. Kuluttaja on sen tiedon varassa, mitä yritys itse,
viranomaiset tai muut kuluttajat yrityksestä tai sen tuotteista kertovat. Tämän
vuoksi yritysten läpinäkyvyys onkin nyt muodissa. Yhä useampi toimija raportoi
taloudellisten indikaattorien lisäksi myös vastuullisuudestaan pitääkseen asiakaskunnan
tyytyväisenä.
Kuluttaja on nykypäivänä kriittinen, ja positiivista
huomiota ei niin vain ostetakaan. Esimerkiksi yritys, joka osallistui Earth
Houriin, ei pelkästään tällä toimella saa kuluttajaa ajattelemaan
positiivisesti itsestään. Vastuullisen, vihreän imagon luominen on pitkä
prosessi, joka vaatii avoimuutta ja rehellisyyttä. Virheistään on opittava,
niistä on kerrottava ja maineen eteen on tehtävä töitä.
Aivan pienistäkin asioista voi kuluttajalta
kuluttajalle kulkevassa viestinnässä muodostua suuria tekijöitä, jotka
romahduttavat yrityksen maineen. Otetaan vaikkapa esimerkiksi Stockmannin
ilmapallocase, jossa myyjän lapselta takavarikoima ilmapallo aiheutti
sosiaalisessa mediassa valtavan kohun, kun yritys itse reagoi tapaukseen
ristiriitaisesti. Yritysten tulisikin hoitaa kaikki vastuullisuusasiansa
yhtenäisesti ja organisoidusti – niin että esimerkiksi Earth Houriin osallistuminen tukee
yrityksen muuta ympäristöviestintää, joka tukee varsinaisia ympäristötoimia,
jotka tukevat yrityksen ydintoimintaa. Vain tällä tavoin yritys voi luoda eheän
imagon, joka on uskottava ja todenmukainen – ja eri osa-alueet tulevat hoidetuksi
järkevällä, parhaalla mahdollisella tavalla.
Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Yritysten IT-järjestelmien tietoturvataso – Mihin asioihin toimiva tietoturva perustuu?
Saamme jatkuvasti lukea ja kuulla erilaisista yrityksiä
uhanneista ja kohdanneista tietototurvariskeistä, joissa on yritetty tai
onnistuttu murtautumaan yrityksien IT –järjestelmiin hyödyntämällä jotakin
tiedossa olevaa tietoturvaheikkoutta. Pelkästään YLE Uutisten verkkosivuilla on
viime aikoina aiheesta uutisoitu esim. seuraavat tietoturvauutiset: Suomalaisilla suuryrityksillä vakaviapuutteita tietoturvassa, Tietoverkkorikoksetlisääntyvät yhä, Tietomurtoja jo yli 100 000 vuodessa.
Lähestulkoon kaikki PK-sektorin yritykset ovat nykyään tietoisia
tietoturvauhkien olemassaolosta ja ovat jollain tavalla sijoittaneet varoja ja
resursseja IT-järjestelmiensä tietoturvan kehittämiseen ja toteuttamiseen.
Suojautuminen tietomurroilta on noussut yhdeksi yritysjohdon keskeiseksi
asiaksi, joka pitää ottaa huomioon liiketoiminnan jatkuvuuden ja yrityksen
maineen turvaamisen kannalta, sillä tietomurto voi pahimmillaan johtaa sellaisiin
seurauksiin, joista yritys ei pysty toipumaan.
Mistä siis voi johtua, että toiset yritykset ovat parempia
suojautumaan tietoturvauhilta? Onko kyse rahasta, resursseista, osaamisesta, yrityksen
johdon toiminnasta, teknologiasta, tuurista vai mistä? Tähän kysymykseen ei
varmasti löydy yhtä ainoaa tai oikeaa vastausta, vaan asiaa voi lähestyä
monelta suunnalta. Luonnollisesti asiaan vaikuttavat edellä mainitut seikat, mutta
mikään näistä ei yksinään tai edes yhdessä anna mielestäni vastausta
kysymykseen.
Vastausta pitää hakea yrityksen kyvyistä ja käytännöistä, joilla
yritys yleensä määrittää nykyisen ja tulevan markkina-asemansa yrittämällä
kilpailijoitaan paremmin ymmärtää markkinoidensa ja kohderyhmiensä trendit ja
tarpeet. Näitä asioita voi parhaiten selvittää 1) kysymällä markkinoilta oikeat
kysymykset, jotta saadaan oikeaa tietoa, sekä 2) tekemällä asiat oikein eikä
pelkästään hyvin, jotta saavutetaan asetetut päämäärät.
Samaa kysymysasetelmaa voi käyttää, kun mietitään ja
rakennetaan toimivaa IT-järjestelmien tietoturvaa, joka osaa suojata yritystä
tietoturvariskeiltä ja vahingoilta. Tietoturvan kehittämisen yhteydessä perusedellytys
on se, että yrityksellä on tahtotila hoitaa asiat kuntoon, ja että yrityksen
johto on sitoutunut siihen. Kun tätä
tahtotilaa jalkautetaan, edellä mainittua mallia voidaan soveltaa seuraavasti.
1) Oikeat
kysymykset, jotta saadaan oikeaa tietoa toimenpiteitä varten:
·
mitkä ovat yrityksen riskit?
·
mitkä ovat yrityksen merkittävimmät riskit ja
niiden seuraukset?
·
mikä on kustannustehokkain tapa pienentää/
poistaa riskit?
2) Tekemällä
asiat oikein eikä pelkästään hyvin, jotta saavutetaan asetetut päämäärät. Tietoturvassa
on kyse riskien kartoittamisesta ja hallinnasta (ymmärtämisestä). Riskin
määrittämiseen ja laskemiseen on olemassa yleiskaava riski = uhka x haavoittuvuus.
Katsomalla kaavaa näkee, että riskiä voi pienentää pienentämällä uhkaa, haavoittuvuutta tai molempia. Selvä asia, mutta miten hyvin yritys voi vaikuttaa uhkiin ja haavoittuvuuksiin? Käytännössä yritys ei pysty hallitsemaan uhkia, mutta sen sijaan se pystyy hallitsemaan haavoittuvuuttaan rakentamalla mekanismeja ja käytäntöjä, joilla omaa haavoittuvuutta pienennetään. Näin ollen yritykset käytännössä pienentävät riskiään pienentämällä haavoittuvuuttaan.
Tässä astuu kuvaan kysymys: tehdäänkö nämä asiat hyvin vai tehdäänkö asiat oikein? Kysymyksen takana on laatu vai määrä -asetelma (määrä ei korvaa laatua), eli keskitytäänkö toiminnan kannalta olennaisten haavoittuvuuksien poistamiseen vai kaikkien haavoittuvuuksien poistamiseen riippumatta niiden vakavuudesta. Ensimmäisessä vaihtoehdossa tehdään mielestäni asiat oikein, toisessa vaihtoehdossa vain hyvin. Oikeassa vaihtoehdossa luodaan puitteet tietoturvalle, joka todella suojaa yrityksen toimintaa, kun taas toisessa vaihtoehdossa ollaan puolitiessä - ei niin suojattuja.
Yrityksen riskienhallintastrategia on siis merkittävässä
asemassa yrityksen toimivan tietoturvan rakentamisessa – keskitytäänkö
yrityksen olennaisimpiin haavoittuvuuksiin vai kaikkiin haavoittuvuuksiin riippumatta
niiden vakavuudesta. Ainoastaan ymmärtämällä, mitkä ovat yrityksen olennaiset
haavoittuvuudet, voidaan valita oikeat toimenpiteet, joilla voidaan pienentää
yrityksen riskiä joutua tietoturvavahingon kohteeksi. Kysytään oikeat
kysymykset ja tehdään asiat oikein.
Kirjoittaja on Jörgen Jansson (KTM), Cybricon Oy:n toimitusjohtaja sekä perustaja. Cybricon Oy on yritys, joka auttaa yrityksiä löytämään oikeat asiat tietoturvansa parantamiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)