tiistai 17. helmikuuta 2015

Kestävä kehitys ja naiset - avain parempaan tulevaisuuteen

Tänään 17. helmikuuta 2015 meitä kokoontui lähes 70 henkilöä kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta kestävä kehitys ja naiset. Europarlameetaarikko Sirpa Pietikäinen käsitteli asiaa kiertotalouden, kestävän kulutttamisen ja kestävän ruokatalouden kannalta. Kaikki siis aiheita, jotka ovat suurelta osin meidän naisten 'harteilla'. Tämä siis koskee teollistuneita sekä kehittyviä maita. Naisten käsissä on siis loppupeleissä maapallon säilymisen avaimet.

Yhteistyö paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti on kestävän kehityksen toteuttamisen perusedellytys. Arkkitehti Saija Hollmén kertoi Ukumbi ry:n rakennusprojekteista Sierra Leonessa ja Tansaniassa. Saijan esitys toi konkreettisesti esiin tosiasian, että me tämän päivän seminaariin osallistuneet elämme etuoikeutettua elämää.

Näin ollen meillä on todellinen mahdollisuus -  ei vain velvollisuus - osallistua kansainväliseen kestävän kehityksen työhön, jotta mahdollisimman moni nainen ja tyttö kehittyvissä maissa voisi käydä koulua ja viedä kestävää kehitystä eteenpäin omassa kotimaassaan ja kulttuurissaan.

Lopuksi allekirjoittanut otti esille 3E:n  eli ekologia, ekonomia ja eettisyys teeman. Ilman puhdasta elinympäristöä, hyvin hoidettua julkista ja yksityistä taloutta sekä eettistä toimintatapaa meillä ei ole paljonkaan resursseja jäljellä.

Me naiset pystymme muuttamaan maailmaa kestävän kehityksen mukaisesti toimivaksi paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Emme ehkä salamannopeasti mutta ihan varmasti - jos vain yhdessä ryhdymme toimeen.

Tilaisuuden järjesti Soroptimist International Helsinki.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Moni kunta päältä kaunis


Kuntien säästötoimet ovat olleet koko laman ajan julkisuudessa, mutta viime aikoina kunnista on alkanut kuulua hälyttäviä viestejä. Jo viime vuonna erilaiset rahoitukseen ja eettisiin kysymyksiin liittyvät kuntasotkut täyttivät uutiset, ja tammikuu toi julkisuuteen useita uusia hämäriä tapauksia.

Espoossa nousi esiin virkamieheen kohdistunut epäily puolueellisesta ruokahankintojen valinnasta (HS 26.1.2015). Samalla viikolla Vantaan sisäisessä tarkastuksessa kävi ilmi merkittäviä rahoitusepäselvyyksiä kiinteistöyhtiöissä (HS 29.1.2015). Porissa puolestaan poliittisilla yhteyksillä on ollut vaikutusta lomautettavien ja irtisanottavien ihmisten valinnassa (HS 30.1.2015). Lisäksi kuntapoliitikot ovat käyttäneet asemaansa taloudellisesti hyväksi, kuten viimeksi Kirkkonummella lahjusten ottamisesta syytetty Timo Haapaniemi (HS 30.1.2015).

Uutisoinnin ja tapausten määrän perusteella alkaa tuntua siltä, että kuntajärjestelmä ympäri Suomen on läpimätä. Toimintaa ei valvota riittävällä tasolla, ja väärinkäytökset tulevat ilmi liian myöhään jos ollenkaan. On käsittämätöntä, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kunnissa käytetään vapauksia näin vääriin tarkoitusperiin. Viimeaikaisen otoksen perusteella näyttää siltä, että kunnille tulisi järjestää valvovat viranomaiset, jotka tutkisivat kaikki päätökset reaaliajassa. Tämä ei tietenkään todellisuudessa ole realistinen vaihtoehto – kysymys kuuluukin, millä nämä ongelmat sitten kitketään Suomesta.

Miten paljon mätää kunnista vielä löytyykään, jää nähtäväksi. Selvää kuitenkin on, että tällaisten epäselvyyksien ja pimeiden liikkuvien rahavirtojen vähentämisellä voitaisiin saada merkittävät positiiviset vaikutukset kuntien talouteen ja ilmapiiriin. Hyvä veli –verkostot ja politiikka jyräävät tällä hetkellä yhteisen edun ja houkuttavat käyttämään mahdollisuuksia hyväksi eettisesti väärin perustein. 

Enää en jännitä, löytyykö tällaisia tapauksia lisää, vaan mistä kunnasta seuraavaksi kuuluu - valitettavasti. Toisaalta on hyvä, että nyt asioita kaivellaan. Ehkäpä tulevat kuntapäättäjät ottavat opiksi huonoista esimerkeistä.


Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy


maanantai 2. helmikuuta 2015

Yhteinen inhokki

Talvivaara lienee saavuttanut Suomen virallisen inhokin arvonimen. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kaivostoiminnasta, ymmärtää asianomainen toimintaan liittyviä riskejä ja vaaroja tai ei. Tuntuu kaivoksella olevan yksi innokas puolestapuhujakin: tietokirjailija Erola, joka unohtaa muut kuin 'suolavedet' kaivoskeskustelussa.

Eilen (1.2.15) sain paikalliselta kainuulaiselta kansalaiselta - ei ole tutkija eikä tietokirjailija - sähköpostin, jossa hän kysyi aivan perusasiaa: "Miksi kaivokselle ei hankita puhdistuslaitoksia vesien puhdistamiseen ? Ei kai se nyt niin vaikeaa ole, tekniikkahan on olemassa." Aivan, ei se niin vaikeaa ole puhdistaa ainakin ns. vähän likaiset vedet ja laskea ne ulos, jotta akuutti tulvariski vähenee. Raskasmetalleja paljon sisältävät jätevedet ovat asia erikseen - niissä puhdistusprosessi on  erilainen.

Miksi sitä ei tehdä? Sitä olen tässä minäkin ihmetellyt jo 1,5 vuotta. Investointeja tietysti tarvitaan, mutta luulisi, että Kainuun luonto ja esimerkiksi matkailuelinkeino ovat sen arvoisia, että nämä puhdistuslaitokset olisi hankittu jo ajat sitten.

Tätä tapausta nyt 1,5 vuotta seuranneena ja siihen perehtyneenä, olen ihmetellyt asiaa myös lukuisilla sähköposteilla erilaisille tahoille, jotka ovat asian kanssa tekemisissä. Ja myös kommentoinut julkisestikin, kun asiaa on kysytty. Niin kuin 30.1.15 totesin, että kello on minuuttia vaille 12.

Onko meillä varaa menettää Kainuun luonto ja suuri työllistäjä (noin 40 vuodeksi)  muutamien pienien intressiryhmien etujen vuoksi?