perjantai 15. toukokuuta 2015

Pätkätöitä ihan lain puitteissa

Perjantaina 15.5.15 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa otettiin  kantaa arkipyhiin: tehdään niistä työpäiviä. Ei huono ajatus. Ja palvelusektorille ne usein ovatkin työpäiviä.

Nyt toukokuun ensimmäisen puoliskon jälkeen vuoden vaihteen jälkeen olemme viettäneet pitkän viikonlopun heti tammikuun alussa, sitten oli arkipyhä loppiainen 6.1. Ja välipäivät pidettiin välipäivinä eli vapaana. Sitten tulivatkin talvilomat helmi-maaliskuussa, sitten pääsiäinen - taas kaksi arkipyhää virallisesti, myös kiirastorstai oli aika usealle 'vapaapäivä'.  Sitten tulikin vapunpäivä, ja vapunaattona pidettiin 'etäpäivä'.  Ja sitten helatorstai ja perjantai sen jälkeen jälleen 'etäpäivä'.  Ja keskiviikko sitä ennen 'puolikas päivä'.

Tämän jälkeen aloitetaankin kesäloman suunnittelu - kesäperjantait ovat niin ikään 'etäpäiviä' - ja lomakausihan on käytännössäkin 1.6. - 31.8. Ja silloin ei voi projekteja edistää, kun on väkeä lomalla.  Syksyllä aloitetaan (koulujen) syyslomien suunnittelu, ja lokakuussa systeemi halvaantuu taas pariksi viikoksi. Mitään ei voida päättää, kun osa porukka lomailee 1-2 viikkoa.

Syysloman jälkeen aloitetaankin joululoman - 1- 3 viikkoa  - suunnittelu, ja itsenäisyyspäivän jälkeen ei voida päättää mistään, kun seuraavan kerran porukka on paikalla loppiaisen jälkeen.

Siinähän se vuosi meni - ja mitä saatiin aikaan?

Tuula Pohjola, Crnet Oy

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

#vaikkaolennainen

Facebookissa levisi eilen 5.5.2015 valtavalla vauhdilla ympäristöteekkari Lauran kirjoitus siitä, kuinka häneen oli kesätyöhaussa kohdistunut sukupuolista syrjintää.

Laura oli soittanut suureen suomalaiseen metsäteollisuusyritykseen, jolla oli huhujen mukaan vielä tehtaalla kesätyöpaikkoja tarjolla. Vastaus Lauran tiedusteluun oli kuulunut: ”meillä ei ole näihin hommiin naisia otettu”. Lauran asiallisista perusteluista huolimatta puhelimeen vastannut henkilö ei ollut suostunut ottamaan vastaan edes Lauran hakemusta.

Seuraavaksi samalle henkilölle oli soittanut Lauran miespuolinen ystävä, jolle oli annettu yrityksen yhteystiedot ja kehoitettu häntä hakemaan paikkaa. Puhelun perusteella yrityksen edustaja ei mitenkään voinut saada kuvaa siitä, millaiset fyysiset ominaisuudet niin Lauralla kuin hänen miespuolisella ystävälläkään oli.

Kyseessä on täysin selvä sukupuolinen syrjintätapaus, ja on käsittämätöntä, että tällaista vielä muuten niin tasa-arvoisessa ja eettisesti korkeatasoisessa Suomessa tapahtuu.

Syrjintä on selväsanaisesti kielletty myös Suomen laissa (yleinen yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Työpaikalla se tarkoittaa tätä: "Syrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua jollakin laissa kielletyllä syrjintäperusteella. Tällaisia syitä ovat työntekijän asettaminen eriarvoiseen asemaan muihin työntekijöihin verrattuna asemaan iän, terveydentilan, vammaisuuden, kansallisen tai etnisen alkuperän, kansalaisuuden, sukupuolisen (=seksuaalisen) suuntautumisen, kielen, uskonnon, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, ammattiyhdistystoiminnan, poliittisen toiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Syrjintä on kielletty työhön ottaessa, työnteon aikana ja työn päättämistilanteissa." (Työsuojeluhallinto)

Mitä tällaisilla tapauksille voidaan tehdä? Lain perusteella on tietenkin mahdollisuus käsitellä asiaa oikeusteitse. Mutta erityisesti tässä tapauksessa on huikeaa nähdä, millainen voima ja nopeus sosiaalisella medialla tänä päivänä on. Kulovalkean tavoin levinnyt juttu ylitti samana iltana uutiskynnyksen ja herättää varmasti keskustelua pitkään niin mediassa, yrityksissä kuin julkisessa hallinnossa. Tätä keskustelua tarvitaan, jotta esiaikaisista käytännöistä päästään lopultakin eroon.

Facebookiin ilmestyi illan aikana myös yhden suuren suomalaisen metsäyhtiön, UPM:n vastine Lauran kirjoitukselle. Esimerkillinen, nopea ja syrjinnän vastainen asenne toivottavasti vaikuttaa myös kilpailijoihin niin, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

"Facebookissa leviää Lauran päivitys, jossa hän kertoo tulleen kaltoin kohdelluksi kesätöitä hakiessaan sukupuoleensa perustuen. Lauran saama kohtelu on häpeällistä koko metsäteollisuudelle, oli kyseessä mikä metsäyhtiö tahansa. Olemme yrittäneet tavoittaa Lauraa Facebookissa ja selvittää mistä yhtiöstä on kyse. Jos kyse on UPM:stä, viemme asiaa eteenpäin ja asia selvitetään perinpohjaisesti. Joka tapauksessa olemme pahoillamme tapahtuneesta, koko alan puolesta."

Virheen myönsi tänään 6.5. tehneensä Metsä Group, joka tähdensi että yhden ihmisen mielipide ei edusta koko yrityksen linjaa ja kertoi ryhtyneensä jo korjaaviin toimiin. Toivottavasti näitä tapauksia ei nähdä enää jatkossa.


Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Kaksi vaihtoehtoa: kolera tai rutto

Nuo sanat lausui jo lähes puoli vuotta sitten kaivosalan kokenut konkari Talvivaaran vesiongelmasta. Purkuputki olkoon nyt sitten vaikka rutto. Kolera eli toinen vaihtoehto on täysin hallitsematon vesien tulvinta etenkin Vuoksen vesistön eli etelän suuntaa. Vaikka sekään ei ihan vielä ole poissa laskuista.

Konsulttiyhtiö Pöyry on mallintanut purkuputken vesien vaikutuksia Nuasjärveen - ja haittoja ei ole. Syke eli Suomen ympäristökeskuksen edustaja komppaa Pöyryä, Kainuun ELY-keskuksen edustaja ei ole ihan yhtä varma asiasta: "Sulfaatti ei ole myrkky vaan suola vedessä, mutta emme tunne tarkasti, miten kalat kokevat sen ympäristössään." (HS 25.4.15).  Eräs kokenut vesitutkija lausui purkuputken käytöstä: "Sehän on jätteen siirtämistä paikasta toiseen, kerrostumia Nuasjärvessä tuskin voidaan välttää." Nyt AVIn myöntämä luparaja on korkea eli todennäköisyys kerrostumille on olemassa.

Kalan ostajat ainakin kaikkoavat seudulta. Myös Oulujärven kalastuselinkeino saa varjon ylleen - siihen ei mitään varsinaista syytä ehkä olisi - mutta tavallisen kuluttajan näkökulmasta purkuputki (vaikka se ei tule edes Oulujärveen) saastuttaa. Lisäksi oululaisten käyttövesi tulee Oulujärvestä. Pullotetun veden myynti lisääntyy varmaan satoja prosentteja Oulun seudulla. Ja matkailuelinkeinokin Kainuussa tulee todennäköisesti kärsimään - turisti ei halua lomallaan miettiä järvien sulfaattipitoisuuksia ja kysellä tarjottavien ruokien alkuperää.

Pahinta tässä tapauksessa on kuitenkin epäoikeudenmukaisuus: 50 ammattikalastajalle vain todetaan, että suolaa nyt vain tulee järviin, ja ihan tarkkaan ei tiedetä mitä siitä seuraa. Lisäksi järvien rannoilla olevat vapaa-ajan asunnot menettävät arvonsa, jos (ja kun) järvivettä ei voi käyttää saunassa tai porkkanapenkin kasteluun. Taloudellisessa mittakaavassa toimiva kaivos vastaan kalastuselinkeino tai matkailuelinkeino - voittaja on tiedossa.

Muistutettakoon, että jo syksyllä 2013 oli olemassa toimiva ratkaisu Talvivaaran vesiongelmaan - joka olisi ollut veronmaksajillekin edullisempi - mutta erilaiset poliittiset intohimot ja muut ehkä inhimilliset mutta eivät hyväksyttävät tekijät olivat voimakkaampia, ja teknisesti toimiva ratkaisumalli haudattiin viranomaishallinnon syövereihin.

Pahinta kuitenkin on ympäristön pilaaminen (lisää) ja epäoikeudenmukaisuus asukkaita sekä edellä mainittuja yrittäjiä kohtaan..



perjantai 20. maaliskuuta 2015

Suomi nousuun onnellisten, hyvinvoivien ja liikkuvien työntekijöiden avulla


Tänään 20.3. vietämme kansainvälistä onnellisuuden päivää. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat keskimäärin melko onnellisia. (HS 20.3.2015) Onnellisuuteen vaikuttavat monet eri asiat, mutta yksi niistä on tietenkin fyysinen jaksaminen ja siihen liittyen myös työhyvinvointi.

Työhyvinvointi ja työkyky ovat nousseet puheenaiheiksi viime vuosina, kun resurssien karsinta ja tehokkuus ovat korostuneet työelämässä. Venyminen ja joustaminen työpaikan säilymisen toivossa on lisääntynyt, ja työntekijöistä saatetaan puristaa kaikki mehut ajattelematta kauaskantoisempia seurauksia. Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan paremmin niin töissä kuin kotona, ja lisäksi sen avulla voidaan ehkäistä vakavia sairauksia, joilla usein on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia työkyvyn säilymiseen ja yhteiskunnan huoltosuhteeseen.

Hyvä kunto on yleisesti tärkeää, mutta erityisesti lihaskunnon merkitys monesti unohdetaan. Se on perusta arkielämän jaksamiselle. THL:n vuonna 2013 toteuttaman haastattelututkimuksen perusteella yli 80 % suomalaisista työikäisistä harrastaa liian vähän lihaskuntoa kehittävää liikuntaa. Hälyttävin tilanne on maakunnissa, mutta petrattavaa löytyy pääkaupunkiseutua myöten. (YLE 20.2.2015)

Asiantuntijoiden mukaan liikkumattomuuden osuus Suomen terveydenhoitokuluista on jopa 1-2 miljardia euroa. Reilu Peili on urheilun arvokeskustelua yleiseen tietoon tuova raati, joka keräsi alkuvuodesta kannanottoja suomalaisilta liittyen liikkumisen merkitykseen Suomen talouden kehittämisessä ja elvyttämisessä. Tulokset olivat yksimieliset: liikunnalla voitaisiin parantaa niin yleistä työhyvinvointia kuin työurien kestoa – puhumattakaan terveydenhuollon kustannusten karsimisesta. (Cision 13.3.2015)

Mutta miten saada kansa liikkeelle? Kaiken tulisi lähteä helppoudesta ja siitä, että ihmiset kokevat liikkumisen mukavana ja mielekkäänä. Kaikille eivät sovi samat lajit tai samat metodit, eikä ketään voi pakottaa liikkumaan. Muutos on tuotava yhteiseen kulttuuriin, jossa kaikenlaiset liikkujat hyväksytään ja heitä kannustetaan.

Olennaisessa roolissa ovat työnantajat, jotka voivat vaikutusmahdollisuuksiensa lisäksi hyötyä merkittävästi työntekijöidensä hyvinvoinnista. Monissa yrityksissä tuetaankin jo työntekijöiden liikkumista esimerkiksi liikuntasetelein. Työpaikoille muodostuu porukoita, jotka kokoontuvat viikottain pelaamaan sählyä, juoksemaan tai vaikkapa zumbaamaan yhdessä. Joillakin työpaikoilla osallistutaan pyöräilyn kansalliseen kilometrikisaan, jolla halutaan kannustaa työmatkapyöräilyyn. Toiset firmat antavat työntekijöilleen mahdollisuuden käyttää 15 minuuttia päivittäin työajastaan happihyppelyyn lähialueilla, tai jopa tunnin tai kaksi viikottaisesta työajastaan treenaamiseen. Monilla yrityksillä on oma kuntosali, ja ehkä jopa hyödynnettävissä oleva personal trainer.

Työpaikkojen kannattaisikin ottaa työhyvinvointi vakavasti, ja miettiä keinoja, joilla kannustaa työntekijöitään liikkumaan. Vaihtoehtojen tulisi olla monipuolisia, ja kaikkien oma lähtötaso pitäisi ottaa huomioon. Jo pienillä muutoksilla, kuten istumisen vähentämisellä, voi olla suuria vaikutuksia työssä jaksamiseen pitkällä tähtäimellä. Vinkkejä työntekijöiden liikuttamiseen voi lukea esimerkiksi Sykettä työhön –sivustolta.



Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Takatalvi uhkaa businesta

TEM antoi tiedonannon 12.3.15 Talvivaaran mahdollisesta liiketoiminnan jatkajasta eli ostajasta, vaikkakin kauppahinta on vaatimaton tämän hetkisen tiedon mukaan.  Vaatimaton verrattuna kaivosalueen lähes 1,5 miljardin investointiin. Mutta on tärkeää, että kaivostoiminta jatkuu yhdellä maailman suurimmalla nikkeliesiintymällä, ja Kainuuseen tulee työtä ja toimeentuloa. Ja vielä tärkeämpää on, että vesitase mahdollisesti - siis mahdollisesti - saadaan hallintaan. Takatalvi tosin voi peruuttaa kaupat.

Takatalvi ja reilusti lunta lisää Kainuuseen, silloin eivät vedet mahdu kaivosalueelle. Tilannetta voidaan yrittää hallita juoksuttamalla aiemmin puhdistettuja (puhdistuslaitos ollut syksyllä ja talvella poissa käytöstä useita kuukausia) vesiä erikoisluvalla pohjoisen suuntaan. Nyt vain on niin, että suurten lukujen lait hallitsevat Talvivaarassa. Ja purkuputki ei tähän hätään ehdi.

Suomen valtio on mukana mahdollisessa uudessa liiketoiminnassa 15 % osuudella takaamassa (ja maksamassa) vuosien kuluessa aiheutetut ympäristön pilaamisen korjaustoimet. Tämä hinta Talvivaaran start-upista on maksettava. Vaihtoehtoja ei ole. Erolan kirjassa "Kirottu kaivos" s. 291 on kirjoitettu näin: Vuonna 2012 Talvivaara investoi ja kulutti toiminnassaan 87 miljoonaa euroa ympäristönsuojeluun. Vuonna 2013 luku oli 70 miljoonaa euroa. Jos tuota 157 miljoonaa euroa ei olisi tarvinnut käyttää, kaivos olisi aivan eri tolalla kuin nyt.

Ensinnäkin, mitä on laskettu ympäristönsuojelukuluihin - luvut vaikuttavat suorastaan utopistisilta- ja toiseksi noilla summilla olisi rakennettu alun perin melkoinen määrä altaita ja puhdistuslaitoksia. Siis kun tuo summa olisi käytetty oikein, niin kaivos olisi todennäköisesti hyvässä iskussa.

Summa summarum, tässä epäonnistuneessa tarinassa on yksi sankari: ministeri Jan Vapaavuori teki mahdottomasta mahdollisen. Kaivostoiminta saattaa jatkua Kainuussa.




tiistai 17. helmikuuta 2015

Kestävä kehitys ja naiset - avain parempaan tulevaisuuteen

Tänään 17. helmikuuta 2015 meitä kokoontui lähes 70 henkilöä kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta kestävä kehitys ja naiset. Europarlameetaarikko Sirpa Pietikäinen käsitteli asiaa kiertotalouden, kestävän kulutttamisen ja kestävän ruokatalouden kannalta. Kaikki siis aiheita, jotka ovat suurelta osin meidän naisten 'harteilla'. Tämä siis koskee teollistuneita sekä kehittyviä maita. Naisten käsissä on siis loppupeleissä maapallon säilymisen avaimet.

Yhteistyö paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti on kestävän kehityksen toteuttamisen perusedellytys. Arkkitehti Saija Hollmén kertoi Ukumbi ry:n rakennusprojekteista Sierra Leonessa ja Tansaniassa. Saijan esitys toi konkreettisesti esiin tosiasian, että me tämän päivän seminaariin osallistuneet elämme etuoikeutettua elämää.

Näin ollen meillä on todellinen mahdollisuus -  ei vain velvollisuus - osallistua kansainväliseen kestävän kehityksen työhön, jotta mahdollisimman moni nainen ja tyttö kehittyvissä maissa voisi käydä koulua ja viedä kestävää kehitystä eteenpäin omassa kotimaassaan ja kulttuurissaan.

Lopuksi allekirjoittanut otti esille 3E:n  eli ekologia, ekonomia ja eettisyys teeman. Ilman puhdasta elinympäristöä, hyvin hoidettua julkista ja yksityistä taloutta sekä eettistä toimintatapaa meillä ei ole paljonkaan resursseja jäljellä.

Me naiset pystymme muuttamaan maailmaa kestävän kehityksen mukaisesti toimivaksi paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Emme ehkä salamannopeasti mutta ihan varmasti - jos vain yhdessä ryhdymme toimeen.

Tilaisuuden järjesti Soroptimist International Helsinki.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Moni kunta päältä kaunis


Kuntien säästötoimet ovat olleet koko laman ajan julkisuudessa, mutta viime aikoina kunnista on alkanut kuulua hälyttäviä viestejä. Jo viime vuonna erilaiset rahoitukseen ja eettisiin kysymyksiin liittyvät kuntasotkut täyttivät uutiset, ja tammikuu toi julkisuuteen useita uusia hämäriä tapauksia.

Espoossa nousi esiin virkamieheen kohdistunut epäily puolueellisesta ruokahankintojen valinnasta (HS 26.1.2015). Samalla viikolla Vantaan sisäisessä tarkastuksessa kävi ilmi merkittäviä rahoitusepäselvyyksiä kiinteistöyhtiöissä (HS 29.1.2015). Porissa puolestaan poliittisilla yhteyksillä on ollut vaikutusta lomautettavien ja irtisanottavien ihmisten valinnassa (HS 30.1.2015). Lisäksi kuntapoliitikot ovat käyttäneet asemaansa taloudellisesti hyväksi, kuten viimeksi Kirkkonummella lahjusten ottamisesta syytetty Timo Haapaniemi (HS 30.1.2015).

Uutisoinnin ja tapausten määrän perusteella alkaa tuntua siltä, että kuntajärjestelmä ympäri Suomen on läpimätä. Toimintaa ei valvota riittävällä tasolla, ja väärinkäytökset tulevat ilmi liian myöhään jos ollenkaan. On käsittämätöntä, että Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kunnissa käytetään vapauksia näin vääriin tarkoitusperiin. Viimeaikaisen otoksen perusteella näyttää siltä, että kunnille tulisi järjestää valvovat viranomaiset, jotka tutkisivat kaikki päätökset reaaliajassa. Tämä ei tietenkään todellisuudessa ole realistinen vaihtoehto – kysymys kuuluukin, millä nämä ongelmat sitten kitketään Suomesta.

Miten paljon mätää kunnista vielä löytyykään, jää nähtäväksi. Selvää kuitenkin on, että tällaisten epäselvyyksien ja pimeiden liikkuvien rahavirtojen vähentämisellä voitaisiin saada merkittävät positiiviset vaikutukset kuntien talouteen ja ilmapiiriin. Hyvä veli –verkostot ja politiikka jyräävät tällä hetkellä yhteisen edun ja houkuttavat käyttämään mahdollisuuksia hyväksi eettisesti väärin perustein. 

Enää en jännitä, löytyykö tällaisia tapauksia lisää, vaan mistä kunnasta seuraavaksi kuuluu - valitettavasti. Toisaalta on hyvä, että nyt asioita kaivellaan. Ehkäpä tulevat kuntapäättäjät ottavat opiksi huonoista esimerkeistä.


Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy


maanantai 2. helmikuuta 2015

Yhteinen inhokki

Talvivaara lienee saavuttanut Suomen virallisen inhokin arvonimen. Kaikilla tuntuu olevan mielipide kaivostoiminnasta, ymmärtää asianomainen toimintaan liittyviä riskejä ja vaaroja tai ei. Tuntuu kaivoksella olevan yksi innokas puolestapuhujakin: tietokirjailija Erola, joka unohtaa muut kuin 'suolavedet' kaivoskeskustelussa.

Eilen (1.2.15) sain paikalliselta kainuulaiselta kansalaiselta - ei ole tutkija eikä tietokirjailija - sähköpostin, jossa hän kysyi aivan perusasiaa: "Miksi kaivokselle ei hankita puhdistuslaitoksia vesien puhdistamiseen ? Ei kai se nyt niin vaikeaa ole, tekniikkahan on olemassa." Aivan, ei se niin vaikeaa ole puhdistaa ainakin ns. vähän likaiset vedet ja laskea ne ulos, jotta akuutti tulvariski vähenee. Raskasmetalleja paljon sisältävät jätevedet ovat asia erikseen - niissä puhdistusprosessi on  erilainen.

Miksi sitä ei tehdä? Sitä olen tässä minäkin ihmetellyt jo 1,5 vuotta. Investointeja tietysti tarvitaan, mutta luulisi, että Kainuun luonto ja esimerkiksi matkailuelinkeino ovat sen arvoisia, että nämä puhdistuslaitokset olisi hankittu jo ajat sitten.

Tätä tapausta nyt 1,5 vuotta seuranneena ja siihen perehtyneenä, olen ihmetellyt asiaa myös lukuisilla sähköposteilla erilaisille tahoille, jotka ovat asian kanssa tekemisissä. Ja myös kommentoinut julkisestikin, kun asiaa on kysytty. Niin kuin 30.1.15 totesin, että kello on minuuttia vaille 12.

Onko meillä varaa menettää Kainuun luonto ja suuri työllistäjä (noin 40 vuodeksi)  muutamien pienien intressiryhmien etujen vuoksi?

maanantai 26. tammikuuta 2015

Vuoden 2014 merkittävimmät vastuullisuusuutiset

Vuosi 2014 jäänee historiaan Euroopassa ja Suomessa ’vanhan mantereen’ rakennemuutoksen kulminaatiopisteenä. Kun muu läntinen maailma lähti taloudelliseen nousuun – tosin hieman yskien – EU oli vielä taantumassa, toiset maat enemmän kuten Suomi ja toiset vähemmän kuten Saksa.

Nyt, siis vuoden 2015 alussa, meillä alkaa kahdeksas (8) vuosi, jolloin yt-neuvottelut ja taantumapuheet valtaavat tiedotusvälineet ja mielialat niin julkisessa hallinnossa kuin yrityksissäkin. Meillä on siis kaksinkertainen taantuma: liian raskas julkinen järjestelmä ja liian kallis työvoima. Tai tämä ainakin on ollut
selitys nykyiseen ahdinkoon.  Harvoja elintasonsa säilyttäneitä ryhmiä on koulutetut, eläkkeelle jääneet seniorit: heillä on varma vuositulo – ainakin toistaiseksi.

Pahiten työttömyys ja taloudellinen niukkuus piinaavat juuri työmarkkinoille tulevia nuoria osaajia ja yli 50-vuotiaita, jo 25 - 30 –vuoden työuran tehneitä  konkareita.Tekemätöntä työtähän meillä on – vain palkanmaksaja puuttuu. Tässä rakennemuutoksen kulminaatiopisteessä meidän pitää vain hyväksyä se tosiasia, että ison osan osaajista pitää työllistää itsensä – ei ole enää suuria organisaatioita, jotka palkkaavat työntekijöitä kuukausipalkalla.

Mitä tuo vuosi 2015 tullessaan? Sitähän ei (onneksi) tiedä kukaan, mutta Suomessa ja Euroopassa ainoa tie parempaan tulevaisuuteen on niukkuuden tie. Suomen hyvinvointiyhteiskuntaa ei tarvitse romuttaa, meidän pitää kylläkin luopua tietyistä etuuksista – ainakin niiden, joilla on turvattu toimeentulo.

Kaksi asiaa, jotka meidän pitää säilyttää ja joille perustuu meidän tasa-arvoinen yhteiskuntamme ovat  koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmämme, jotka kuitenkin toimivat hyvin ja laadukkaasti (pieniä lieveilmiöitä lukuun ottamatta). Kuitenkin, kun vertaamme Suomea suurimpaan osaan EU-maita, meillä perusasiat ovat vielä kunnossa. Ja se luo edellytykset paremmalle tulevaisuudelle.

CRnet Vuosiraportti 2014 sisältää merkittävimmät viime vuoden  vastuullisuusasiat Suomesta ja maailmalta. Raportti on tilattavissa täältä.





perjantai 16. tammikuuta 2015

A new vlog on Corporate Responsibility

See a new vlog of top 5 corporate responsibility news of week 3 here.

Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

perjantai 9. tammikuuta 2015

Vastuullisuuden uudet tuulet

Crnetin suomenkieliset uutiskirjeet ovat ilmestyneet jo vuodesta 2006 ja globaalit uutiskirjeet vuodesta 2008. Viikkokatsaukset ovat ilahduttaneet tilaajia lähes yhtä kauan, ja turvallisuusuutiset, ympäristöuutiset sekä toimialakohtaiset katsaukset täydentävät tarjontaa.

Uuden vuoden kunniaksi Crnet astui jälleen yhden askeleen eteenpäin digiajassa. Katso tämän viikon vastuullisuusuutiset videoblogin muodossa täältä.


Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uusi vuosi ja vanhat haasteet

Vuosi vaihtui ja uuden vuoden alku on aina ennustusten aikaa. Kaksi tulevaisuuden tutkijaa eli Turun yliopiston Markku Wilenius (haastattelu HS) ja Demoksen Aleksi Neuvonen (haastattelu Taloussanomat) arvioivat vuodenvaihteessa Suomen(kin) tulevaisuuden suuntaa.

Maailman talous ja Suomi siinä mukana on yskinyt nyt laskutavasta riippuen 6-7 vuotta. Suuret taloudet USA, Kiina, Saksa ja niin edelleen ovat aina välillä olleet paremmassakin kunnossa. Suomi sen sijaan on ollut matalalennossa koko ajan. Ja muutosta ei meillä kovin paljon ole näköpiirissä.

Kyse on globaalin talouden uusjaosta, josta näytämme jääneet ulkopuolelle. Kuten edellä mainitut tutkijat tiivistivät sanomansa: meidän täytyy tehdä asioita toisella tavalla. Muutaman vuoden kuluttua (kaikille) ei ole enää systeemiä, jossa mennään vakituiseen työpaikkaan opiskelujen jälkeen, vaihdetaan parempaan työpaikkaan ja edetään uralla tasaiseen tahtiin.

Ammattillisessa sekä korkeakouluopetuksessa pitäisi nyt kääntää suuntaa: koulutetaan nuoria laaja-alaisesti unohtamatta yrittäjyyskasvatusta. Etenkin ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla tässä suhteessa on parantamisen varaa. Maamme ei tarvitse 60 % ikäluokasta erilaisia asiantuntijoita. Mutta osaavia ja innovatiivisia yrittäjiä maamme tarvitsee.

Hyvä esimerkki onnistumisista meillä on Lapin matkailu: palvelujen laadun hyvä taso ja etenkin pitkäaikainen sitkeä markkinointityö on tuottanut tuloksia. Keskellä pimeintä vuodenaikaa Napapiirille virtaa turisteja ympäri maailmaa. Lyhyen analyysin perusteella voisi todeta, että tulos johtuu maakunnan yrittäjien ja paikallisten edunvalvojien sekä julkisen hallinnon saumattomasta yhteistyöstä.

Kuinkahan tämä Napapiirin meininki saataisiin muuallekin tähän valtakuntaan matkailualalle, mutta myös muilekin toimialoille?