torstai 24. marraskuuta 2011

Vastuullisuus fokuksessa

"Voit ilmoittaa, että aihepiiri ei ole enää toimintamme fokuksessa ja sen vuoksi olemme pari vuotta sitten luopuneet vastuullisuustoiminnasta."

Onko kyseessä a) EU:n ulkopuolisen teollisuusyhtiön viestintäpäällikön b) eurooppalaisen ravintolaketjun omistajan c) suomalaisen edunvalvontaorganisaation hallintojohtajan d) pohjoismaalaisen pankkiirin e) suomalaisen pk-yrittäjän vastaus tiedusteltaessa palaveriaikaa aiheena vastuullinen liiketoiminta.

Onko tämä totta vuonna 2011, kysyivät useat verkostomme jäsenet. En ollut minäkään uskoa lukemaani sähköpostista, joka allekirjoittaneelle toimitettiin. Onko vastuullinen liiketoiminta kuitenkin vain ismi, joka on tullut ja menossa pois. Vai onko vastuullisuus (liike)toiminnassa kuitenkin 'Licence to operate' ?

Viime viikkoina vastuullisuuden rajoja on koeteltu niin julkisessa hallinnossa kuin raskaassa teollisuudessa. Valelääkärit ja -hoitajat eivät saa mitään myötätuntoa miltään taholta - eikä tarvitsekaan saada. Eipä sitä kohdistu valvontaviranomaiseenkaan. Ympäristöä pilaava teollisuus saa ryöpytystä, mutta ei siinäkään tapauksessa valvova viranomainen taida selvitä 'puhtain paperein'.

Suomessa raskas teollisuus ja sen toiminta on ollut lainsäädännön piirissä ympäristöasioiden osalta yli 50 vuotta. Sillä saralla on kuljettu pitkä (ja osin kivinen) tie kohti vastuullista liiketoimintaa eikä huonoin tuloksin. Mutta ei terveydenhoitohenkilökunnan todistukset ole olleet mittavissa määrin väärennettyjä (tai puuttuuneet kokonaan). Eikä julkisenhallinnon viranomaisia ole joka toinen viikko moitittu tehtävien laiminlyönnistä.

Mikä meillä ja maailmalla on muuttunut? Vastuuttomuus ei olekaan enää vain vahingollisia päästöjä ympäristöön (vaikka siis niitäkin toki vielä on) vaan vastuuttomuus ilmenee ihmiskauppana, harmaana taloutena, todistuksien väärentämisenä, työtehtävien laiminlyönteinä, huonona johtamisena, työpaikkakiusaamisena ja niin edelleen.

Tälle 'pinnan alla' piilevälle vastuuttomuudelle pitää tehdä jotakin. Se on kitkettävä pois. Siinäpä meillä on työsarkaa - niin paikallisesti kuin globaalisti.

Vastuullista vuoden loppua!

Tuula Pohjola

P.S. Oikean vastauksen ensimmäiseen kysymykseen saa kysymällä kirjoittajalta.



tiistai 4. lokakuuta 2011

Hyvää fiilistä ei voi ulkoistaa - on talkoiden aika!

Hei,

Haastan johtajat ja työpaikat HYVÄN FIILIKSEN-talkoisiin blogissani "Hyvää fiilistä ei voi ulkoistaa", katso http://microsoft.blogit.kauppalehti.fi/blog/25317

Eija Mäkirintala, Altonova

Kuinka moni organisaatio haluaa tehdä keskinkertaista tai kehnoa tulosta? - Tuskin yksikään.

Missä meillä sitten mättää, kun laiminlyömme hyvän fiiliksen ja hyvän tuloksen perin yksinkertaisen syy-seurausyhtälön?

Vaikka hyvää fiilistä ei aina ole vaivatonta ylläpitää, kannattaa muistaa, että jatkuva huono fiilis tappaa huippusuorituksen takuuvarmasti. Huonolla fiiliksellä syntyy korkeintaan rutiininomaista ja keskinkertaista tulosta, aina ei sitäkään.

En suostu uskomaan, että ”huonot ajat” tarkoittavat automaattisesti sitä, että hukkaamme yhteisen tekemisen meiningin. Haastavatkin tilanteet voidaan pyrkiä hoitamaan hyvin – tai vähemmän hyvin. Kysymys on tahtotilasta ja taidosta , siitä miten luottamus halutaan ja osataan säilyttää.

Hyvää fiilistä ei voi ulkoistaa tai alihankkia, se on tehtävä ihan itse. Sinä, minä ja loppuporukka työpaikalla. Perusasioiden kuntoon laittamisella saataisiin jo paljon aikaan – hoi johtaja tai esimies! Käsi sydämellä, missä määrin olet viime aikoina muistanut pitää huolta niin omasta kuin yhteisestä hyvästä fiiliksestä?

Pitäisikö etsintäkuuluttaa hyvä fiilis ja yhteisen tekemisen meininki?

Ehdotan kansallisia talkoita. Otetaan teemakuukausi ja lähdetään yhdessä vahvistamaan hyvää fiilistä organisaatioissamme ja verkostoissamme.

Mitä tapahtuisi? Nousisiko tekemisen laatu? Lisääntyisikö luovuus? – Ainakin olisi mukavampi lähteä aamulla töihin.

Kyynikoille varoituksen sana: hyvä fiilis on tarttuvaa! Jos et pidä varaasi, saattaa käydä niin, että syysflunssan sijaan altistut tekemisen meningille – kuin varkain innostut ja alat huomaamattasi kehittää omaa työtäsi. Varo vaaraa, muista desinfiointi ennen ja jälkeen.

Ei ole pelkästään kivaa, että työpaikalla on kivaa. Jos ahdistaa tai ottaa päästä, ei ajattelutyö suju – varsinkaan uuden ajattelu.

Jotta viivan alla saataisiin jatkuvasti niitä kuuluisia kovia lukuja, hyvän fiiliksen tulee olla kunnossa. Hyvä fiilis ei ole pehmoilua, vaan keskeinen osa strategista johtamista ja yrityksen perustoimintaa. Johdon tehtävänä on toimia suunnan näyttäjänä, asettaa selkeitä tavoitteita ja seurata niiden toteutumista.

Haluan täten haastaa kaikki Suomen yritysjohtajat määrätietoiseen hyvän fiiliksen ja yhteisen tekemisen meiningin johtamistalkoisiin!

On aika tehdä asialle jotain. Parhaat ovat niin jo tehneet.

Eija Mäkirintala, Altonova



torstai 8. syyskuuta 2011

Yritysvastuu ulottuu kauemmas kuin lähimetsikköön

Ympäristöasioissa suomalaiset pien- ja keskisuuret yritykset ovat eurooppalaisissa vertailuissa osoittaneet olevansa hyvin valveutuneita. Liiketoiminnan mahdolliset ympäristöhaitat ovat tiedossa ja niitä pyritään eri toimenpitein minimoimaan. Useammin kuin eurooppalaisilta sisariltaan, suomalaisista yrityksistä löytyy myös sertifikaattikelpoinen ympäristöjärjestelmä.

Tämähän on suomalaisnäkökulmasta tietenkin myönteinen asia, koska ympäristötekojen kautta voi tarjoutua myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Suomalaisyritykset ovatkin jo ymmärtäneet hyödyntää ympäristöargumentteja markkinoinnissaan. He ovat tiedostaneet, että myönteiset ympäristöteot näkyvät viivan alla. Monen Euroopan maan pk-yrityksissä vasta heräillään tähän asiaan.

Ovatko suomalaisyritykset siis vastuullisia yrityksiä? Kysyttäessä moni yritys vastaa tähän aivan totuudenmukaisesti, että kyllä heillä on ympäristöasiat kunnossa. Käytössä on ympäristöä vähemmän kuormittavia puhdistusaineita ja hiljan on investoitu uuteen energiatehokkaaseen valmistusprosessiin, jne.

Samaan aikaan meille on mediassa kuvattu kuluneena kesänä, kuinka harmaa talous rehottaa muillakin työvoimavaltaisilla aloilla kuin rakennusteollisuudessa. Työehtosopimuksia rikotaan, varsinkin ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä kyykytetään ja loppuunpalavan keskijohdon katoaminen sairaseläkkeelle senkun näyttää kiihtyvän. Kvartaalitaloudessa kun tulosta pitää syntyä aina vaan entistä pienemmällä henkilöstöllä.

Toinen esimerkki: Yksityishenkilö on teettänyt kotonaan erään työn tai ostanut palvelun. Verovähennystä varten tarvitaan urakoitsijan tiedot, mutta ko. toiminimeä ei löydykään ennakkoperintärekisteristä. Puuttuvien tietojen takia työn teettäjä, yksityishenkilö, jää ilman toivottua verovähennystä ja maksaakin kaikki kustannukset omasta taskustaan. Ensikertalaisena hän ei ole tajunnut tarkistaa kaikkia mahdollisia rekistereitä etukäteen. Hän myös vannoo, että jatkossa hän tekee homman itse, tai teettää sen sukulaisella, jolloin ei tarvitse sotkea hankkeeseen verottajaa ollenkaan. Seuraus tästä kaikesta on, että koko ala kärsii, kun töitä ei uskalleta teettää. Lopuksi veronmaksaja maksaa jälleen kerran viulut.

Yrityksen yhteiskuntavastuu lepää kolmen peruspilarin varassa. Nämä ovat taloudellinen, ekologinen sekä sosiaalinen vastuu. Laajasti ottaen sosiaalinen vastuu ilmenee kaikenlaisena työhyvinvoinnin ja työntekijöiden laadukkaan elämän edistämisenä. Tämän tuloksena yleensä työntekijöiden motivaatio paranee, työvoima on pysyvämpää ja työn laatu parempaa, mikä vuorostaan näkyy yrityksen parantuneena taloudellisena tuloksena varsinkin pitkällä aikavälillä.

Yrityksen yhteiskuntavastuu ulottuu laajemmalle kuin lain vaatimukset, eikä siis rajoitu pelkästään ympäristöön ja on yrityksille täysin vapaaehtoista. Hyvän- ja myös kestävän taloudellisen tuloksen tekeminen vastuullisella tavalla on siis riippuvaista yrityksen omasta tahdosta. Mutta eiköhän jokainen yritys tavoita hyvää mainetta hyvää ja kestävää taloudellista tulosta. Mutta, hetkinen, tarkoittaako se samalla poikkeamista nopeiden voittojen kvartaalitaloudesta…


maanantai 29. elokuuta 2011

Vastuullisuus koskee myös viestintää oli taloudellinen tila mikä tahansa

Vastuullisen yrityksen viestintäosaston rooli on liiketoiminnassa keskeinen, onhan osaston tehtävänä mm. kertoa ulospäin potentiaalisille ja jo olemassa oleville yrityskumppaneille ja asiakkaille toiminnan vastuullisuudesta sekä toimenpiteistä joihin on ryhdytty - vastuullisuuden ja kestävän kehityksen saavuttamiseksi tietenkin mahdollisimman avoimesti.

Monet yritykset kertovatkin mielellään viestintäosastonsa välityksellä verkkosivuillaan ja ehkä jopa sosiaalisen median avulla, kuinka hyvin he hoitavat asiansa. ”Yrityksellä on käytössä ne ja ne periaatteet” - ja kuinka kattavasti he seuraavat henkilöstön jaksamista ja ympäristön tilaa, jne...

Nyt kesän jälkeen, todellisuus konttoreissa ja halleissa tuntuu poikkeavan aika tavalla kotisivujen tiedotteista. Vihreys, vastuullisuus ja kestävä kehitys ovat jo menneen talven lumia - ei sinänsä mikään uusi ilmiö taloudellisesti epävarmoina aikoina. Mutta vaikka talouden tila on muuttunut nyt aivan toisenlaiseksi kuin mikä se oli vielä puoli vuotta sitten, ja sitä myöten myös yritysten fokus ja priorisointi, vastuullisuusselostukset yrityksen kotisivuilla pysyvät aivan samanlaisina kuin ennenkin.

Miten suhtautua tällaiseen vastuullisuusviestintään? Syöttääkö viestintäosasto omiaan, vai toimivatko he jossain eri todellisuudessa? Vai eikö kyseisen osaston tehtävänä olekaan pitää yrityskumppaneita ja asiakkaita ajan tasalla relevantilla tiedolla?

Taloudellisesti epävarmoina aikoina tärkeää on tietenkin turvata tilauskannan pysyvyys, ja jopa mielellään saada se hiukan lihomaankin. On siis selvää, että joudutaan ns. "tekemään priorisointeja". Olisi tietenkin reilua ja paljon uskottavampaa kertoa myös ulospäin, että "on tiukkaa, mutta teemme silti parhaamme, ja yritämme toimia niin vastuullisesti kuin on mahdollista".

Mutta miten suhtautua yrityksen muuhun toimintaan, ja sen tuottamien hyödykkeiden tai palvelujen laatuun ja turvallisuuteen, jos yritys vakuuttaa, että toiminta on kyllä kaikilla tavoin vastuullista samalla kun ehkä todellisuus on sitä, että kaikessa hiljaisuudessa suoritetaan mittavia saneerauksia vähitellen pitkälle aikavälille hajautettuina, tai käytetään epämääräisiä kumppaneita toimitusketjussa...



maanantai 15. elokuuta 2011

Taloudellisesti epävarmassa tilanteessa pätevät edelleen samat lait

B to B -kaupassa tavoitteena on usein pitkäaikaiset kumppanuussuhteet. Pääasia ei ole nopea yksipuolinen voitontavoittelu, vaan tavoitteena on kestävä liikekumppanuus, joka ehkä jopa useiden vuosikymmenien ajan tuo tilauskirjaan perustäytettä, silloinkin kun markkinat eivät vedä ja trendituotteiden menekki hiipuu. Pitkäaikaisen ja kestävän B to B -kumppanuuden eräs perusedellytys on tietenkin molemminpuolinen avoimuus.

Kuluneen kesän jälkeen on korostettu talouden epävarmuutta ja esimerkiksi kuluttajilta on haettu apua kotimaiselle tuotannolle kehottamalla heitä jatkamaan kuluttamistaan kuten normaalitilanteessa – mutta miksi vain kuluttajia sitoutetaan tähän?

Taloudellinen epävarmuus heijastuu tietenkin myös pitkäaikaisiin liikekumppanuussuhteisiin. Katsotaan kestääkö kumppanuus talouden heilahtelut ja tuotantoresurssien vähennysten tuomat toimitusvaikeudet. Voidaanko luottaa siihen, että toimitusketju kestää ja hoitaa osuutensa? Tässä tarvitaankin johdolta kokemusta ja avarakatseisuutta. Pitkäaikaisten kumppanuuden tuomat edut kun kysyvät päättäjiltä malttia, samalla kun kvartaalitalouden sanastoon ei kyseinen sana oikein tahdo istua.

Avoimuus ja rehellisyys ovat keskeisellä sijalla – mutta kestääkö kapteenin kantti mennä tunnustamaan, että nyt alukseni nilkuttaa, eikä pysty aivan täysin pitämään sovituista aikatauluista kiinni? Neuvottelupöytään on varmasti tuhat kertaa helpompi saapua, kun voi kertoa, että onhan meillä vaikeuksia, mutta olen keskustellut avoimesti tilanteesta henkilökunnan kanssa.

Koko henkilökunta tiedostaa tilanteen, ja he tietävät myös kuinka tärkeä yhteistyökumppani teidän yrityksenne on meille. Jokainen heistä on luvannut tehdä aivan kaikkensa – vaikka tarttumaan airoon, jotta saadaan alus perille, eli toimitukset hoidettua ja pidettyä yhteisestä asiakaskunnasta kiinni. He myös luottavat siihen, että tänään täällä puhun heidän kaikkien puolesta. Samassa venessähän me tässä ollaan.

Alunperin globaalit ilmiötkin ovat syntyneet jossain paikallisesti, joten eiköhän käynnistetä yhdessä seuraava nousukausi tänään!




tiistai 12. heinäkuuta 2011

Avauksia vastuulliseen kasvuun

Keskuspankkien oma pankki, Bank for International Settlements (BIS), on vuosikatsauksessaan tehnyt rohkean avauksen. Se varoittaa 2000-luvun kaltaisesta kestämättömän talouskasvun vaiheesta, joka päättyi lopulta vuoden 2008 talousromahdukseen. BIS:in mukaan tällainen kasvu ei ole enää maailmassa mahdollista, vaan 'sijoittajien, pankkien ja kuluttajien on totuttava hitaampaan talouskasvuun sekä korkeampiin korkoihin'.

Vuosia ellei vuosikymmeniä ovat erilaiset järjestöt ja aktivistit heristäneet nyrkkejään varoitellessaan maapallon tilan loppumisesta ja ensi vuonna tulee kuluneeksi myös 40 vuotta siitä, kun 'Kasvun rajat'-kirja julkaistiin. Kansantaloudessa ja talousmaailmassa tämä on ollut suurelle yleisölle kuitenkin tabu. Kasvuunhan perustuu kaikki menestys, hyvinvointi ja siihen kannustetaan koko yhteiskunnan voimalla. Miten näin perustavanlaatuinen ristiriita on mahdollista vielä tällä kukkivan yritysvastuun vuosikymmenellä kaikkien yhteiskuntavastuuraporttien ja vastuullisuusjärjestelmien viidakossa, ja miten tarina jatkuu?

Onko nyt siis ilmiönä myönnetty se, että taloudella voi mennä 'liian hyvin', ja kyseenalaistettu niin sanottu 'normaali' kasvu? Saa nähdä, nouseeko teema keskusteluun vai seuraako BIS:in lausuntoja vain syvä mediahiljaisuus, jonka jälkeen aihe lakaistaan turvallisesti maton alle vielä toistaiseksi.

Kunnes uusi finanssikriisi romahtaa niskaan.

---

Lue BIS-uutinen Uusisuomi.fi:stä.

Lisää luettavaa aiheesta:

Degrowth Finland
Limits to Growth

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Hyvinvointivaltio 2020

Sitra on juuri käynnistänyt uuden tutkimushankkeen, jossa pyritään päivittämään suomalainen hyvinvointikeskustelu uudelle vuosituhannelle:

'Vaikka tuloerot ovatkin viime aikoina kääntyneet kasvuun, valtaosa väestöstä ei enää kärsi materiaalisesta puutteesta vaan pikemminkin valinnanvaran runsaudesta. Suomalaisilla on nykyään paljon aiempaa enemmän vaihtoehtoja arkielämässään. Tulotaso on noussut, kulttuuri ja sääntely ovat vapautuneet ja markkinoiden tarjonta on kasvanut huimasti. Vaihtoehtojen määrän kasvu aiheuttaa ihmisille uudenlaisia päätöksenteko-ongelmia tulotasoon katsomatta. Oman ja muiden ihmisten hyvinvoinnin kannalta optimaalisten valintojen tekeminen ei ole helppoa. Elämänhallinnasta ja henkisestä hyvinvoinnista on tullut uusia hyvinvointiongelmia; käytettävissä olevasta ajasta ja henkisestä kapasiteetista arkielämän niukkoja resursseja.' - Sitran blogi

Hanke osuu ajankohtaisuudellaan suoraan tämän päivän haasteidemme ytimeen. Kasvun, elintason ja valinnanvapauden huuma tarkoittaakin kolikon toisella puolella ehkäpä oravanpyörään juuttumista, elämän pirstaloitumista ja irrallisuuden tunnetta.

Sama koskee myös yritysmaailmaa: henkilöstön, asiakkaiden tai rahottajien kokema lisäarvo ei aina enää liitykään suoraan yrityksen taloudelliseen kasvuun, ellei samalla osata kuljettaa kasvussa taitavasti myös muita teemoja. Suomessa on alettu näinä kuukausina nähdä erinomaisia avauksia tähän liittyen ja ylipäänsä keskustelu vastuullisemmasta liiketoiminnasta, aidosta moraalisesta kasvusta ja sen avoimesta viestimisestä on laajamittaisesti käynnistynyt.

Eli hyvät yrityskansalaiset, seuratkaa uutisia ja pitäkää hatuistanne kiinni: matka Hyvinvointivaltio 2020:een on alkanut!

---
CRnet järjestää vastuullisen johtamisen vuosiseminaarin aiheesta 'Johtaminen 2020' syyskuun 27. päivä Hotel Scandic Marskissa.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

”Auta, älä häiritse” – hyvän johtamisen ylin periaate?

Hyvät periaatteet kantavat pitkälle. Johdamme niistä tilannekohtaiset päätöksemme ja valintamme. Hyvin toimivien periaatteiden varassa on helpompi tehdä onnistuneita päätöksiä kuin huonosti toimivien. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, millaisia periaatteita valitsemme valintojamme ohjaamaan. Esimerkiksi, millainen olisi hyvää johtamista ohjaava ylin periaate? Millaisen periaatteen sinä valitsisit?

Minä löysin oman suosikkini jo opiskeluaikoinani Sibelius Akatemiassa. Soitin tuolloin kapellimestariluokan harjoitusorkesterissa eli kapubändissä. Samassa orkesterissa tulevat, monet heistä sittemmin maailmanmaineeseen yltäneet, ammattikapellimestarit harjoittelevat johtamista. Luokan professorina toimi Jorma Panula, yksi alan arvostetuimmista suomalaista oppi-isistä.

Panulan mukaan kapellimestarin tehtävä on luoda puitteet, joissa orkesteri voi ilta illan jälkeen yltää musiikilliseen huippusuoritukseen. Hänen ensisijainen tehtävänsä ei ole hänen oman egonsa pönkittäminen vaan orkesterilaisten auttaminen – kapellimestari auttaa omien instrumenttiensa huippuasiantuntijoita loistamaan yhdessä. Musiikki on missio, visio ja tavoite: toimintaa ohjaava ylin yhteinen nimittäjä. Soivan lopputuloksen onnistuminen määrittää kaiken muun. Kapellimestarin perustehtävä on johtamisensa kautta auttaa soittajia, ei häiritä heitä. Yhtä paljon kuin tekemistä kapellimestarius on myös tekemättä jättämistä – pidättäytymistä sellaisesta tekemisestä, joka ei auta vaan haittaa yhteisen huippusuorituksen syntymistä. Tätä kaikkea on hyvä orkesterin johtaminen.

Kapubändissä opin myös huonosta johtamisesta. Kapellimestariluokalle järjestettiin pääsykokeet, jossa kokelaat joutuivat ehkä ensimmäistä kertaa elämässään johtamaan elävää sinfoniaorkesteria. Monet pyrkijöistä eivät koskaan aiemmin olleet päässeet kokeilemaan, miten elävistä ihmisistä koostuva ammatillinen yhteisö reagoi heidän musiikilliseen johtamisviestintäänsä. Panula painotti meille orkesterilaisille, ettemme korjaisi kapellimestarikokelaiden mahdollisia johtamisvirheitä omassa tekemisessämme. Päinvastoin! Meidän tuli soittaa juuri niin kuin meitä johdettiin – soittaa piano (hiljainen kohta) fortena (kovaa), jos niin näytettiin, ja hidastaa kapellimestarin sivunkäännön yhteydessä, jos hänen lyöntinsä tuolloin hidastui… Toisin sanoen oma järjenkäyttö oli kielletty. Kyllä oli vaikeaa! Aivan kuin väkisin olisin halunnut korjata johtamisen virheet oman työni kautta. Uskon, että monelle kapellimestarikokelaallekin omien johtamisvirheiden peilautuminen orkesterista moninkertaisena tuli yllätyksenä – ja melkoisena oppituntina.

Tämän esimerkin jälkeen sitä voi vain pohtia, kuinka paljon työelämässä ja organisaatioissa ylipäätään menee voimia ja aikaa johtamisvirheiden korjaamisiin. Millaisia tuloksia voitaisiinkaan saada aikaan, jos tämäkin energia käytettäisiin tuottavaan toimintaan?

Kannattaa kuitenkin muistaa, että johtajatkin ovat ihmisiä ja että ihmiset ovat halutessaan oppivaisia. Kukaan meistä ei synny valmiina. Tämä johtaakin kysymykseen, miten monen organisaation kulttuuri tarjoaa riittävästi tilaa johtajan oppia. Löytyykö esimerkiksi tilaa oivaltaa, miten oma vuorovaikutus- ja kommunikaatiotyyli otetaan organisaatiossa vastaan? Tilaa tunnistaa omat epätarkoituksenmukaiset ja siinä mielessä virheelliset ajatus- ja toimintamallit? Tilaa ylipäätään korjata omaa toimintaa?

Riippumatta missä asemassa organisaatiossa on, keskeistä on ymmärtää, mitä oma tapa toimia saa aikaan – millaisia tuloksia, millaisia reaktioita. Erityisen tärkeää se on johtavassa roolissa olevalle. Hänelle tulisi tarjota mahdollisuus nähdä ja oivaltaa, miten hänen toimintansa ja myös ”virheensä” peilautuvat moninkertaisina työyhteisön toiminnan kautta organisaation tuloksessa; sivuja kääntäessä lyönti hidastuu tai viestitään ”kovaa”, vaikka tarkoitetaan ”hiljaa”. Epätarkoituksenmukainen johtaminen näkyy organisaation tuloksessa siitäkin huolimatta, että työyhteisö käyttäisi omaa järkeään ja pyrkisi korjaamaan johtamisen virheitä omassa toiminnassaan.

Auta, älä häiritse!

Kirjoittaja:

Eija Mäkirintala / Altonova
FT, Toimitusjohtaja, Valmentaja ja Business Coach
www.altonova.fi

Kiinnostuitko? Lue lisää Eija Mäkirintalan uudesta kirjasta Luova ote huippusuoritukseen – resonanssi ratkaisee (katso täältä).

maanantai 30. toukokuuta 2011

Eettistä tehokkuutta

Vastuullinen liiketoiminta liitetään lähes automaattisesti suomalaisiin yrityksiin. 'Me olemme vastuullisia - mehän noudatamme lainsäädäntöä' on hyvin usein annettu vastaus tiedusteltaessa liiketoiminnan vastuullisuudesta. Lainsäädännön noudattaminen on perusedellytys liiketoiminnalle - ei mikään tae vastuullisuudesta.

Entä eettinen tehokkuus - mitä se on? Liiketoiminta, joka perustuu kestävään kasvuun ja on taloudellisesti kannattavaa sekä huomio ympäristöasiat ja henkilöstön hyvinvoinnin, on eettisesti tehokasta. Eikä se ole edes vaikeaa, mutta nopeiden voittojen tavoittelu ei sovi yhteen eettisen tehokkuuden kanssa.

Harmaa talous, ihmiskauppa ja ihmioikeuksien rikkominen sekä ei-läpinäkyvät toimitusketjut eivät ole vain kaukaisissa maissa tapahtuvia väärinkäytöksiä. Näitä kaikkia asioita tulee esille myös täällä Suomessa. Jopa valtion yhtiöissä ja julkishallinnon hankinnoissa.

Yhteiskunnan kannalta tärkein kysymys on erään juristin määritelmä harmaalle taloudelle: jos se on yhteiskunnan rakenteissa, se on hiljaisesti hyväksyttyä toimintaa (ja osa toimivaa markkinataloutta); mutta jos se on vain rikollista toimintaa, kutsutaan talousrikollisuuteen perehtyneet poliisit paikalle.

Jälkimmäinen tilanne on helppo ratkaista: rikolliset linnaan. Mutta edellinen onkin sitten huomattavasti vaikeampi asia. Miten harmaan talouden hiljainen hyväksyntä kitketään yhteiskunnastamme?

maanantai 23. toukokuuta 2011

CRnet Blogi avattu

Tervetuloa lukemaan kirjoituksia, kommentteja ja pohdintoja tämän päivän vastuullisesta liiketoiminnasta.

CRnetin toimintaan ja palveluihin voit tutustua osoitteessa www.crnet.fi.

Antoisia lukuhetkiä!