lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kaksi vaihtoehtoa: kolera tai rutto

Nuo sanat lausui jo lähes puoli vuotta sitten kaivosalan kokenut konkari Talvivaaran vesiongelmasta. Purkuputki olkoon nyt sitten vaikka rutto. Kolera eli toinen vaihtoehto on täysin hallitsematon vesien tulvinta etenkin Vuoksen vesistön eli etelän suuntaa. Vaikka sekään ei ihan vielä ole poissa laskuista.

Konsulttiyhtiö Pöyry on mallintanut purkuputken vesien vaikutuksia Nuasjärveen - ja haittoja ei ole. Syke eli Suomen ympäristökeskuksen edustaja komppaa Pöyryä, Kainuun ELY-keskuksen edustaja ei ole ihan yhtä varma asiasta: "Sulfaatti ei ole myrkky vaan suola vedessä, mutta emme tunne tarkasti, miten kalat kokevat sen ympäristössään." (HS 25.4.15).  Eräs kokenut vesitutkija lausui purkuputken käytöstä: "Sehän on jätteen siirtämistä paikasta toiseen, kerrostumia Nuasjärvessä tuskin voidaan välttää." Nyt AVIn myöntämä luparaja on korkea eli todennäköisyys kerrostumille on olemassa.

Kalan ostajat ainakin kaikkoavat seudulta. Myös Oulujärven kalastuselinkeino saa varjon ylleen - siihen ei mitään varsinaista syytä ehkä olisi - mutta tavallisen kuluttajan näkökulmasta purkuputki (vaikka se ei tule edes Oulujärveen) saastuttaa. Lisäksi oululaisten käyttövesi tulee Oulujärvestä. Pullotetun veden myynti lisääntyy varmaan satoja prosentteja Oulun seudulla. Ja matkailuelinkeinokin Kainuussa tulee todennäköisesti kärsimään - turisti ei halua lomallaan miettiä järvien sulfaattipitoisuuksia ja kysellä tarjottavien ruokien alkuperää.

Pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin epäoikeudenmukaisuus: 50 ammattikalastajalle vain todetaan, että suolaa nyt vain tulee järviin, ja ihan tarkkaan ei tiedetä mitä siitä seuraa. Lisäksi järvien rannoilla olevat vapaa-ajan asunnot menettävät arvonsa, jos (ja kun) järvivettä ei voi käyttää saunassa tai porkkanapenkin kasteluun. Taloudellisessa mittakaavassa toimiva kaivos vastaan kalastuselinkeino tai matkailuelinkeino - voittaja on tiedossa.

Muistutettakoon, että jo syksyllä 2013 oli olemassa toimiva ratkaisu Talvivaaran vesiongelmaan - joka olisi ollut veronmaksajillekin edullisempi - mutta erilaiset poliittiset intohimot ja muut ehkä inhimilliset mutta eivät hyväksyttävät tekijät olivat voimakkaampia, ja teknisesti toimiva ratkaisumalli haudattiin viranomaishallinnon syövereihin.

Pahinta kuitenkin on ympäristön pilaaminen (lisää) ja epäoikeudenmukaisuus asukkaita sekä edellä mainittuja yrittäjiä kohtaan..