keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Syö elääksesi tai elä syödäksesi - mutta tee se vastuullisesti


Me Suomessa olemme tottuneet puhtaaseen ja tuoreeseen ruokaan. Odotamme, että tuotteet täyttävät tiukat laatuvaatimukset, sisältö on ilmoitettu asianmukaisesti ja viimeinen päiväys on kaukana edessäpäin – tai tuote on vähintäänkin hyvin merkitty ja alennettu, jos näin ei ole. Kaiken kaikkiaan erityisesti kotimaista ruokaa arvostetaan ja siitä ollaan valmiita maksamaan enemmän. Ja miksi ei oltaisi? Ruoka on sekä elämän peruspilari että hyvinvoinnin lähde.

Elintarvikkeisiin liittyvät skandaalit ovat järkyttäneet maailmaamme lähiaikoina: hevosenlihaa sianlihan kuorissa, epäinhimillisiä ananasmehun tuotanto-oloja, ruokamyrkytyksiä laadukkaissa ravintoloissa. Luottamus elintarvikkeisiin on hiipunut, ja vaadimme yhä enemmän niiden tuottajilta, myyjiltä ja tarjoajilta. Se on hyvä asia, sillä haluammehan, että voimme jatkossakin nauttia laadukkaita, ympäristöystävällisiä, eettisesti tuotettuja ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaisen sianlihan tuotannossa tähän huutoon ollaan jo vastattu, ja alalla ollaan pyrkimässä läpinäkyvyyteen, jolla voidaan todistaa kuluttajille, että suomalainen sianliha on tuotettu tuontilihaa tiukemmin ehdoin (Maaseudun Tulevaisuus 30.12.13).

Vastuullinen ruoka on trendinä nähtävissä joka puolella. Lähiruoasta on puhuttu jo useamman vuoden ajan, mutta jostakin syystä lähiruokakaupat eivät menesty odotetusti. Sen sijaan kasvisruoka on nostanut profiiliaan pienen tauon jälkeen. Lisäksi luomu- ja jopa villiruoka nähdään tulevaisuuden trendinä. Muutamat ravintolat, kuten esimerkiksi Helsingin Chef&Sommelier (Nyt 23.5.14) tai Lappeenrannan Cacao Flow (Etelä-Saimaa 23.5.14)  haluavat nimenomaan ratsastaa tällä aatteella.

Yksi ruokatrendeistä on superruoka, jota tuodaan ympäri maailman meillekin Suomeen. Erilaiset marjat, jauheet ja siemenet on tiivistetty pieniin paketteihin ja niistä kiskotaan kovia hintoja. Superruualle ei ole virallista määritelmää, mutta yleisesti superruokina pidetään ruokia, jotka sisältävät suhteessa runsaasti ravintoaineita. Niille ei myöskään ole laatu- tai muita virallisia vaatimuksia, joten superruokana voidaan myydä lähes mitä vain. Suomalaiset voisivat nyt ottaa kopin myös superruuasta, ja myydä oikeasti terveellisiä, puhtaita tuotteita niiden laatuun vedoten, kuten jotkin yritykset ovat jo tehneetkin. Esimerkiksi Kiantama Oy vie jo ulkomaille suomalaisia, terveellisiä marjavalmisteita.

Kuluttajat haluavat myös tuottaa osan ravinnostaan itse, ja kaupunkiviljely yleistyy yleistymistään. Jopa pienellä cityparvekkeella voidaan viljellä kasviksia ja yrttejä. Puutarhanhoito on tämän ansiosta pitkästä aikaa noussut muodikkaaksi harrastukseksi myös nuorten aikuisten keskuudessa. Itse kasvatetut ruoka-aineet ovat taatusti tuoreita, puhtaita ja kaiken lisäksi halpoja, kun välistä ei ole vetämässä yhtä montaa porrasta kuin kaupallisessa toimitusketjussa.

On jännittävää nähdä, mihin suuntaan ruokatrendit tulevaisuudessa kehittyvät. Suomella on nyt mahdollisuus toimia esimerkkinä ja edelläkävijänä myös maailmanlaajuisesti, kuten joillakin edellä mainituilla osa-alueilla jo tehdään. Myös viennissä voisimme käyttää kilpailuvalttina tätä edelläkävijyyttä – kuten myös vetonaulana vastuullisen matkailun yhteydessä. Viimeksi reilu viikko sitten järjestetyssä ravintolapäivässä olin pettynyt, kun Helsingin suosituimmat paikat olivat vallanneet lähinnä aasialaiset kokit ja ravintolat, yhtään niiden ruokia tai kulttuureja väheksymättä. Meillä suomalaisillakin olisi vain ruoka-asioissa niin paljon annettavaa. Toivottavasti seuraavassa ravintolapäivässä voin tehdä jo enemmän myös selkeämmin suomalaisia, vastuullisia ruokavalintoja! 

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena

Monet kaupan alan toimijat ovat olleet jo pitkään helisemässä talouden taantumassa. Poikkeuksena voidaan nostaa kirpputorit, joille talouden tilanne voidaan nähdä jopa kilpailuetuna. Toisen hyöty on toisen tappio - niinhän se usein menee. Pelkästään vallitsevan taantuman kunniaksi ei kuitenkaan kannatta kirpputorien kasvavaa suosiota laittaa. Ihmisten asenteet kierrätyksen suhteen ovat myös muuttuneet; sellainen tavara joka olisi aikaisemmin joutanut kaatopaikalle, lahjoitetaan tai myydään nykyään eteenpäin. Myös kirpputorien maine on selvästi noussut viime vuosina, eikä käytettyyn vaatteeseen pukeutumista enää oudoksuta, vaan kirpputorilöydöistä kerrotaan kovaan ääneen jopa suosituimmissa muotiblogeissakin.

Erilaisia kirpputoritapahtumia järjestetään paljon ja ne ovat ainakin pääkaupunkiseudulla hyvin suosittuja. Milloin Kattilahallissa, milloin Tavastialla, tulijoita riittää kadulle jonoksi asti. Huomenna on vuorossa taas Siivouspäivä: kaksi kertaa vuodessa järjestettävä kierrätystapahtuma, jolloin kuka tahansa voi pystyttää oman kirpputoripisteensä pihalleen, puistoon yms. Myös käytetyn tavaran myynti verkossa on lisääntynyt. Tori.fin ja huuto.netin tyyppisten sivustojen lisäksi tänä päivänä ovat suosittuja myös erilaiset facebook- ja blogikirpputorit. (Saipa Siivouspäiväkin alkunsa sosiaalisessa mediassa.) Lähipiirissäni olen usein kuullut kehuttavan erityisesti pienten lasten vaatteisiin keskittyviä facebook-kirpputoreja, sekä hääkirpputori-sivustoja, sillä näiltä foorumeilta ostetut tuotteet vastaavat lähes aina kaupasta saatavaa. 

Suomessa ajautuu kaatopaikalle vuosittain noin 90 000 tonnia tekstiilijätettä, mikä tarkoittaa 17 kiloa henkilöä kohden (YLE). Määrä on hurja. Arvioiden mukaan tekstiilijätteestä uudelleenkäyttöön ohjautuu 30 % ja kierrätykseen 14 % (SYKE). Vaikka suomalaisten kierrätysasenteissa näkeekin positiivista muutosta, on edelleen monille luontevin tapa hankkiutua turhasta tavarasta eroon heittämällä se roskikseen. 

Positiivista on, että tekstiili- ja vaatetusalalla toimii jo useita innovatiivisia, tekstiilijätettä hyödyntäviä yrityksiä. Positiivisempaa vielä on se, että tekstiili- ja vaatetusteollisuus itse palkitsi vuoden suomalaisena muotitekona tällaisen yrityksen. Pure Waste Textiles prosessoi tekstiilijätteen raaka-aineen takaisin kuitumuotoon. Kierrätetty kuitu sitten kehrätään langoiksi ja edelleen vaatteeksi. (YLE)

Ihmisten tulisi mielestäni kiinnittää myös suurempaa huomiota tekstiilien huoltoon. Monilla valinnoilla vaatteet pysyvät käyttökelpoisena pidempään. Itse nostaisin suurimpana ongelmana vaatteiden "liikapesemisen" ja liiallisen huuhteluaineen käytön. Esimerkiksi tiettyjen urheilutekstiilien kohdalla huuhteluaine voi todella vahingoittaa vaatetta. Tällä viikolla farkkujätti Levi Straussin toimitusjohtaja Chip Bergh kommentoi mediaan, että farkkujen pesua tulisi ehdottomasti välttää. Itse hän pesee farkkunsa vain kerran vuodessa. Vaihtoehtona farkkujen pesulle hän on aiemmin ehdottanut pakastamista; farkkujen pakastaminen kerran kuussa auttaa pitämään farkuista hajun loitolla. Tämä temppu on itseltäni vielä toistaiseksi koittamatta.


Minttu Aalto
Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)
CRnet Oy



perjantai 9. toukokuuta 2014

Äitienpäivä

Tulevana sunnuntaina moni muistaa ajatuksin, kukkasin, kynttilöin, lahjoin tai läsnäolollaan äitiä. Suomessa äitienpäivää on juhlittu jo lähes sata vuotta ja juhlapäivänä äitejä muistetaan myös tasavallan presidentin toimesta ansiomerkein. Ja mikäpä siinä muistaessa, onhan Suomi maailman paras maa olla äiti. Näin sanoo Pelastakaa lapset –järjestön tuore, kuluneella viikolla julkaistu raportti. Raportissa tarkasteltiin maittain äitiys- ja lapsikuolleisuutta, koulutusaikaa, talouden tilaa ja naisten osuutta parlamentissa, ja vaikkei Suomi pokannut kultamitalia yhdestäkään sarjasta, oli tasainen pistesijoitus joka sarjassa voiton takeena. Saharan eteläpuoliset valtiot, Somalia ja Kongo etunenässä, löytyvät listan häntäpäästä.

Valtiovalta on muistanut jo äideiksi tulleiden lisäksi myös äideiksi aikovia. Matti Vanhanen kehotti pääministerikaudellaan suomalaisia lapsentekoon ja Sauli Niinistö säesti Vanhasen sanomaa pari vuotta takaperin. Nyt kuitenkin tukipolitiikan muuttuessa ja leikkurin laulaessa lapsilisien vähennyksistä, on valtiovallan viesti muuttunut mollivoittoiseksi. Lisäksi epävarmat työpaikat, pitkät opiskeluajat ja toimeentulon pelko saavat monet lykkäämään lapsentekoa. Mikäli verkossa kiertävä huhu ”lapsilisäleikkauksen vaihtoehtona oli tupakkaveron nosto” pitää paikkansa, voidaan puhua aikamoisesta päättäjien suunnasta tulevasta pyllistyksestä kannustimen sijaan.

Kannustamista maassamme kyllä kaivattaisiinkin, ihan naisten kesken. Eurovaalien ollessa ajankohtainen teema myöskin, pohtii europarlamentaarikko Riikka Pakarinen haastattelussaan (MeNaiset 34/2013) äitien asemaa ­ – toisten äitien keskellä. Pakarinen on huomannut naisten välillä kovaa arvostelua kasvatusasioissa. Kasvatuksen lisäksi naisten välinen selkäänpuukotus ja kadehtiminen eivät rajoitus pelkästään äitiyteen, vaan seuraavat monesti myös työpaikoille. Kuulostaako kenellekään äidille tai naiselle tutulta?

Kuinka maamme äidit ja naiset saataisiin sitten suuntaamaan kaikki se mahdolliseen kadehtimiseen käytetty energia lasten hyväksi? Mistä naisten välinen kateus ja kyräily maassamme kumpuaa? Onko äitiydestä ja elämästä tullut suorittamista, jonka alla uuvutaan, mutta jonka nimissä tavoitellaan silti kaikkivoipaisuuden viittaa hartioille? Tapahtuuko samaa niin sanotussa miesten maailmassa?

Ihmisen kohtaaminen ihmisenä ja hyväntahtoinen, vilpitön ja kunnioittava välittäminen ja huomioiminen lienevät lääke tähän vaivaan. Kuulostaa helpolta, tiivistetyltä ja varmaankin kliseiseltä. Mutta silti, kokeillaanko?

Kirsi Seppänen
Project Manager M.Sc. (Tech)

Crnet Oy