Me Suomessa olemme tottuneet puhtaaseen ja tuoreeseen
ruokaan. Odotamme, että tuotteet täyttävät tiukat laatuvaatimukset, sisältö on
ilmoitettu asianmukaisesti ja viimeinen päiväys on kaukana edessäpäin – tai
tuote on vähintäänkin hyvin merkitty ja alennettu, jos näin ei ole. Kaiken
kaikkiaan erityisesti kotimaista ruokaa arvostetaan ja siitä ollaan valmiita
maksamaan enemmän. Ja miksi ei oltaisi? Ruoka on sekä elämän peruspilari että
hyvinvoinnin lähde.
Elintarvikkeisiin liittyvät skandaalit ovat järkyttäneet
maailmaamme lähiaikoina: hevosenlihaa sianlihan kuorissa, epäinhimillisiä
ananasmehun tuotanto-oloja, ruokamyrkytyksiä laadukkaissa ravintoloissa.
Luottamus elintarvikkeisiin on hiipunut, ja vaadimme yhä enemmän niiden
tuottajilta, myyjiltä ja tarjoajilta. Se on hyvä asia, sillä haluammehan, että
voimme jatkossakin nauttia laadukkaita, ympäristöystävällisiä, eettisesti
tuotettuja ruoka-aineita. Esimerkiksi kotimaisen sianlihan tuotannossa tähän
huutoon ollaan jo vastattu, ja alalla ollaan pyrkimässä läpinäkyvyyteen, jolla
voidaan todistaa kuluttajille, että suomalainen sianliha on tuotettu
tuontilihaa tiukemmin ehdoin (Maaseudun Tulevaisuus 30.12.13).
Vastuullinen ruoka on trendinä nähtävissä joka puolella.
Lähiruoasta on puhuttu jo useamman vuoden ajan, mutta jostakin syystä
lähiruokakaupat eivät menesty odotetusti. Sen sijaan kasvisruoka on nostanut
profiiliaan pienen tauon jälkeen. Lisäksi luomu- ja jopa villiruoka nähdään
tulevaisuuden trendinä. Muutamat ravintolat, kuten esimerkiksi Helsingin
Chef&Sommelier (Nyt 23.5.14) tai Lappeenrannan Cacao Flow (Etelä-Saimaa 23.5.14) haluavat nimenomaan ratsastaa tällä aatteella.
Yksi ruokatrendeistä on superruoka, jota tuodaan ympäri
maailman meillekin Suomeen. Erilaiset marjat, jauheet ja siemenet on
tiivistetty pieniin paketteihin ja niistä kiskotaan kovia hintoja. Superruualle
ei ole virallista määritelmää, mutta yleisesti superruokina pidetään ruokia,
jotka sisältävät suhteessa runsaasti ravintoaineita. Niille ei myöskään ole
laatu- tai muita virallisia vaatimuksia, joten superruokana voidaan myydä lähes
mitä vain. Suomalaiset voisivat nyt ottaa kopin myös superruuasta, ja myydä
oikeasti terveellisiä, puhtaita tuotteita niiden laatuun vedoten, kuten jotkin
yritykset ovat jo tehneetkin. Esimerkiksi Kiantama Oy vie jo ulkomaille
suomalaisia, terveellisiä marjavalmisteita.
Kuluttajat haluavat myös tuottaa osan ravinnostaan itse, ja
kaupunkiviljely yleistyy yleistymistään. Jopa pienellä cityparvekkeella voidaan
viljellä kasviksia ja yrttejä. Puutarhanhoito on tämän ansiosta pitkästä aikaa
noussut muodikkaaksi harrastukseksi myös nuorten aikuisten keskuudessa. Itse
kasvatetut ruoka-aineet ovat taatusti tuoreita, puhtaita ja kaiken lisäksi
halpoja, kun välistä ei ole vetämässä yhtä montaa porrasta kuin kaupallisessa toimitusketjussa.
On jännittävää nähdä, mihin suuntaan ruokatrendit
tulevaisuudessa kehittyvät. Suomella on nyt mahdollisuus toimia esimerkkinä ja
edelläkävijänä myös maailmanlaajuisesti, kuten joillakin edellä mainituilla
osa-alueilla jo tehdään. Myös viennissä voisimme käyttää kilpailuvalttina tätä
edelläkävijyyttä – kuten myös vetonaulana vastuullisen matkailun yhteydessä.
Viimeksi reilu viikko sitten järjestetyssä ravintolapäivässä olin pettynyt, kun
Helsingin suosituimmat paikat olivat vallanneet lähinnä aasialaiset kokit ja
ravintolat, yhtään niiden ruokia tai kulttuureja väheksymättä. Meillä
suomalaisillakin olisi vain ruoka-asioissa niin paljon annettavaa.
Toivottavasti seuraavassa ravintolapäivässä voin tehdä jo enemmän myös selkeämmin suomalaisia,
vastuullisia ruokavalintoja!
Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy