Toimin uuden kaivonkannen rakennuksen melko kaikkitietävänä apumestarina tutulla
kesäpaikalla muutama viikko sitten. Tuumailujen päätteeksi kaivonkannen
muodoksi valikoitui kuusikulmio. Arkhimedeen oppien mukaisesti mittasimme
kaivon halkaisijan ja saimme säteen avulla aikaan kuusi samanpituista ja
120-asteista kulmaa. Pelkät piirustukset ja suunnitelmat näyttivät lupaavilta. Intoa
ja hyvää tahtoa saada asiat rullaamaan oli ilmassa. Hihat heilumaan siis!
Ehdotin kuitenkin, että sädettä vielä jälkikäteen kasvatettaisiin pari senttiä.
Huolellista työtä tekevälle miehelle tuhahdin vielä samalla, että ”siitä vaan
merkkaat pari senttiä lisää, ei niitä enää mittailla sen enempää”. Silloin
olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida, sillä monessa puuhassa millikin on
pitkä matka. Mutta hyvä tahto, into ja ajattelemattomuus veivät tässä kohtaa
voiton. Tuloksesta lisää tuonnempana.
Jotain samaa inhimillistä tekemisen intoa on havaittu myös
maailmalla suuryritysten parissa. KPMG:n tekemän tutkimuksen mukaan maailman
sata suurinta yritystä lahjoitti lähes yhdeksän miljardia euroa erilaisiin
yhteiskunnallisiin hankkeisiin vuonna 2013. Suurin osa summasta sijoitettiin
koulutukseen, terveydenhuoltoon ja erilaisten katastrofien uhreille. Kuitenkin
vain 20 prosenttia näistä yrityksistä oli mitannut lahjoitustensa tuomia
vaikutuksia ja ainoastaan 32 prosenttia lahjoittajista oli laatinut yksityiskohtaisen
investointistrategian lahjoittamilleen varoille. Jos haluaa suhteuttaa tämän
kokonaissumman, vastaa tämä yhdeksän miljardia euroa esimerkiksi Ranskan
ulkomaan kehitysavun vuosibudjettia. Tutkimuksen johtajan Neil Morrisin mukaan
lahjoitusten vaikuttavuuden mittaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä näin
saataisiin selville eri ohjelmien tehokkuus, niiden parantamiskohteet ja ennen
kaikkea se, mikä lahjoituskohde toisi suurimman edun sen saajalle.
Mielestäni viisaita sanoja ja hyviä ehdotuksia Morrisilta. Jos yritys lahjoittaa 2,5 prosenttia
liikevoitostaan eteenpäin ilman minkäänlaista seurantaohjelmaa tai mittauksia,
voivat lahjoitusvarat päätyä vääriin käsiin. Tästä kärsivät eniten todelliset
avunsaajat ja tämän jälkeen myös lahjoittava yritys, jos ilmenee että vaikkapa korruption
kita on haukannut palan kakusta. Siis – mittaa ja tarkista.
Lopuksi vielä takaisin kaivonkanteen. Mitattava tulos, joka tarkkojen
laskelmien ohittamisella omassa budjetissa saavutettiin oli 80 euron edestä pilattua
vaneria ja tunnelman jyrkkä latistuminen. Muutaman millin heitto kertautui
kulmien mukana ja kuusikulmio oli kokenut järkyttävän muodonmuutoksen. Hävetti.
Rautakaupat oli jo sulkeneet viikonlopuksi ovensa, ja kaikki sopivankokoiset oli vanerilevyt loppuneet. Tarinan
opetus? Mittaa ja tarkista. Ja tee sama vielä kerran. Muuten ihmisten johtamien
suuryrityksen tekemät virheet toistuvat helposti myös pienemmässä
mittakaavassa.
Kirsi Seppänen
Project Manager M.Sc. (Tech)
PS. Tarinalle saatiin kuin saatiinkin onnellinen loppu:
pienen tauon, periksiantamattomuuden ja luovan yhdistelemisen päätteeksi kaivon päällä
komeilee odotukset ylittänyt kansi!
