Lähiopetustunteja vähennetään toisenasteen ammatillisissa oppilaitoksissa ja myös ammattikorkeakouluissa. Voisiko joku kertoa miten kampaajat opiskelevat kotona verkkokursseilla taitaviksi ammattilaisiksi? Ja tilataanko kohta putkimies, joka web-kameran välityksellä kertoo, miten keittiön putket korjataan? Kuluneimmat selitykset lähituntien vähentämiseen ovat esimerkiksi "teoria-aineet voidaan siirtää verkkokursseiksi" tai "netistä löytyy tarvittavat tiedot" ja niin edelleen.
Samanaikaisesti kun lähiopetusta vähennetään,on jouduttu lisäämään tukiopetustunteja. Onko tässä mitään järkeä? Ei ole. Ja samaan aikaan oppilaitosten hallintoon palkataan lisää suunnittelijoita ja muuta hallintohenkilöstöä. Eikö kuitenkin oppiminen hyvien ja osaavien asiantuntijoiden eli opettajien opastamana 'face-to-face' olisi kaikkein tehokkainta? Todennäköisesti myös kustannustehokkainta.
Lisäksi kaikki tiedämme, että toisella asteella opettajilla on vielä kasvatuksellisiakin tehtäviä enemmän kuin korkeakouluissa. Kasvattaminen piuhoja pitkin todettiin jo vuonna 2000 vaalikampanjassa tuohoon tuomituksi (eräs presidentinvaaleissa ehdolla ollut henkilö nimettiin 'kännykkäisäksi').
Yksi hurja esimerkki ammattikorkeakoulusta: AMK:n pilottihanke, jossa koko moduuli on ilman luentoja, opettajat 'ohjaavat' opiskelijoita 15 min päivässä. Ja opiskelijat oppivat kaiken esimerkiksi maatalouskoneista ja -laitteista netissä, ja keskenään niin sanottuna tiimiopetuksena - tiimi tosin koostuu vain opiskelijoista. Opettajat selittävät, että AMK:n ylin johto on näin määrännyt - kustannussyistä.
Toisenlainen esimerkki koulutuksista: HOK-Elannon oma kaupanalan oppisopimuskoulutus. Olemmeko me nyt palaamassa näissä koulutusasioissa 70 vuotta taaksepäin, kun valtiovalta säästää? Sinänsä yritysten oma oppisopimuskoulutus saattaa olla kaikilla tavoin tehokkaampaa opiskelijan kannalta. Mutta kyllä valtion tulisi taata hyvä, laadukas ja maksuton toisen asteen koulutus nuorille yhteiskuntamme jäsenille. Heissä on kuitenkin meidän tulevaisuutemme.
