keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Manifesti suomalaisen työn puolesta


Vapun juuret työväen juhlana ulottuvat USA:han, 1880-luvulle, jolloin mielenosoituksissa vaadittiin työläisille kahdeksan tunnin työpäivää. Vappua on vietetty yleisesti kevään juhlana eri puolilla maailmaa, mutta Suomessakin se on ollut perinteisesti myös työväen juhla. Paitsi työväki, myös ylioppilaat ovat ottaneet vapun omakseen. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, jolle on annettu nimi suomalaisen työn päivä.

Tänä päivänä suomalainen työ on murroksessa. Lama-aika on pakottanut yritykset säästökuureille, ja yt-neuvottelut ovat arkea monissa organisaatioissa. Ikärakenne muuttuu, ja huoli työväestön ikääntymisestä kasvaa. Kehittyvät maat valtaavat bisnestä, ja suomalaisten työpaikkojen puolesta pelätään. Lisäksi teknologia valloittaa tehtäviä, jotka perinteisesti ovat olleet ihmisten heiniä. Onkin syytä pohtia, mihin suomalainen työ on menossa, ja mitä voisimme sen eteen tehdä.

Erityisen huolestuttavaa luettavaa tänä keväänä ovat olleet uutiset nuorisotyöttömyyden kasvusta. Suomessa varsinkin akateemisesti koulutettujen nuorten työttömyys on noussut kohisten, eikä tilanne yleiselläkään tasolla hyvältä näytä. Vaikka vielä ollaan kaukana katastrofista, joka esimerkiksi Espanjassa on vallalla, on syytä tarttua toimeen ennen kuin joudumme itse samaan pisteeseen.

Planin Suomen nuorten Mitä? -verkosto järjesti viime viikonloppuna Helsingissä EU:n takapihalla –tapahtuman, jonka pääteemana oli globaali nuorisotyöttömyys. Taidokkaasti suunniteltu ja toteutettu installaatio perehdytti kävijän aiheeseen, ja esitteli EU:n mahdollisuuksia vaikuttaa erityisesti kehitysmaiden nuorisotyöttömyyteen. Kastelemalla ja leikkaamalla kuusentaimia havainnollistettiin eri tekijöiden riippuvuuksia toisistaan.

EU:lla on suuri valta niin kehitysmaiden kuin oman alueensa työllisyyden parantamisessa. Politiikalla voidaan vaikuttaa asioihin, mutta kotimaassa paine nojaa kuitenkin yrityksiin. Harjoittelupaikat nuorille ja opiskelijoille, osatyöpaikat osatyökykyisille tai vaikkapa vanhuksille sekä esimerkiksi pienten yritysten yhteistyöntekijät ovat mahdollisuuksia, joita voitaisiin yrityksissä hyödyntää huomattavasti nykyistä enemmän. Näin voitaisiin tarjota yhä useammalle ihmiselle toimeentuloa, mielekästä tekemistä ja hyödyllistä kokemusta – ja mikä parasta, yrityksille kallisarvoista työtä.

YT-neuvotteluiden ja irtisanomisten sumassa usein unohtuu, että työttömien määrän lisääntyminen ei ainakaan nosta Suomen taloutta nousuun – päinvastoin. Suokaamme siis suomalaisen työn päivänä ajatus sille, miten voisimme kukin tahoillamme edistää suomalaisten työllistymistä, koski se sitten nuoria tai vanhoja, akateemisia tai duunareita, teollisuutta tai palveluja taikka naisia tai miehiä. Taloudellinen hyvinvointi on kollektiivinen käsite, eikä sitä kohenneta vain muutaman menestyvän yrityksen voimin. Mukaan tarvitaan koko elinkeinoelämä, politiikka ja kansa, vetämään köyttä yhteen suuntaan, ei toisiaan vastaan.


Helena Moring
CSR Specialist (M.Sc.Tech)
Crnet Oy