Strateginen kesäloma

Kesälomailukin on nykyään varsin strategista puuhaa. Ensinnäkin kesäloma pitäisi osata ajoittaa yksiin Suomen (lyhyen) kesän lämpimimpien viikkojen kanssa. Lisäksi lomaviikkoihin pitäisi onnistua mahduttamaan kaikki kesän must do-asiat (+ ne edellisiltä kesiltä rästiin jääneet). Ja vielä pitäisi pysyä koko loman ajan huippuvireessä, ettei hetkeäkään arvokkaasta lomasta menisi hukkaan.

Kesäloman pituuden määrittäminen – pitääkö kaikki lomaviikot kerralla vai jakaako useampaan jaksoon – on sekin strategista. Tuoreen tutkimuksen mukaan useampi lyhyt lomajakso on parempi ratkaisu kuin yksi pitkä loma. Tutkimus on toisin sanoen kumonnut aiemmin vallinneen käsityksen siitä, että pidempi yhtämittainen loma olisi parempi töistä palautumisen ja akkujen lataamisen kannalta. Uusimpien tulosten mukaan jo muutaman päivän loma riittää työntekijän palautumiseen ja rentoutumiseen, ja toisaalta loman positiiviset vaikutukset työntekijässä katoavat noin viikon aikana töihin paluun jälkeen, oli sitten lomaa vietetty viikko tai kuukausi. (HS) Viime vuonna mediassa nostettiin esiin kesälomien pituutta koskeva juttu, jossa kesäloman pituudeksi suositeltiin vähintään kolmea viikkoa (yle). Tällä taktiikalla työntekijä pystyisi rentoutumaan todennäköisimmin ainakin keskimmäisen viikon, kun ensimmäinen menee täysin palautumiseen ja viimeinen siihen että stressataan töihin paluuta.

Uusimmassa tutkimuksessa ryhmä seurasi hollantilaisia lomailijoita sekä lyhyemmillä talvilomilla että pitkillä kesälomilla, ja lomailijoita haastateltiin aina ennen lomaa, sen aikana ja sen jälkeen. Tulosten mukaan lomailijat olivat rentoutuneet viimeistään 2-4 päivässä, ja hyvän olon huippu oli saavutettu keskimäärin kahdeksantena päivänä. Loman jälkeisen haastattelun tulokset kertovat, että työntekijä oli palannut normaalitilaan jo alle viikossa töihin paluusta. Jos loman aikaansaamat positiiviset vaikutukset työntekijässä ovat tosiaan samat lyhyen ja pitkän loman jälkeen, niin olisihan se varmasti kaikille ideaalitilanne, kun pääsisi nauttimaan niistä vaikutuksista useammin kuin kerran vuodessa. Monilla työpaikoilla ei kuitenkaan taideta suhtauduta innolla siihen, että työntekijät aikovat jonglöörata viikon pätkälomilla läpi kesän. 

Kesä on lomailun lisäksi myös varsinaista juhlan aikaa. Viime viikolla luin vedet silmissä Sari Helinin blogipostausta Kesässämme on juuri nyt ruuhkaa. Seuraava sitaatti seventäköön mistä tekstissä on kyse: 

”Nyt on kesä ja voi vihdoin rentoutua. Heti kun hoidetaan alta pois valmistujaiset, nimpparit, synttärit, polttarit, häät, huvipuistoreissut ja muu sellainen.”

Kyseinen postaus taisi osua erityiseksi siksi, että itselläni on tiedossa kolmet polttarit ja kolmet häät. Tavoitteenani on kuitenkin rentoutua myös niiden aikana (ja niistä huolimatta).

Rentoututtavaa kesää toivottaen, 

Minttu Aalto

Projektipäällikkö, M. Sc. (Econ.)

CRnet Oy

 

Kestävyyttä koetellaan

Uutinen piti lukea ainakin kolmeen (3) kertaan: Suomi on EU:n kilpailukykyisin maa. Koska viimeiset 12 kuukautta Suomen virallinen mantra on ollut, että Suomi on hukannut kilpailukykynsä viimeisten viiden (5) vuoden aikana. Kysymys heräsi, kuinka eri lähteet (Suomi ja muu maailma) voi olla asiasta täysin päinvastaista mieltä. 

Raportissa maiden kilpailukykyä mitattiin viiden pääindikaattorin avulla. Niihin kuuluivat muiden muassa innovaatioita ja digitalisaatiota koskeva mittari, työllisyys ja sosiaalinen kehitys. Kahdessa ensimmäisessä Suomi pärjäsi raportin mukaan loistavasti. 

Miksi tämä ei näy meidän taloustilanteessa? Saattaa näkyäkin, mutta meillä on nyt kaikenkattava rakenneuudistus meneillään, jolloin julkisen hallinnon menoja pitää karsia. Meillä on kesän kynnyksellä makro- ja mikrotalous sekoitettu somasti keskenään - ja näin saadaan aikaan ristiriitaistakin viestiä etenkin kotimaassa omalla äidinkielellä. 

Tämän Oy Suomi Ab:n rakennemuutoksen lisäksi vaihtuu pääministeri, valtionvarainministeri jo vaihtuikin, isot yritykset käynnistävät seuraavat yt-neuvottelut ennen kuin edelliset ovat päättyneet. Palvelusektori, joka on viimeiset vuodet kuitenkin selvinnyt aika hyvin, sakkaa oikein kunnolla, kun verkkokauppa pääsi yllättämään. Mutta kansainvälisen raportin mukaan me olemme innovatiivisia ja digitalisoinnin mestareita.   

Kestävyyttä koetellaan nyt täällä EU:n pohjoisimmassa kolkassa. Kestävyyttä arjen keskellä, kestävyyttä uskoa tulevaisuuteen, kestävyyttä kehittää toimintoja ja prosesseja. Jos tätä kestävyyttä ei nyt löydy, niin mutasarjassahan me olemme yhdessä muutaman muun EU-maan kanssa. 

Aiemmat sukupolvet löysivät kestävyyden rakentaa koko maa uudestaan 70 vuotta sitten, ja uudelleen  20 vuotta sitten suuren laman jälkeen. Nyt asiat ovat kuitenkin korjattavissa huomattavasti kivuttomammin kuin näissä edellä mainituissa esimerkeissä.  Olisikohan innovoinnin paikka - sehän meidän pitäisi osata.

Mittaa ja tarkista

Toimin uuden kaivonkannen rakennuksen melko kaikkitietävänä apumestarina tutulla kesäpaikalla muutama viikko sitten. Tuumailujen päätteeksi kaivonkannen muodoksi valikoitui kuusikulmio. Arkhimedeen oppien mukaisesti mittasimme kaivon halkaisijan ja saimme säteen avulla aikaan kuusi samanpituista ja 120-asteista kulmaa. Pelkät piirustukset ja suunnitelmat näyttivät lupaavilta. Intoa ja hyvää tahtoa saada asiat rullaamaan oli ilmassa. Hihat heilumaan siis! Ehdotin kuitenkin, että sädettä vielä jälkikäteen kasvatettaisiin pari senttiä. Huolellista työtä tekevälle miehelle tuhahdin vielä samalla, että ”siitä vaan merkkaat pari senttiä lisää, ei niitä enää mittailla sen enempää”. Silloin olisi pitänyt hälytyskellojen alkaa soida, sillä monessa puuhassa millikin on pitkä matka. Mutta hyvä tahto, into ja ajattelemattomuus veivät tässä kohtaa voiton. Tuloksesta lisää tuonnempana.

Jotain samaa inhimillistä tekemisen intoa on havaittu myös maailmalla suuryritysten parissa. KPMG:n tekemän tutkimuksen mukaan maailman sata suurinta yritystä lahjoitti lähes yhdeksän miljardia euroa erilaisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin vuonna 2013. Suurin osa summasta sijoitettiin koulutukseen, terveydenhuoltoon ja erilaisten katastrofien uhreille. Kuitenkin vain 20 prosenttia näistä yrityksistä oli mitannut lahjoitustensa tuomia vaikutuksia ja ainoastaan 32 prosenttia lahjoittajista oli laatinut yksityiskohtaisen investointistrategian lahjoittamilleen varoille. Jos haluaa suhteuttaa tämän kokonaissumman, vastaa tämä yhdeksän miljardia euroa esimerkiksi Ranskan ulkomaan kehitysavun vuosibudjettia. Tutkimuksen johtajan Neil Morrisin mukaan lahjoitusten vaikuttavuuden mittaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä näin saataisiin selville eri ohjelmien tehokkuus, niiden parantamiskohteet ja ennen kaikkea se, mikä lahjoituskohde toisi suurimman edun sen saajalle.

Mielestäni viisaita sanoja ja hyviä ehdotuksia Morrisilta. Jos yritys lahjoittaa 2,5 prosenttia liikevoitostaan eteenpäin ilman minkäänlaista seurantaohjelmaa tai mittauksia, voivat lahjoitusvarat päätyä vääriin käsiin. Tästä kärsivät eniten todelliset avunsaajat ja tämän jälkeen myös lahjoittava yritys, jos ilmenee että vaikkapa korruption kita on haukannut palan kakusta. Siis – mittaa ja tarkista.

Lopuksi vielä takaisin kaivonkanteen. Mitattava tulos, joka tarkkojen laskelmien ohittamisella omassa budjetissa saavutettiin oli 80 euron edestä pilattua vaneria ja tunnelman jyrkkä latistuminen. Muutaman millin heitto kertautui kulmien mukana ja kuusikulmio oli kokenut järkyttävän muodonmuutoksen. Hävetti. Rautakaupat oli jo sulkeneet viikonlopuksi ovensa, ja kaikki sopivankokoiset oli vanerilevyt loppuneet. Tarinan opetus? Mittaa ja tarkista. Ja tee sama vielä kerran. Muuten ihmisten johtamien suuryrityksen tekemät virheet toistuvat helposti myös pienemmässä mittakaavassa.

Kirsi Seppänen

Project Manager M.Sc. (Tech) 

PS. Tarinalle saatiin kuin saatiinkin onnellinen loppu: pienen tauon, periksiantamattomuuden ja luovan yhdistelemisen päätteeksi kaivon päällä komeilee odotukset ylittänyt kansi!