sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pelastusoperaatioita - kuuleeko kukaan?

HS:n kuukausiliitteen juttu siitä, kuinka toimittaja yritti pelastaa Nokian v 2008, on aika opettavainen tarina, kun jotakin olisi vielä ehkä  voitu pelastaa. Tai sitten ei.

Yritys - siis Nokia - reagoi, koska kirjeen lähettäjä oli maan johtavan päivälehden toimittaja. Olisiko yritys reagoinut, jos kirjeen olisi lähettänyt joku Taavi Tavallinen, kun hän pettyi ostamansa puhelimen ominaisuuksiin (tai siis tiettyjen ominaisuuksien puutteeseen). Tuskinpa, sillä strategiajohtajia ei yleensä kiinnosta loppukäyttäjä, joka kuitenkin aika itsenäiseti päättää, mitä tuotteita ostaa.

Tässä edellä mainitussa tapauksessa lyhyellä aikavälillä häviäjä oli Suomen valtio menetettyinä verotuloina. Uskolliset osakkeenomistajat saattavat vielä saada jopa vähän voittoakin. Mutta tapaus ei sisältänyt välitöntä uhkaa meille suomalaisille eikä ympäristötuhon aineksia eikä muitakaan todellisen vaaran aineksia.

Mutta tässä maassa yritetään nyt - vuonna 2013 -  pelastaa tapauksia, jossa panoksena on todennäköiset laajat ympäristövahingot, joiden korjaaminen vie vuosikymmeniä, sekä maakuntia koskevat suuret teollisten työpaikkojen menetykset ja myös Suomen maine vastuullisena valtiona.

Kuuleeko kukaan? Ehkä kuulee, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää - tai sitten kysymyksessä on peli, jossa on tulossa hyvät bonukset mutta vain harvoille toimijoille - tuskin kuitenkaan omistajille. Mitä voi pieni ihminen tehdä? Turvautua maan suurimman mediayhtiön edustajaan, josko häntä kuunnellaan?

Ehkä sitten viiden vuoden kuluttua julkisuuteen tulee kirjeitä, joista ilmenee, että tilanne olisi voitu saada hallintaan.


Tuula Pohjola